– Tarvitsemme paljon enemmän tietoa, sillä sitä mitä ei ole tehty näkyväksi, on hankala ratkoa. Euroopan parlamentin esityksistä ja painostuksesta Euroopan tasa-arvoinstituutin, EIGEN rooli on vahvistunut. Pietikäinen toivoo, että myös seuraava komissio jatkaa EIGEn vahvistamista, sillä lisää tutkimusta ja resursseja tarvitaan. Hän sanoo, että ei ole olemassa tasa-arvopistettä, jolloin kaikki on saavutettu. Työ on jatkuvaa.
Katso ja kuuntele Sirpa Pietikäisen video, mielenkiintoisia mietteitä ja mielenkiintoista tietoa tasa-arvosta ja sen tilasta.
Naisten ja miesten välinen palkkaero Euroopan unionissa on EU:n komission mukaan noin 13 %. Se tarkoittaa, että naiset tienaavat EU-maissa keskimäärin 13 % vähemmän tehtyä työtuntia kohden kuin miehet. Suomessa palkkaero on jopa EU:n keskiarvoa suurempi. Meillä, pohjoismaisessa sukupuolten tasa-arvon mallimaassa, naiset tienaavat keskimäärin lähes 17 % vähemmän kuin miehet.
Kuva: Juliana Harkki
Noin neljäsosa palkkaerosta EU-alueella selittyy komission mukaan työmarkkinoiden sukupuolittuneisuudella. Naiset ovat yliedustettuja aloilla, joita on systemaattisesti aliarvotettu. Palkkakehitys on ollut heikkoa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä koulutuksessa. Lisäksi naiset tekevät enemmän töitä kuin miehet, mutta suurempi osa naisten tekemästä työstä on palkatonta työtä, kuten kodin ylläpitoa, lasten kasvattamista ja vanhemmista huolehtimista. Tällä on vaikutusta naisten tekemiin valintoihin työurallaan, mikä selittää osaltaan sukupuolten välistä palkkaeroa.
Hyvä uutinen on, että meillä on keinoja vastata näihin ongelmiin. Työmarkkinoiden jakautuneisuuteen on mahdollista vaikuttaa purkamalla alojen sukupuolittuneisuutta. Sukupuolittuneiden alojen opiskelupolkujen on oltava aidosti houkuttelevia kaikille sukupuolille, minkä lisäksi erityisesti sote-alojen työolot ja palkkaus on laitettava kuntoon. Suomen uusi perhevapaauudistus taas on merkittävä askel palkattoman työn, erityisesti hoivavastuun, tasaisempaa jakautumista kohti.
Työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus ja erilaiset uravalinnat eivät kuitenkaan selitä palkkaeroa kokonaan. Komission arvion mukaan suurin osa palkka-erosta on selittämätöntä palkkaeroa, jonne on piiloutunut ihan puhdasta ja perinteistä palkkasyrjintää. Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa, koska rakenteet, kuten työhönottoprosessit ja palkkausperusteet ovat harvoin kovin avoimia. Keskustelukulttuurikaan ei usein mahdollista palkkavertailua työpaikalla. Tarvitsemme siis lisää avoimuutta palkkoihin.
Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa, koska rakenteet eivät ole avoimia.
EU:n uusi palkka-avoimuusdirektiivi, jonka sisällöstä neuvottelin ryhmäni varjoesittelijänä, puuttuu juuri piilossa olevaan perusteettomaan palkkaeroon, ja tuo sen näkyväksi. Direktiivi tulee antamaan kaikille työntekijöille oikeuden tietoon paitsi palkkansa perusteista, myös samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten keskimääräisestä palkasta. Tämä on tehokas väline, jolla naiset voivat arvioida palkkansa oikeudenmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä ammattiliittonsa kanssa toimenpiteisiin syrjinnän korjaamiseksi. Suurimmat työnantajat velvoitetaan raportoimaan palkkaeroista säännöllisesti viranomaisille.
Kuten politiikassa aina, direktiivin lopullinen muoto on kompromissien tulos, ja siten siinä on mielestäni paljon parannettavaa. Raportointivelvollisuus voisi hyvin koskea pienempiäkin työnantajia, pienestäkin perusteettomasta palkkaerosta pitäisi tulla seurauksia, ja direktiivi voisi tulla nopeammin voimaan. Palkka-avoimuusdirektiivi on kuitenkin säihkyvä voitto tiellä kohti sukupuolten tasa-arvoa.
Eurooppanaisten kevätkokous pidetään 13.4. kello 16-18 Eurooppatalossa, Malminkatu 16, 00100 Helsinki. Ennen virallista kokousta kuulemme kaksi ajankohtaista ja mielenkiintoista teema-alustusta, eduskuntavaalianalyysi ja EU-vaikuttaminen. Ilmoittautuminen 12.4. mennessä sihteeri@eurooppanaiset.fi
Naisiin kohdistuva väkivalta, työelämän ja palkkatasa-arvo, eläkeläisnaisten köyhyys ja feministinen ulkopolitiikka olivat teemoiona Minna Canthin hengessä Eurooppanaisten, Naisjärjestöjen Keskusliiton ja Monika Naisten 20.3. järjestämässä vaalipaneelissa Eurooppasalissa.
Saimme paljon lupauksia kansanedustajakandidaateilta tasa-arvon edistämisestä seuraavalla eduskuntakaudella. Kysymykset, vastaukset ja lupaukset on taltioitu, joten niihin on helppo palata, kun hallitusohjelmaa laaditaan ja kun tulevat kansanedustajat astuvat työhönsä. Katso mitä luvattiin ja mistä ehdokkaat olivat samaa ja erimieltä. Erojakin näkemyksissä ja lupauksissa on. https://www.facebook.com/eurooppanaisetry/videos/523175420009330
Naistenpäivän kansainvälinen teema on Innovation and technology for gender equality
Parhaillaan kokoontuva YK:n naisten asemaa käsittelevä 67. istunto New Yorkissa pureutuu myös tähän ajankohtaiseen ja tärkeään asiakokonaisuuteen; innovaatioiden, teknologian rooliin ja mahdollisuuksiin sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa ja naisten ja tyttöjen aseman parantamisessa.
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten potentiaalin hyödyntäminen näillä aloilla parantaisi työllisyyttä ja taloutta niin Euroopassa kuin globaalisti. Euroopan tasa-arvoinstituutin, EIGEn mukaan se toisi EU:hun jopa 1,2 miljoonaa uutta työpaikkaa ja edistäisi bruttokansantuotteen kasvua jopa 820 mrd. eurolla vuoteen 2050 mennessä, kirjoittaa New Yorkin istuntoon osallistuva MEP Sirpa Pietikäinen sivustollaan.
Euroopan parlamentti onkin evästänyt istuntoon osallistuvia meppejä niin, että EU:n on osoitettava vahvaa johtajuutta, jotta sukupuolten tasa-arvo saavutetaan ja naisten ja tyttöjen oikeudet ja mahdollisuudet vahvistuvat ja varmistuvat digitaalisessa siirtymässä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikessa digipolitiikassa on otettava huomioon sukupuolivaikutukset. Parlamentin suosituksiin kokonaisuudessaan voi tutustua alla olevasta linkistä.
Sukupuolittunut verkkohäirintä ja -väkivalta ja maalittaminen on paisuva ongelma
Digitalisaatioon liittyy myös riskejä ja negatiivisia vaikutuksia. Sukupuolittunut verkkohäirintä ja -väkivalta, maalittaminen on paisuva ongelma, joka uhkaa etenkin naisten sananvapautta ja demokratiaa ja rajoittaa naisten aktiivista yhteiskunnallista osallistumista. Tähänkin Parlamentti on kiinnittänyt huomiota ja kannattaa verkkoalustojen sääntelyn vahvistamista ja erityisesti naisten oikeuksien suojelua ja sukupuolittuneen väkivallan poistamista verkossa.
Marwa Azelmat, digitaalisten oikeuksien asiantuntija toteaa vuoden 2022 marraskuussa tehdyssä haastattelussa*, että verkkoväkivaltaa ei oteta vakavasti. Hän kertoo kuulevansa jatkuvasti, että se on vain loukkaus. Azelmat korostaa sitä, että naisiin kohdistuva nettiväkivalta on osa sukupuoleen perustuvan väkivallan kirjoa, joka estää naisten ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen sekä verkossa että sen ulkopuolella. ”Aivan kuten emme tunne oloamme turvalliseksi kävellessämme kaduilla, emme enää tunne oloamme turvalliseksi kävellessämme digitaalisilla kaduilla.” Hän on myös huolissaan feminismiä vastustavien liikkeiden mahdollisuuksista soluttautua ja vaikuttaa verkossa.
YK:n naisten asemaa käsittelevä istunnon yhteydessä New Yorkissa 9.3. suomalaisten naisjärjestöjen järjestämä Helvi Sipilä -seminaari keskittyy myös digitalisaatioon otsikolla My Body is Mine – Women’s Human Rights and Technological Innovations. Tyttöjen ja naisten oikeuksista netissä käydään siis varsin laajaa keskustelua ja mietitään konkreettisia toimia monilla foorumeilla. Jäämme odottamaan YK:n naisten asemaa käsittelevän istunnon tuloksia!
Eurooppanaiset ry:n sääntömääräinen syyskokous pidettiin 24.11.2022 Eurooppasalissa. Kokouksen jälkeen järjestettiin yhteistyössä muiden naisjärjestöjen kanssa Anti gender -ilmiöön liittyvä tilaisuus. Tilaisuudesta on julkaistu erillinen juttu alla.
Syyskokouksen puheenjohtajana toimi Paula Hjelt-Putilin. Kokouksessa hyväksyttiin yhdistykselle uudet säännöt. Säännöt päivitettiin mm. yhdistyslain muutoksia vastaavasti sekä parannettiin niiden ymmärrettävyyttä ja informatiivisuutta. Keskeinen muutos oli hallituksen jäsenen hallituskauden rajoittaminen viiteen vuoteen.
Kokouksen puheenjohtaja Paula Hjelt-Putilin (oik.) ja Eurooppanaisten puheenjohtaja Päivi Luna (vas.)
Kokouksessa valittiin hallitus ja puheenjohtajisto sekä hyväksyttiin täysipainoinen toimintasuunnitelma vuodelle 2023.
Toimintasuunnitelma rakentuu kahdelle vaihtoehtoiselle tavalle riippuen siitä, saammeko Ulkoministeriön rahoitusta toiminnalle. Keskeinen painopiste joka tapauksessa on teemalla ”Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta – antigenderismiä vastaan”. Toimintasuunnitelma konkretisoituu toimenpiteiksi heti alkuvuodesta ja kun tieto mahdollisesta rahoituksesta saadaan.
Puheenjohtajana jatkaa Päivi Luna ja varapuheenjohtajina Merja-Maaria Turunen ja Päivikki Kumpulainen. Koko hallituksen kokoonpano löytyy tekstin lopusta.
Jäsenmaksu säilyy entisellään ja on 25 euroa vuodessa.
Odotettavissa on toiminnantäyteinen vuosi yhteistyössä muiden naisjärjestöjen kanssa ja myös valmistautuminen vuoden 2024 Europarlamentin vaaleihin.
Hyvää ja rauhan vuotta 2023 toivottaa Eurooppanaisten hallitus!
Eurooppanaisten hallitus 2023
Päivi Luna, puheenjohtaja Merja-Maaria Turunen, varapuheenjohtaja Päivikki Kumpulainen, varapuheenjohtaja Sinikka Holma-Peets Anja-Riitta Ketokoski Jaana Koskinen Anneli Mäkinen Auli Ojala Riitta Rönn
Maailman laajuisesti järjestäytynyt ja valtavia summia rahoitusta kannattajiltaan saava liike on uhka sukupuolten ja vähemmistöjen tasa-arvolle ja tasa-arvokehitykselle. Tutkija Tuija Saresma katsoo, että Suomessa ei tähän uhkaan ole herätty ja toivoo, että jokin hanke selvittäisi sitä, mitä ilmiö Suomessa tarkoittaa. Onneksi naisjärjestöt tekevät yhteistyötä ja järjestävät tilaisuuksia asian tiimoilta. Kun asioista puhutaan, muutoksenmahdollisuus avautuu, sanoo Saresma.
Mistä on kyse?
Anti-gender-liikkeessä ja ilmiössä on kysymys kansainvälisesti vahvasti verkottuneesta sukupuolten tasa-arvon vastaisesta liikehdinnästä, joka pyrkii heikentämään nykyistä sukupuolten tasa-arvoa. Siinä uskonto ja politiikka kohtaavat, ja sen aate kumpuaa vanhoillisesta, äärioikeistolaisesta ja nationalistisesta ajattelusta. Vahvoja ideologian lähteitä ja vaikuttajia löytyy sekä valtiollisista että kirkon ja erilaisten järjestöjen toimijoista Venäjällä, Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Liike levittää ideologiaansa populistisin, jopa salaliittoteoriamaisin kuvin, kuvaa Saresma.
Alun perin gender-vastaisku oli suunnattu Pekingin Konferenssille 1995, joka vaati laajasti naisten ja tyttöjen oikeuksia. Erityisesti Vatikaani kehitti gender-ideologiaa, jota vastaan se saattoi käydä. Anti-gender-ajattelu on rantautunut viime vuosina osaksi myös osan suomalaisen poliittisen eliitin aatemaailmaan. Tämä on näkynyt muun muassa herätyskristillisissä piireissä sekä esimerkiksi äskettäin puolueeksi rekisteröityneet Sinimustat liikkeen ohjelmassa, sanoo Saresma.
”Ideologia on uhka demokratialle, sananvapaudelle ja uhkaa myös tieteen vapautta sekä vakavimmillaan yleistä turvallisuutta ja yhteiskuntien rauhaa.”
Myös Aito avioliitto ry:n tukijoina nähdään kristilliskonservatiivisia poliittisia toimijoita. Antigenderismi korostaa ajattelua, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, jotka täydentävät toisiaan, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Ideologia näkee sukupuolen ainoastaan biologisena eikä lainkaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneena. Tutkijan mukaan antigenderismi näkee erityisesti trans-sukupuoliset ja muut sateenkaari-ihmiset sivilisaatiota rapauttavina ja heidän toimintansa sairaana poliittisena toimintana. Niin ikään aatetta kannattavien mielestä esimerkiksi sukupuolen tutkimus on huono asia ja seksuaalikasvatus on lopetettava. Ongelmallista lisäksi on, että liikkeen moraali ja retoriikka korostavat esimerkiksi lasten oikeuksia ja lasten puolella olemista. Eli väittää tällä tavoin, että moniarvoisuutta edustava ajattelu puolestaan vastustaisi niitä. Näin ei tietenkään ole, emmekä myöskään taistele kristillistä aatemaailmaa vastaan tai ole sukupuolivastaisia, korostaa tutkija Tuija Saresma.
Tutkija myös muistuttaa, että antigendersimin saavutukset ovat jo mittavia, kuten Puolan aborttilaki, sukupuolitutkimuksen opinto-ohjelmien lakkauttaminen Unkarissa, Pro-life liike Yhdysvalloissa ja ylipäänsä liberaalien arvojen parjaaminen. Ideologia on uhka demokratialle, sananvapaudelle ja uhkaa myös tieteen vapautta sekä vakavimmillaan yleistä turvallisuutta ja yhteiskuntien rauhaan.
EU ja Suomi – kytkös oikeusvaltioon ja demokratiaan tärkeä
Vuonna 2020 oli käännekohta siinä, miten tasa-arvoa tarkastellaan EU-tason linjauksissa ja päätöksenteossa. Eeva Raevaara, neuvotteleva virkamies, Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä kertoo, että tasa-arvo laajeni tuolloin kulttuuri-, huume-, ilmastopolitiikkaan neuvostossa. Peruskysymys on, puhutaanko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vai moninaisuudesta. Suurin osa eu-maista pitää tärkeänä gender ja gender euality -terminologiaa ja lähestymistä. Muutamat maat yrittävät kyseenalaistaa tämän, mutta ovat vähemmistössä. Kysymys kytkeytyy luonnollisesti laajemmin oikeusvaltioon, demokratiaan, ja tämä kytkös on tärkeä nähdä, Raevaara painottaa.
EU-tason ja kansallinen tasa-arvopolitiikkamme linjataan selonteoissa: Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta 2021 korostaa keskeisenä prioriteettina yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä. Tasa-arvopoliittisen selonteon linjauksissa alleviivataan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja kaikkien sukupuolien tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Tämä on tärkeä ja selkeä linjaus – myös anti-gender ilmiötä vastaan. Sukupuolen moninaisuuden kunnioittaminen, vastustaa ihmisoikeuksien heikentämispyrkimyksiä, korostaa itsemäärääimisoikeuden takaamista omaan kehoon, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Suomi edistää kaikkien sukupuolten rikkomattomien ja universaalien ihmisoikeuksien toteutumista, muistuttaa Raevaara.
Pohjoismaiden ministerineuvosto on kiinnittänyt huomiota anti-gender -teemaan ja laatinut kaksivuotisen tiekartan, jossa ilmaistaan yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet. Yhteistyötä tiivistetään ja kokemuksia jaetaan anti-gender-toiminnasta. Myös Euroopan tasa-arvovirasto EIGE seuraa ja raportoi säännöllisesti tasa-arvon tilaa ja kehitystä.
Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja Pia Lempiäinen on tyytyväinen siihen, että anti-gender liikkeeseen on herätty kasvavissa määrin. Huolestuttavaa kuitenkin on, miten tasa-arvotyöhön saadaan riittävästi resursseja; miten päättäjät ja poliitikot turvaavat resurssit, jotta yhteiskuntamme arvot ja niiden toteutuminen turvataan. Lempiäinen näkee, että lopulta kyse on rahasta ja vallasta ja huomauttaa, että anti-gender -liikettä rahoitetaan, myös Suomessa tukemalla esimerkiksi ilmiön piiriin liittyviä oikeudenkäyntejä.
On ensiarvoisen tärkeää, että kansalaisjärjestöt tukevat lausunnoillaan ja jakavat tietoa asiasta. Tästä hyvänä esimerkkinä Naisjärjestöjen Keskusliiton Ella Immosen kuvaama anti-gender hanke ja kampanja, jonka aikana on jaettu tutkittua tietoa laajasti mediassa ja tilaisuuksissa, ja tarjottu sosiaalisessa mediassa turvallinen tila asiasta käytävään keskusteluun.
Meillä pitää olla verkostoja yli järjestö- ja puoluerajojen. Meidän pitää olla yhtä järjestäytynyt kuin tämä liike on ja olla ajoissa hereillä ja tiedostaa asioita. Ei saa käydä niin, kuin Yhdysvalloissa, kun aborttia puolustava liike heräsi, niin toinen puoli teki järjestelmällisesti jo työtä aborttilain kumoamiseksi, summaa Lempiäinen.
Myös Eurooppanaisten kärkiteemana on vuonna 2023 tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta – antigenderismiä vastaan. Keskustelu-, tilaisuudet ja kampanjointi jatkuu yhteistyössä naisjärjestöjen kanssa teeman ja ilmiön tiimoilta.
Tilaisuudessa käsiteltiin huolestuttavaa anti-gender-liikehdintää. Järjestäjinä Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistys ry yhteistyössä Eurooppanaiset ry:n, Naisasialiitto Unionin ja Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry:n kanssa.
Pirjo Julin Suomalainen Naisliitto, Helsingin yhdistys: ”Elämme epävarmassa maailmassa kasaantuvien kriisien keskellä. Sota, pandemia jylläävät ja syntyy ääriliikkeitä kuten Anti-gender. Etsimme siihen yhdessä näkökulmia ja feministisiä vastauksia.”
Anneli Mäkinen, tilaisuuden juontaja: ”Naisjärjestöjen historiallinen yhteistyötilaisuus: Noin 120 osallistujaa, joista suurin osa etäyhteyksin läsnä.”
Eurooppanaisten keskeinen tarkoitus ja tehtävä on lisätä suomalaisten naisten tietoutta Euroopan unionista ja vaikuttaa valmisteluun ja päätöksentekoon erityisesti sukupuolten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksissä. Toimintasuunnitelma 2023 rakentuu tämän pohjalle.
Seuraamme EU:n viisivuotista (2020-2025) tasa-arvostrategiaa ja komission aloitteita 2023. Vaikutamme myös niiden etenemiseen ja viestimme niistä kansallisella tasolla.
Yksi suurimpia globaaleja ja Euroopan uhkia on populismin logiikalla toimiva maailmanlaajuinen Anti-gender -liike ja -ilmiö. Liike pyrkii estämään sukupuolten ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvokehitystä ja peruuttamaan jo aikaansaatuja sopimuksia ja lainsäädäntöä. Vaikutuksista on jo esimerkkejä maailmalla, myös Euroopassa; Puolan aborttilaki ja vaikkapa sukupuolentutkimuksen opinto-ohjelmien lakkauttaminen Unkarissa sekä Pro Life -liike Yhdysvalloissa. Eikä Suomikaan ole vapaa tästä ajattelusta.
Teema ja siihen liittyvät ilmiöt ovat keskeisiä myös Eurooppanaisten vuoden 2023 toiminnassa: naisiin kohdistuva väkivalta, maalittaminen ja vihapuhe, ilmastonmuutos ja sen vaikutukset, sosiaalinen vastuu ja kestäväkehitys sekä naisten taloudellinen tasa-arvo. Käsittelemme näitä asioita myös yhteistyössä europarlamentaarikkojemme ja muiden naisjärjestöjen kanssa.
Tuemme myös eduskuntavaalien 2023 naisehdokkaita ja kannustamme äänestämään naisehdokkaita yhdessä muiden naisjärjestöjen kanssa. Valmistaudumme loppuvuodesta niin kiään vuoden 2024 Euroopan parlamenttivaalien vaikuttamistyöhön.
Tulevana vuonna järjestämme tilaisuuksia ja aamuakatemioita em. aiheista ja jatkamme yhdistyksen toiminnan kehittämistä, laadimme strategian ja hiomme yhdistyksen toimintamalleja. Tietoa toiminnastamme ja artikkeleita ja blogikirjoituksia kokoamme jäsenkirjeeseen, kotisivuille ja sosiaaliseen mediaan.
Vuosikokous hyväksyi sääntömuutoksen ja valitsi puheenjohtajiston ja hallituksen vuodelle 2023
Sääntöuudistuksen keskeisin muutos liittyy yhdistyksen hallitus- ja puheenjohtajakausiin. Ne rajattiin viiteen vuoteen eli yhdistyksen jäsen voidaan valita puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi tai hallituksen jäseneksi enintään viideksi peräkkäaiseksi toimikaudek
Puheenjohtajana jatkaa Päivi Luna ja varapuheenjohtajina Merja-Maaria Turunen ja Päivikki Kumpulainen. Hallituksen jäseniksi valittiin Riitta Rönn, Jaana Koskinen, Anja-Riitta Ketokoski, Auli Ojala, Anneli Mäkinen ja Sinikka Holma-Peets.
Suomi on maailman pohjoisin viljaa viljelevä valtio – Suomessa peltoa on 2,3 miljoonaa hehtaaria ja koko maan pinta-alasta maatalousmaan osuus on 8 %. Suomi on myös Euroopan suhteellisesti metsäisin maa, sillä metsät peittävät yli 75 % Suomen maapinta-alasta. Maa- ja metsätalous ovat tärkeässä asemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa.
Ilmastonmuutosta ei voida enää kokonaan estää ja sen hillitsemisen rinnalle on noussut ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Konfliktit, kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan vaikuttavat myös osaltaan ruokaturvaan muissa maissa. Euroopan unioni kiihdyttää ilmastopolitiikkaansa, jotta kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin päästään. Miten tämä kaikki vaikuttaa Suomen maa- ja metsätaloussektoreihin? Mikä on maankäyttösektorin rooli kestävän tulevaisuuden rakentamisessa muuttuvassa maailmassa?
16:30 | Pullakahvit 17:00 | Avaussanat: Ville Kaunisto, kansanedustaja & Eurooppalaisen Suomen hallituksen puheenjohtaja 17:10 | EU:n ja Suomen intressit maa- ja metsätaloudessa: Satu Hassi, kansanedustaja & suuren valiokunnan puheenjohtaja 17:20 | Ilmastonmuutoksen haasteet maa- ja metsätaloussektoreissa: Markku Ollikainen, emeritusprofessori ja Ilmastopaneelin puheenjohtaja 17:30 | Paneelikeskustelu – Maa- ja metsätalous muuttuvassa maailmassa
Juha Marttila, puheenjohtaja, MTK
Tapani Veistola, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto
Karoliina Niemi, metsäjohtaja, Metsäteollisuus
Saara-Sofia Sirén, kansanedustaja & Naisjärjestöjen keskusliiton puheenjohtaja
18:25 | Loppusanat: Eurooppalainen Suomi
Tilaisuuden järjestää Eurooppalainen Suomi yhteistyössä MTK:n, Metsäteollisuuden ja Eurooppanaisten kanssa.
Ilmoittauduthan tilaisuuteen ajoissa, sillä paikkoja on rajatusti.
Vieraskynä:Saara-Sofia Siren (Kok), kansanedustaja ja suuren valiokunnan ja ympäristövaliokunnan jäsen
Energian ja ruoan hintojen nousu on tuntunut myös suomalaisten rahapusseissa, eikä ole ihme, että tuleva talvi huolestuttaa monia. Hintojen nousun taustalla on jo alkujaankin monenlaisia syitä, kuten maailmanmarkkinoiden kasvaminen ja päästöoikeuksien kallistuminen. Kuivan kesän kuiventamat vesivarannot nostivat etenkin vesivoimaan nojaavissa Pohjoismaisissa sähkön hintaa ja toisaalta kuivuus heikensi esimerkiksi viljasatoja. Euroopassa taasen puhuttaa erityisesti energian saatavuuteen liittyvät kysymykset. Venäjän toimet ja järkyttävä hyökkäyssota Ukrainaan on keskeisesti vaikeuttanut tilannetta ja aiheuttanut isolta osalta nyt nähtävät isot hintojen nousut. Moni Euroopan maa on ollut pitkään riippuvainen venäläisestä energiasta ja toisaalta niin Venäjä kuin Ukraina ovat merkittäviä viljan tuottajamaita.
Tilanne on huolestuttava, suorastaan hälyttävä. Tarvitsemme isot uudistukset niin energia- kuin ruoantuotannon rakenteisiin. Tällä hetkellä keskustelu on painottunut energiamurrokseen sekä energian huoltovarmuuteen ja omavaraisuuteen. Sama keskustelu on tarpeen ulottaa ruoantuotantoon.
Ilmastonmuutoksen edetessä ruokamuutoksen täytyy tehdä osansa päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla sen pitää tuottaa hyvää ravitsemusta ja toimeentuloa aiheuttamatta haittaa ympäristölle. Elintarviketuotantoon on viimeistään nyt suhtauduttava uudella näkökulmalla. Kysymys on sekä maatalouden kannattavuuskriisistä että huoltovarmuuden turvaamisesta. Viimeistään sodan myötä on käynyt selväksi, miten tärkeää on vahvistaa omaa, kestävää, puhdasta tuotantoa – oli kysymys sitten energiasta tai elintarvikkeista.
Suomalainen ruoantuotanto perustuu isolta osin teollisella typpilannoituksella tuotettuihin vilja- ja nurmisatoihin. Lannoitteiden raaka-aineet tuodaan pitkälti joko Venäjältä tai Ukrainasta ja valmistetaan fossiilista energiaa hyödyntäen. Paitsi että raaka-aineiden hinnat moninkertaistuvat, heikentyy niiden saatavuus muutoinkin merkittävästi. Lopputulos näkyy niin yrittäjien ahdinkona kuin kuluttajien ruokalaskujen nousuna.
Akuutissa tilanteessa tarvitaan täsmällisiä tukitoimia. Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ratkea tukirahoilla. Vuonna 2021 maa- ja puutarhatalouden kansallisiin tukiin oli käytettävissä valtion talousarviossa yhteensä 332,0 miljoonaa euroa. Oma kokonaisuutensa ovat lisäksi EU-tuet. Kysymys on enemmänkin siitä, miten näillä rahasummilla onnistutaan tukemaan oikeita asioita eli kestävää ruoantuotantoa ja sen edellyttämää muutosta.
Tavoitteena on oltava kriisinkestävä ja resurssiviisas ruokajärjestelmä. Yksi osa välttämätöntä ruokajärjestelmän muutosta ovat panostukset kasvipohjaisen ruoan arvoketjuihin. Tämä tarjoaa isoja mahdollisuuksia Suomessa, jossa edelleen suuri osa kasvintuotannosta päätyy lopulta eläintuotantoon rehuksi.
Maailmalla on jo nähty isoja investointeja kasvipohjaisen ruoan edellytysten parantamiseksi. Esimerkiksi sikatuotannostaan tunnettu Tanska ilmoitti tulevina vuosina panostavansa lähes 170 miljoonaa euroa kasvintuottajille sekä kasvipohjaisen tuotannon tutkimukseen ja kehitykseen.
Kotimainen puhdas, ravitseva ja terveellinen ruoka on elinehtomme, mutta myös kilpailuvalttimme. Ruokamurros on välttämätön, mutta siihen liittyy samalla isoja mahdollisuuksia. Siirtymän tulee tietysti olla suunnitelmallinen ja reilu. Haluammehan, että jatkossakin Suomessa tuotetaan puhdasta ja turvallista ruokaa.
