Eurooppanaiset Ilmatieteen laitoksella 3.10.: raportti vierailusta

Eurooppanaisten Aamuakatemiassa 2.10. Ilmatieteen laitoksella paneuduttiin ilmastonmuutokseen, sen uhkiin, ilmiöihin ja hillitsemiseen pääjohtaja Juhani Damskin asiantuntevalla luennolla. Uutta ja ajankohtaista tietoa tuli tulvimalla, ja keskustelu kävi vilkkaana.

Pääjohtaja Damski painotti, että sään ääri-ilmiöt heikentävät elinolosuhteita ja vaikuttavat eri tavoin mm. eri sukupuoliin. Asiasta on myös olemassa kansainvälistä selvitys- ja tutkimustietoa. Sekä YK:ssa että myös EU:ssa asiaan on kiinnitetty jo paljon huomiota. 

Eurooppanaisten puheenjohtaja Auni-Marja Vilavaara korostaakin sitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset naisiin on arvioitava sekä ennalta ehkäisyssä että kaikessa asiaan liittyvässä päätöksenteossa ja toimissa. Nyt sukupuolivaikutusten arviointi ylipäänsä on huonolla tolalla, myös Suomessa, hän sanoo.

Nyt sukupuolivaikutusten arviointi ylipäänsä on huonolla tolalla, myös Suomessa.

Auni-Marja Vilavaara, Eurooppanaiset ry:n puheenjohtaja

Ilmastonmuutos kiihtyy, se ei ole täysin pysäytettävissä, joten muutokseen on myös sopeuduttava. Damskin mukaan pelkät päästövähennykset eivät riitä, kaikkea mahdollista on kokeiltava, ja erilaisia kokeiluja onkin meneillään muun muassa maataloudessa.

Lohdullinen tieto on se, että eri maiden ja maanosien tiedeyhteisöt ovat yksimielisiä ilmaston lämpenemisestä ja muutoksesta. Tämä huolimatta siitä, että päättäjien viestit saattavat olla vahvasti eri suuntaisia.

– Sää, ilmasto ja sen ilmiöt ja riskit ovat globaaleja, joten Suomen on tarkasteltava asiaa ennen kaikkea tässä kontekstissa, sillä vain yhdessä voimme asiaan vaikuttaa. Globaaleja riskejä arvioitaessa sään ääri-ilmiöt ja luonnonkatastrofit tulevat heti joukkotuhoaseiden jälkeen tai ovat lähes samalla tasolla, kuvasi Damski tilannetta.

Sää, ilmasto ja sen ilmiöt ja riskit ovat globaaleja, joten Suomen on tarkasteltava asiaa ennen kaikkea tässä kontekstissa, sillä vain yhdessä voimme asiaan vaikuttaa.

Juhani Damski, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja

Eurooppanaiset palaa tähän tärkeään ja mielenkiintoiseen asiaan ja sen sukupuolivaikutuksiin tarkemmin tulevissa tilaisuuksissaan.

Kirjoittaja: Päivikki Kumpulainen, Eurooppanaiset ry:n hallituksen jäsen

Professori Johanna Kantola: Nainen, katso ketä äänestät!

Koko Eurooppaa keinuttavat nyt uusliberalismi, konservatiivisuus, perinteiset arvot ja nationalismi. Se näkyy yleisessä tasa-arvokeskustelussa ja tulee näkymään myös kevään vaaleissa.

Siksi jokaisen kannattaa todella katsoa ketä äänestää, sanoo Johanna Kantola.

Hän toimii sukupuolentutkimuksen professorina Tampereen yliopistossa ja on pitkään tutkinut politiikkaa, sukupuolta ja valtaa Euroopan unionin rakenteissa.

Kantola on huolestuneena seurannut miten tasa-arvokysymykset siirrettiin valta-akselilta marginaaliin Suomessa Sipilän hallituksen aikana. Talouskuripolitiikkaa harjoitettaessa esimerkiksi sukupuolivaikutusten arvioinnit unohdettiin. Populismi valtasi tasa-arvopuheen.

Myös EU:ssa talouden ensisijaisuus sivuutti tasa-arvonäkökulman mm. talouskriisin yhteydessä. Tasa-arvoasiat siirrettiin myös työelämän pilarista oikeuslaitoksen pilariin.

Kantolasta puheenjohtajuus on Suomelle mahdollisuus nostaa tasa-arvoasiat unionissa esiin.

Talouspäätösten arviointi tasa-arvon näkökulmasta ja  sukupuolitietoinen budjetointi ovat hyviä työkaluja toteuttaa kaikille kansalaisille oikeudenmukaista talouspolitiikkaa, sanoo Kantola.

Suomen eduskuntavaaleissa ennätysmäärä naisia nousee eduskuntaan. Olisiko jo aika alkaa harjoittaa feminististä talouspolitiikkaa? Saataisiinko naiskomissaariehdokas?

Kantolasta aika olisi Suomessa ollut kypsä naiskomissaarin nimittämiselle jo 1995. Yhtään naista ei tähän mennessä ole kuitenkaan Suomesta virkaan ehdotettu.

Kirjoittaja: Eeva Koskinen. Teksti on julkaistu Eurooppanaisten PohjanAkka-julkaisussa keväällä 2019.

Äänestä eurovaaleissa!

Miksi suomalaiset nuoret naiset eivät äänestä Euroopan parlamentin vaaleissa? Viime vaaleissa vuonna 2014 kaikkien naisten äänestysprosentti oli meillä 38 ja 18–24-vuotiaiden nuorten naisten vain 10. Vastaavat luvut Ruotsissa olivat 59 ja 66, ja unionissa keskimäärin 41 ja 43. Suomen molemmat luvut sijoittavat meidät jäsenvaltioiden häntäpäähän.

Euroopan parlamentin vuoden 2014 vaaleista teettämän selvityksen mukaan äänestämättä jättämiseen vaikuttivat mm. koulutustausta, työttömyys, kotiäitiys ja yleinen tyytymättömyys, ettei asioihin voi vaikuttaa. Näin kaikissa jäsenvaltioissa.  

Suomessa naiset ovat koulutetumpia kuin miehet ja he ovat myös työelämässä lähes yhtä paljon kuin miehet, toisin kuin monissa EU-jäsenvaltioissa. Näin ollen jäljelle jää olettama, että naiset eivät koe voivansa vaikuttaa äänestämällä tai sitten he eivät tiedä, miten EU:n päätöksenteko vaikuttaa Suomeen. Viimeksi mainittua en tohdi epäillä. Tämä on kuitenkin huolestuttavaa.

Suomessa on noin 2,3 miljoonaa äänioikeutettua naista ja noin 1,4 miljoonaa jätti käyttämättä mahdollisuuden vaikuttaa EU:n päätöksentekoon vuonna 2014.

Miten naiset ja eritoten nuoret naiset saataisiin vaaliuurnille tänä vuonna? Siinä on pohdittavaa niin puolueille, medialle kuin naisille itselleen. Ja sen vuoksi  Eurooppanaiset ry on tehnyt tämän julkaisun. Me haluamme herättää naisia vaikuttamaan Euroopan Unionin asioihin. Hyvistä naisehdokkaista meillä ei ole pulaa. Kaikki Suomen naisehdokkaat esitellään tässä lehdessä.

Suomi kuuluu Eurooppaan ja Suomi on myös Euroopan unionin jäsen. Se tarkoittaa monia vapauksia kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille. Mahdollisuuksia opiskella, tehdä tutkimustyötä ja työskennellä toisessa valtiossa ilman erityisiä lupia.

Se tarkoittaa myös tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Hyviä suomalaisia tuotteita on mahdollisuus kaupata muissa jäsenvaltioissa. Suomi tunnetusti tarvitsee vientituloja voidakseen tarjota kansalaisilleen hyvinvointia.

Tasa-arvo kuuluu unionin toimivaltaan. Vilnassa toimivan Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tehtävä on edistää tasa-arvoa niin unionin alueella kuin sen ulkopuolellakin. Virasto kerää tilastoja jäsenvaltioista, tutkii ja analysoi. Tilastoinnin kohteena ovat mm. työurat, koulutus, vallankäyttö, palkat ja naisiin kohdistuvaa väkivalta. Suomi on menestynyt joillakin alueilla muita jäsenvaltioita paremmin, mutta lähisuhdeväkivaltatilastoissa  olemme edelleen negatiivisessa kärkipäässä.

Naisten palkka on komission palkkaerotilaston mukaan Suomessa 17 prosenttia  alhaisempi kuin miesten palkka. Tilanne on samankaltainen lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä tarkoittaa sitä, että naisten eläkkeet tulevat olemaan pienempiä vielä tulevina vuosikymmeninä. jos asioille ei tehdä mitään.

Nämä ovat asioita, jotka meidän on hyvä tietää, mutta myös asioita, joihin voimme vaikuttaa. Voimme vaikuttaa äänestämällä ehdokkaita, jotka haluavat parantaa naisten asemaa työ- ja perhe-elämässä.

Onko niin, että monille ihmisille tasa-arvoasiat ovat itsestään selvyyksiä, niin kuin vaalit ja demokratia? Tästä kertoo osaltaan se, että naiset eivät ole tulleet valituiksi johtopaikoille, ei politiikassa eikä yrityselämässäkään, muuta kuin suhteellisen harvoin. Tilanne on sama Euroopan unionissa.

Suomen on aika saada nainen komissaariksi. Eurooppanaiset ry:llä olisi tarjota komissaarikisaan monia erinomaisia naisia. Yksi sellainen on sitoutumaton Euroopan tuntija, valtiotieteen tohtori Teija Tiilikainen.

Äänestämällä  tänä keväänä valitaan ne päättäjät, jotka päättävät reunaehdoista, joissa tasa-arvo tulevina vuosina toteutuu.  Ihmisoikeudet, joihin naisten oikeudet kuuluvat, vaativat valtion ulkopuolista valvontaa. Meidänkään historiamme ei ole vapaa ihmisoikeusloukkauksista.

Joten nyt kaikki naiset, nuoret ja vanhat ja siltä väliltä, tänä keväänä  äänestetään! Neljän vuoden päästä ei enää voi vaikuttaa niihin vuosiin, jotka ovat nyt edessämme. Niihin vaikutetaan juuri nyt.

Kirjoittaja: Auni-Marja Vilavaara, Eurooppanaiset ry:n puheenjohtaja. Teksti on julkaistu pääkirjoituksena Eurooppanaisten PohjanAkka-julkaisussa 2019.

Huippuvirkoihin huippumiehiä

Kun Suomi saa nimetä EU-huippupaikkaan ehdokkaan,  se käyttää apunaan vain miesten almanakkaa.

Aika monta eduskuntavaalikeskustelua on pidetty Timon, Antin, Petterin ja Pekan kesken. Mies on elelleen niin normi jopa täkäläisessä yhteiskunnassa, ettei yksipuolista kattausta edes oikein huomaa.

Meillä kuitenkin on myös Li, Anna-Maja ja Sari, ja kuten tästä lehdestä voi lukea, suuri joukko mahtavia ehdokasnaisia Euroopan Parlamenttiin.

Mutta Suomen EU-huippupaikkojen nimityksissä piilee varsinainen uutispommi: sellaisiin johtajanpaikkoihin, joihin kunkin jäsenmaan hallitus saa itse valita ehdokkaansa, ei ole ehdotettu vielä ainoatakaan naista.

Pieni pikakelaus Suomen hallituksen nimeämiin ehdokkaisiin kertoo yksioikoista tarinaa. Esimerkiksi kaikista tavoitelluimpaan ja näkyvimpään komissaarin tehtävään on meiltä lähetetty tähän mennessä Erkki Liikanen, Olli Rehn ja Jyrki Katainen. Niin ikään kaikki suomalaiskomissaarien kabinettipäälliköt ovat tähän saakka olleet miehiä.

Euroopan investointipankkiin on meiltä nimitetty Sauli Niinistö, Jan Vapaavuori ja Alexander Stubb.

Myös EU:n tilintarkastustuomioistuimen paikat pääsevät täyttämään jäsenmaat, eikä neljään paikkaan ole nimitetty tähän mennessä yhtäkään naista.

Surkea luettelointi jatkuu: EU-tuomioistuimen paikat ovat kaikki niin ikään osuneet miehille Suomen hallituksen esityksestä.

Sattumaako?

Kirjoittaja: Kati Kalliomäki, Eurooppanaiset ry:n hallituksen jäsen. Teksti on julkaistu Eurooppanaisten PohjanAkka-julkaisussa 2019.

Iällä ei ole väliä – eläkkeellä on!

Pitkä elämä on hieno juttu, mutta ei ole kivaa joutua kituuttamaan köyhänä eläkeläisenä. Siis huomio naiset tuloihin jo nyt!

Eläköön pitkä ikä: tänään syntyvistä tyttölapsista yhä useampi ennättää elää yli 100-vuotiaaksi. Mitä pitäisi tehdä, ettei nyt nuorten naisten tarvitsisi vanhoina kituuttaa pienillä eläkkeillä kuten nykyiset entiset nuoret tekevät?

Paras konsti kunnon eläkkeeseen on kunnon palkka. Sekin auttaa, jos ei ajaudu väistämättä matalapalkka-aloille, joista useimmat ovat naisvaltaisia. Se ei saisi olla mikään matalan palkan syy, mutta ahaa-elämystä odotellessa kannattaa kuitenkin pitää huolta omista tuloistaan.

Vähän inhottavaa faktaa: palkkaero on Suomessa suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Suomalaismiesten keskieläke oli viime vuoden lopussa 1 898 euroa kuukaudessa, ja naisten 1 499 euroa eli reilun viidenneksen vähemmän. Viidennes on yhtä paljon kuin 20 prosenttia, siis kaksikymmentä eli paljon!

Syytä ei voi siis hakea itse eläkkeestä, vaan työikäisenä ansaituista tuloista, joiden perusteella eläke määräytyy.

Vaikka suomalaisnaisten työllisyysaste on kansainvälisesti korkea, on se miehiä alhaisempi. Naiset tekevät Suomessakin miehiä useammin osa-aikatöitä. Heidän työuransa on myös pari vuotta lyhyempi kuin miesten.

Ja lopulta: palkkaerojen ytimessä on naisten töiden arvostus. Eli arvosta, nainen, osaamistasi ja vaadi kunnon palkkaa!

Kirjoittaja: Kati Kalliomäki, Eurooppanaiset ry:n hallituksen jäsen. Teksti on julkaistu Eurooppanaisten PohjanAkka-julkaisussa 2019.

Syntyvyys – yhteiskunnallisen keskustelun kuuma peruna

Syntyvyys on yhteiskunnallisten keskustelujen kuuma peruna, ja talousnäkökulma kestävyysvajeineen on herkkä sukupolvikysymys. Pohdinta, pitääkö lapsia tehdä, jotta eläkkeet saadaan maksettua, saa monen veret kuohahtamaan.

Eurooppanaisten Äitiys ja yhteiskunnan rakenteet -seminaarin asiantuntijat, päättäjät ja kansalaisyhteiskunnan edustajat korostavat, että ketään ei voida velvoittaa tässä asiassa talkoisiin.

Yhteiskunnan on tiedostettava vastuunsa, jotta tämä sukupolvi ei joudu taakan kantajaksi.

”On kysymys siitä, aleneeko tämän sukupolven elintaso ja hupenevatko hyvinvointipalvelut”, sanoo Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta.

Syntyvyyden trendi on laskeva sekä globaalisti että Euroopassa. Suomessa vuonna 2050 työikäisen väestön määrä on ennusteiden mukaan runsaat 200 000 henkilöä nykyistä pienempi. Tämä tietää tutkijoiden ja asiantuntijoiden mukaan vaikeuksia hyvinvointiyhteiskunnalle.

Euroopan tasolla asiaa pyritään myös ratkomaan. Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä on perhevapaadirektiivi, jonka perusteella myös isät ovat saamassa korvamerkityn kahden kuukauden vapaan, totesi tilaisuuden avannut Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Eva Biaudet.

Syntyvyys laskenut viidenneksen

Syntyvyyden lasku Suomessa alkoi vuoden 2010 jälkeen. Vuoteen 2017 mennessä eli seitsemässä vuodessa syntyvyys laski 20 prosenttia; 1,87 lapsesta 1,49:ään naista kohden.

Muutos on suurin ensimmäisen lapsen kohdalla, 45 prosenttia. Myös toisen lapsen osuus muutoksesta oli suuri, 33 prosenttia. Tutkimustiedon mukaan miesten lapsettomuus on yleisempää kuin naisten.

Syntyvyyden laskua on tapahtunut kaikissa naisten koulutusryhmissä. Miehillä kokonaishedelmällisyysluvun lasku on ollut samansuuntaista kuin naisilla. Muutos vuodesta 2010 on kuitenkin ollut jyrkempää kaikissa miesten koulutusryhmissä.

Miksi lapsia ei synny – syyt ovat moninaiset

Perhebarometrin tulosten mukaan perheen merkitys osana ihmisten elämää on tärkeä. Sen merkitys on jopa kasvanut. Kuitenkin esimerkiksi halu edetä ammatissa ja uralla on korkealla, kun kysytään syitä siihen, miksi lapsia ei hankita tai hankitaan myöhään.

Muita tutkimustuloksissa esiintyviä syitä ovat nykyisen asunnon pienuus, yhteiskunnan riittämätön tuki, perheen taloudellinen tilanne, hoidon yhteensovitus ja järjestäminen ja työtilanteen epävarmuus.  

Eija Koivuranta kertoo, että usein törmää myös ajatukseen, että lapsia ei tarvita, sillä nyky-yhteiskunta huolehtii vanhemmista. Edelleen lapsiperheköyhyys korostuu, kun kysytään sitä, mitä pitäisi korjata.

Kelan tutkija Anneli Miettinen nostaa työttömyyden ja epävakaan työmarkkina-aseman, työn epävarmuuden sekä työn ja perheen yhteensovittamisen keskeisiksi asioiksi, jotka vaikuttavat ensimmäisen lapsen hankintaan.

Missä ja kenellä on ratkaisun avaimet

Eva Biaudet näkee, että avain muutokseen on kunnianhimoinen politiikka ja naisten työmarkkina-aseman parantaminen. Myös perhevapaauudistus on saatava. Joustavuus on uudistuksissa tärkeää, tätä erilaiset perheet kaipaavat. Asia ilmenee myös perhebarometrin vastauksista.
”Subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava, sillä nainen palaa työhön, kun saa hyvän ja laadukkaan työpaikan”, toteaa Biaudet.

Yhteiskunnan ilmapiiri on myös tärkeä vaikuttava asia. Näin näkee VauvaSuomi ry:n puheenjohtaja Anna Nupponen.
”Negatiivissävytteinen keskustelu elämän rankkuudesta lapsiperheissä ja toisaalta ilmapiiri, että lapset eivät saisi näkyä ja kuulua vaikuttavat myös päätökseen hankkia lapsia.”

Helsingin kaupunginvaltuutettu Reetta Vanhanen puolestaan katsoo, että myös laaja luottamus yhteiskunnassa vaikuttaa siihen, miten lapsen hankkimiseen suhtaudutaan.

Täsmäratkaisuja ei ole

Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että täsmäratkaisuja ei ole, mutta jos ratkaisuja löytyy, niillä voidaan vielä vaikuttaa tilanteeseen.  

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Sami Yläoutinen näkee, että paljon puhuttu maahanmuutto ei ratkaise syntyvyyden alenemista ja sen seurauksia, sillä Suomi joutuu kilpailemaan hyvistä työntekijöistä muiden maiden kanssa.

Erilaisten tukien ja etuuksien vaikutuksista ei tutkimuksin saada yksiselitteistä vastausta. Anneli Miettisen mukaan suorilla tulonsiirroilla, lapsilisillä, verotuseduilla on hyvin vähäinen positiivinen vaikutus.

Muutosten olisi oltava merkittäviä, jotta niillä olisi vaikutusta. Esimerkkinä Miettinen nostaa vauvabonuksen Kanadasta.
”Kanadassa kokeiltiin 8 000 dollarin bonusta kolmannesta lapsesta. Sillä oli vaikutuksia.”

Vauvaperheiden edustaja Nupponen näkee, että työnantajien tulisi olla perheystävällisempiä. Lisäksi esimerkiksi naisvaltaisilla aloilla joustot ja osa-aikatyö ovat hankalampia järjestää kuin miesvaltaisilla.
”Jos nainen jää osa-aikatyöhön, hän usein tekee kokoaikaisen työt.”

Naisjärjestöillä on edelleen työsarkaa. 400 000 jäsenen Naisjärjestöjen Keskusliitto, jonka jäsen on myös Eurooppanaiset, on laatinut ansiokkaat tasa-arvoa edistävät hallitusohjelmatavoitteet tulevalle hallituskaudelle. Niihin voi tutustua lähemmin Naisjärjestöjen Keskusliiton verkkosivuilla.

Teksti: Päivikki Kumpulainen, Eurooppanaiset ry:n hallituksen jäsen

10 faktaa tasa-arvosta

Suomalaisen naisen asema kotona ja Euroopassa vuonna 2017

Suomi juhlii tänä vuonna satavuotista itsenäisyyttään. Juhlavuosi on hyvä aika muistella yhteiskuntamme saavutuksia. Vain satavuotias Suomi on maailman vapain maa (1), jossa asuu onnellisia ihmisiä. (2) Kansainvälisten tilastojen valossa myöskään sukupuolten välisestä tasa-arvosta Suomessa ei löydy moitittavaa – olemme maailman toiseksi tasa-arvoisin valtio (3), ja naisten ja miesten välinen työllisyysero on meillä pienin Euroopassa (4).

Kansainväliset tilastot eivät kuitenkaan heijastu tasa-arvon kokemukseen Suomessa. Suomalaisista miehistä vain 30 % kokee sukupuolet tasa-arvoisiksi. Naisten kokemus on vieläkin synkempi – vain 18 % kokee yhteiskunnan sukupuolille tasa-arvoisena. (5) Kokemus ei ole perätön – naiset ovat edelleen aliedustettuja yhteiskunnan valtarakenteissa niin yritysten, kuntien, oppilaitosten kuin valtiommekin johdossa.

Naisten työuria vaivaa epävarmuus

Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset naiset ovat hyvin edustettuja työmarkkinoilla. EU-28-maissa naisten työllisyysaste laahaa edelleen keskimäärin yli kymmenen prosenttiyksikköä miehiä alempana. (2015: naiset 60,4 %, miehet 70,8 %). Suomessa taas työllisiä on sukupuolten välillä lähes yhtäläisessä suhteessa – 15-64-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2016 naisille 67,6 % ja miehille vain hieman korkeampi 69,8 %. (6) Pyrkimys työllisyysasteiden yhtäläisyyteen on eurooppalaisittain tärkeää. Yksi EU:n strategisista 2020-tavoitteista on sekä naisten että miesten työllisyysasteen nostaminen 75 %:een.

Suomen positiivista asemoitumista työllisyyden saralla varjostaa kuitenkin työsuhteiden eriytyminen. Suomalaiset naiset ovat perinteisesti tehneet kokoaikatyötä huomattavasti eurooppalaisia ja pohjoismaisia verrokkejaan enemmän, mutta osa- ja määräaikaisten sopimusten osuus kaikista naisten työsopimuksista on pysytellyt miehiä huomattavasti korkeammalla tasolla jo vuosikymmeniä.

Viimeisten 20 vuoden ajan osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien naisten määrä on ollut miehiin verrattuna kaksinkertainen (2014: N 19,5 % = 211 000 henkilöä, M 9,3 % = 95 000 henkilöä). Määräaikaisissa työsuhteissa ero on pienempi, mutta naisia näissä työsuhteissa on silti yli 70 000 enemmän. (7)

Naiset ovat useimmiten osa-aikaisissa töissä, koska kokoaikaista työtä ei ollut tarjolla. Miehillä merkittävin syy osa-aikaisuuteen on opiskelu. Vaikka hoivavastuu on perheissä edelleen useimmiten naisten, lastenhoito on syy vain reiluun kymmenykseen naisten osa-aikaisista työsuhteista.

Tutkimuksessa on havaittavissa merkkejä, että naisten päätyminen osa-aikatöihin alkaa jo uran alkuvaiheessa. Jyväskylän yliopistossa julkaistiin vuonna 2007 tutkimus (8), jossa seurattiin kaupan ja tekniikan alan AMK- ja korkeakoulututkinnoista vastavalmistuneita. Tutkimuksen mukaan epäsäännölliset työsuhteet jakautuivat eri aloille ja sukupuolella oli eroa vahvistava vaikutus. Tutkituista aloista erityisesti tradenominaiset olivat heikommassa asemassa miehiin verrattuna. Heistä kokopäivätyössä oli naisista 88 % ja miehistä 96 %, pysyvässä työsuhteessa taas naisista 75 % ja miehistä 88 %.

On todettu, että vuosina 1980-1995 syntynyt Y-sukupolvi on ensimmäinen sitten toisen maailmansodan, joka tulee olemaan köyhempi kuin vanhempansa. Näin ollen on erityisen tärkeää panostaa yhtäläisiin työllistymismahdollisuuksiin sukupuolten välillä, jotta sukupolvien väliset tuloerot eivät kertaudu naisten kohdalla.

Alojen ja tehtävien segregaatio vahvaa Suomessa

Suomalaiset työmarkkinat ovat jakautuneet vahvasti naisten ja miesten aloihin ja työnkuviin. Eurooppalaisittain Suomi on tässä jälkijunassa. (9) Valitettavinta on kuitenkin, että vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan sukupuolittuneet alat heijastuvat vahvasti jopa 15-29-vuotiaiden ammattihaaveissa. Sen tulosten mukaan terveys- ja hyvinvointialan töihin haluavista 82 % on naisia, kun taas ICT-alan töihin haluavista naisia on vain 7 %. Huolestuttavaa kyllä, nuorten kanssa työskentelevien mukaan eriytymistä muun muassa matemaattisessa itseluottamuksessa on havaittavissa jo 10-12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tyttöjen matemaattinen osaaminen on vahvempaa, mutta hakeutuminen matematiikan pariin vähenee nopeasti lukioon mennessä.

Suomen työaloista vain noin kymmenys on niin sanottuja tasa-aloja, joiden työntekijöistä kumpaakin sukupuolta on yli 40 %. (10) Tällaisia aloja ovat mm. mainonnan ja markkinoinnin erityisasiantuntijat sekä lääkärit. Myös tasa-aloilla on kuitenkin havaittavissa alojen sisäistä segregaatiota tehtävien mukaan – esimerkiksi kirurgeista pääosa on miehiä, kun taas naiset täyttävät muun muassa lastenlääkärien paikat.

Naisen euro jatkaa laahaamistaan

Naiset ansaitsevat edelleen miehiä vähemmän. Vuonna 2015 Suomessa naisen euro oli hieman eurooppalaista keskiarvoa heikompi, vain 82,7 % miesten ansioista. (11) Pienin tuloero on kuntasektorilla, jossa naisen euro pysytellyt melko samoissa lukemissa yli keskiarvon vuodesta 2000 (2000 84,6 %, 2014: 85,9 %). Yksityisellä ja valtiosektorilla nousua on tapahtunut samalla aikavälillä enemmän, 80 prosentista 83-84 prosenttiin. Kunta-ala on perinteisesti Suomessa naisvaltainen, joka mahdollisesti vaikuttaa kuntien palkkaukseen.

Positiivista kehitystäkin on nähtävissä. Sukupuolten välinen palkkaero on selvästi pienempi nuoressa ikäpolvessa, ja kasvaa iän myötä. Nuorten palkkaero ei valitettavasti viime vuosikymmeninä ole merkittävästi kaventunut, mutta vanhemmissa ikäryhmissä palkkaus on sukupuolten välillä tasa-arvoisempaa kuin vuonna 1995. (12)

Johtoasemissa naisia alle kolmannes

Naisten edustus yritysjohdossa on edelleen vähäistä, mutta kehitys on ollut positiivista ja nopeaa viime vuosikymmeninä. Eurooppalaisittain suomalaiset naiset ovat olleet hyvin edustettuja yritysten hallituksissa jo pidempään. Suurimpien pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia oli vuonna 2010 Suomessa 25,9 % ja Euroopassa vain 11,9 %. Tämä suhde on viime vuosina tasoittunut jonkin verran. (13)

Valtio-omisteisissa yrityksissä naisten edustus hallituksissa ja johtoryhmissä on merkittävästi vahvempaa kuin yksityisellä sektorilla. Siltikin naisten osuus näistä tehtävistä on parhaimmillaankin alle 40 % ja huonoimmillaan alle 20 %. Myös naisjohtajat ovat harvassa – vain joka seitsemännellä miehellä on Suomessa naisesimies. Naisten vähäisyys johtoasemissa heijastuu myös palkkauksessa – yli 50 000 € vuodessa tienaavista naisia on vain 30 %. (14)

Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan naisten johtajuusurien esteenä on sukupuoleen liittyviä strereotypioita, jotka vaikuttavat muun muassa johtajien rekrytointiin. Haitallisia steretypioita ovat muun muassa oletukset naisen puutteellisista kyvyistä tai epäsuotuisista luonnollisista taipumuksista sekä odotukset yksin pärjäämisen välttämättömyydestä ja toisaalta naisjohtajuuden ylivertaisuudesta. (15)

Naiset vallassa

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa naisia oli ehdokkaista 40 % ja valituista 42 %. Kun valittuja tarkastellaan iän perusteella, on merkittävää että naisten edustus vähenee huomattavasti iän mukana. Alle 50-vuotiaita nais- ja mieskansanedustajia on lähes täsmälleen saman verran, kun taas tätä vanhemmassa ikäryhmässä miesten osuus on naisiin verrattuna yli kaksinkertainen. Mahdollisia syitä ovat politiikan medioituminen ja imagon rakennuksen korostuneisuus.  Edustuksen sukupuolittuneisuus toistuu myös ministerivaliokunnissa ja -työryhmissä, missä naisten edustus on huomattavasti vahvempaa sosiaali- ja terveysasioiden, koulutuksen ja viestinnän alueilla. (16)

Naisten edustus on heikkoa myös virkamiesten keskuudessa. Ministeriöiden johdosta vuonna 2016 naisia oli kansliapäälliköistä 40 %, alivaltiosihteereistä 37,5 % ja osastopäälliköistä 30,8 %.

Verkossa lähempänä tasa-arvoa?

Yhteiskunnallisen keskustelun, palveluiden ja yhteisöjen siirtyminen verkkoon on aikaamme leimaava ilmiö. Disruptiivisena voimana internet horjuttaa perinteisiä hierarkioita ja instituutioita. Onko näin myös sukupuolten tasa-arvon kohdalla? Valitettavasti ei. Verkon käyttöä, yhteisöjä ja palveluja tarkastellessa on mahdollista päätellä, että sukupuolittuneet hierarkiat löytävät ilmaisun myös netissä.

Globaalisti naiset ovat verkossa miehiä harvemmin. Netin käyttäjistä naisia on 12 % tai 200 miljoonaa miehiä vähemmän, ja tämä ero kasvaa. (17) Naisten saattaminen verkkoon on tärkeää, muun muassa YK on nostanut sen yhdeksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellytyksistä. Euroopassa ero on kapeampi, vuonna 2016 eurooppalaisista naisista verkossa oli kunnioitettavat 76 %, ja netin käyttäjistä naisia oli 6,9 % miehiä vähemmän. Suomi on näiden tilastojen valossa huomattava edelläkävijä. Meillä sukupuolten välinen ero on vain 2,5 %. (18)

Kuten ammattialojen segregaatiosta voi päätellä, naiset ovat edelleen järkyttävän aliedustettuja verkkokehittämisen alalla. Globaalisti verkkokehittäjistä on arviolta vain 6 % naisia (19), Suomessa esimerkiksi pelialalla työskentelevistä vain joka kuudes on nainen. (20) Tämä on erityisen valitettavaa, koska naiset ovat aktiivisia pelaajia. Mobiilipelaajissa merkittävän kohderyhmän muodostavat 30-40-vuotiaat naiset, jotka myös käyttävät pelaamiseen eniten rahaa. (21)

Netissä toistuvat kliseet sosiaalisista naisista ja matemaattisista miehistä. Naiset ovat miehiä aktiivisempia sosiaalisessa mediassa ja viestipalveluissa, miehet taas lähes aina lähdekoodin kirjoittajia tai taulukkolaskentaohjelmien analyysityökalujen käyttäjiä. Toisaalta jotkut kliseet ovat verkossa kääntyneet päälaelleen: miehet shoppailevat verkossa naisia useammin, ja käyttävät ostoksiinsa eniten rahaa. Naiset taas käyttävät nettiä miehiä useammin järjestötoimintaan sekä yhteiskunnallisiin asioihin ja politiikkaan liittyen, muun muassa osallistumalla tempauksiin ja kannanottoihin. (22)

On mielenkiintoista pohtia syitä verkkokäyttäytymisen eroille, ja aihe kaipaa kipeästi tutkimusta. Syyt naisille kohdistettujen uraverkostojen kuten esimerkiksi Ompeluseuran  suosioon netissä voisivat valaista nuorten sukupolvien kohtaamia esteitä urakehitykselle verkon ulkopuolella. Erityisesti Euroopassa ja Suomessa, missä verkon käyttö on lähes universaalia, olisi tärkeää panostaa verkkopalvelujen ja -edustuksen kehittämiseen myös naisnäkökulmasta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös uudenlaisen väkivallan kohdistumiseen verkossa.

Mitä sitten?  

 

Juhlavuosi on seremoniallisesti erinomainen hetki juhlia suomalaista yhteiskuntaa, eurooppalaista kotiamme ja kaikkien sen kansalaisten lisääntynyttä vapautta ja turvallisuutta viimeisten sadan vuoden aikana. Nykypäivä ei kuitenkaan ole päätepiste, kehityksen loppu tai saavutettu harmonia. Eriarvoisuus, sosiaaliset hierarkiat, rakenteelliset esteet ja ennakkoluulot ovat edelleen todellisuutta liian monelle nykypäivän Suomessa.

Satavuotias Suomi on kypsä sivistynyt yhteiskunta, missä meidän on kyettävä tunnustamaan epäoikeudenmukaisuus siellä missä se vallitsee. Sukupuolten tasa-arvon parantuminen on tarkasteltujen tilastojen valossa joillain osa-alueilla hyvin hidasta – voi sanoa että samoja ongelmia on nostettu esiin vuosikymmeniä ilman merkittävää muutosta tai ratkaisua. Sadan vuoden taitekohta on hyvä paikka seisahtua ja tarkistaa kompassimme suunta. Voimmeko löytää yhteisen suunnan?

Artikkeli perustuu Eurooppanaisten järjestämään avoimeen keskustelutapahtumaan ‘10 faktaa tasa-arvosta’, joka järjestettiin 27.9.2017 Kansallismuseossa. Panelistit erikoistutkija Marjut Pietiläinen (Tilastokeskus), professori Anna-Maija Lämsä (Jyväskylän yliopisto, WeAll-hanke), yhteiskuntatutkimuksen yliopistonlehtori Jaana Kuusipalo (Tampereen yliopisto) ja viestintäpäällikkö Milla Halme (SOSTE, Ompeluseura) valottivat keskeisiä tilastoja suomalaisen naisen asemasta töissä, netissä ja vallan kahvassa. Moderaattorina toimi artikkelin kirjoittaja ja Eurooppanaiset ry:n hallituksen jäsen Elina Ylä-Mononen. 10 faktaa tasa-arvosta on osa Naisjärjestöjen keskusliiton 100 tasa-arvotekoa -hanketta.

 

Lähteet:

  1. Freedom House, Freedom in the world 2017
  2.  World Happiness Report 2017
  3.  World Economic Forum, Global Gender Gap Index 2016
  4.  Eurofund, The gender employment gap, 2016
  5.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
  6.  Tilastokeskus, Työllisyys ja työttömyys 2016
  7.  Tilastot vuodesta 1998, Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
  8.  Vuorinen Päivi ja Valkonen Sakari, Korkeakoulutuksesta työelämään, Jyväskylän yliopisto, 2007
  9.  EU Gender Equality Index 2015
  10.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
  11.  Eurostat, Gender pay gap
  12.  Idman Mika, ‘Nuoret ovat tasa-arvoisimmin palkattuja’, Työ, talous ja tasa-arvo, toim. Marjut Pietiläinen, Tilastokeskus 2013
  13.  Euroopan komissio, Gender balance on corporate boards, Fact Sheet 2016
  14.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
  15.  Lämsä Anna-Maija et al., ‘Naisten johtamisuriin kohdistuvat stereotypiat’, Hallinnon tutkimus, 4/2014
  16.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
  17.  ITU, How can we close the digital gender gap?, 2016
  18.  ITU, Fact and Figures 2017
  19.  Käyttäjätutkimukseen perustuva raaka arvio, Stack Overflow developer survey 2015
  20.  Tarkka luku 18%:  Neogames, Finnish game industry report 2016
  21.  Yle Uutiset, ‘Useimmat mobiilipelaajat ovat naisia – mutta miksi he pelaavat miesten tekemiä pelejä?’, 18.9.2017
  22.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016

 

Naisten ja miesten eläke-erot huolena Euroopassa

Kirjoittaja: Susan Kuivalainen

Euroopan Unioni on viime vuosina kiinnittänyt huomionsa  sukupuolten eroon eläkkeissä. Komissio on julkaissut pari raporttia naisten ja miesten eläke-eroista ja sisällyttänyt gender gap in pension -indikaattorin sukupuolten tasa-arvoraporttiinsa.  

Komission keskeisenä pontimena on ollut havainto ikääntyvien naisten korkeasta köyhyysriskistä. Useimmissa EU-maissa eläkeläisnaisten pienituloisuus on selvästi yleisempää kuin miesten.

Väestön ikääntyessä eläkeläisten määrä kasvaa ja yhä useamman eurooppalaisen toimeentulo muodostuu eläkkeestä. Pidemmän elinajan vuoksi suurempi osa ikääntyneistä on naisia.  Naisille eläke on tärkeämpi kuin miehille, sillä naisilla on vähemmän muita tuloja. Lisäksi on huomioitava, että naiset ovat miehiä pidempään eläkkeen varassa pidemmän elinaikansa vuoksi. Eläke-euro on siis monin tavoin naisille merkittävä asia.

Suomalaisnaisen eläke-eurossa parannettavaa

Sukupuolten välinen eläke-ero on osoittautunut Euroopassa suureksi. Viimeisimmän vuoden 2015 tilaston mukaan naisten ja miesten ero oli EU-maissa keskimäärin 38,3 prosenttia.

Suomessa sukupuolten ero eläkkeissä oli 22,5 prosenttia. Ero on EU-maiden pienimpiä, mutta silti huomattava.

Sukupuolten ero johtuu kolmesta asiasta: naisten miehiä alhaisemmasta työmarkkinoille osallistumisesta, naisten vähäisimmistä työtunneista ja työvuosista sekä naisten pienemmästä palkasta.

Nämä tekijät ovat myös Suomessa sukupuolten eläke-euron taustalla. Vaikka suomalaisnaisten työllisyysaste on kansainvälisesti korkea, on se miehiä alhaisempi. Se, että naiset ovat meillä pitkään osallistuneet työmarkkinoille, on oleellinen tekijä keskimääräistä pienempään sukupuolten eroon eläkkeessä.  

Naiset tekevät Suomessakin miehiä useammin osa-aikatöitä. Heidän työuransa on myös pari vuotta lyhyempi kuin miesten. Kansainvälisesti ero on pieni. Lyhyempien työurien taustalla piilee naisten harteille jäävä hoivavastuu, mikä nakertaa edelleen naisten eläkettä.

Naisten ja miesten palkkaerot Suomessa suuret

Sukupuolet ansioerot ovat meillä huomattavat. Naisemme ovat koulutettuja, mutta työskentelevät useimmin tehtävissä ja aloilla, joissa palkkataso on alhaisempi. Palkkaero on Suomessa suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Keskeinen tekijä tälle on työmarkkinoiden vahva segregoituminen: naiset työskentelevät matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla ja miehet paremmin palkatuissa miesten töissä. Palkkaerojen ytimessä  on naisten töiden arvostus.

Joka neljäs 75-vuotias nainen on pienituloinen

Vaikka sukupuolten välinen ero eläkkeessä on Suomessa keskimääräistä pienempi, eläkeikäisten naisten suhteellinen tuloköyhyys (tulot alle 60 % väestön keskimääräisistä tuloista) on EU-maita yleisempää. Etenkin 75 vuotta täyttäneiden naisten tuloköyhyys on selvästi korkeampi kuin miesten.

75 vuotta täyttäneet naiset ovatkin iso yksittäinen pienituloinen ryhmä.  Taustalla on naisten alhaisempi eläketaso ja miehiä pidempi elinikä. Pidemmän eliniän vuoksi iso osa iäkkäimmistä naisista asuu yksin. Yksinasuvilla köyhyysriski on korkea, ja siksi moni vanhemmista naisista elää tuloköyhyydessä.

Yksinasumisen yleisyys on keskeinen tekijä ikääntyneiden naisten keskimääräistä korkeampaan tuloköyhyyteen niin meillä kuin länsinaapureissamme. Etelä-Euroopan maissa yksinasuminen on vähäisempää ja sitä myötä myös pienituloisuus. Siellä perheen muiden jäsenten tulot tuovat turvaa köyhyyttä vastaan.

Myönteistä kehitystä tapahtunut

Väestötieteen professori Pekka Martikaisen tutkimusryhmän tutkimus vanhuusväestön asuntokuntarakenteen kehityksestä osoitti, että tulevaisuudessa yhä useampi yli 80-vuotiaista asuu yhdessä puolison kanssa. Tämä johtuu ennen kaikkea miesten naisia nopeammin pidentyneestä elinajasta. Jatkossa pienempi osa ikääntyneistä asuu siis yksin. Yksinasumisen vähentyessä eläkeläisnaisten pienituloisuusriskikin todennäköisesti pienenee.

Myönteistä kehitystä on tapahtunut myös eläkeläisnaisten ja -miesten eläke-erossa. Ero on kaventunut. Eläkeläisnaisten tulot, etenkin työeläke, ovat nousseet miesten tuloja nopeammin.

Kehitys tapahtuu kuitenkin hitaasti. Kahdessakymmenessä vuodessa ero työeläke-eurossa on pienentynyt vajaalla 10 prosenttiyksiköllä. Jos kehitys jatkuu samanlaisena eikä suuria muutoksia tapahdu, ero kuroutuu umpeen joskus 2080-luvulla. Euroopan unioni on syystä tarttunut asiaan.

Susan Kuivalainen on sosiaalipolitiikan dosentti ja toimii tutkimusosaston osastopäällikkönä Eläketurvakeskuksessa.

Vaikuta Suomi tutkimusvoittoon

Kirjoittaja: Minna Palmroth

Hän hiihtää loppusuoraa. Suomen liput liehuvat, yleisö kiljuu. Maamme-laulun soidessa kansa juhlii: ”Se oli siinä!” Mutta voittaja antaa medialle hämmentävän lausunnon. ”Noo, hetki nautitaan, mutta ensi viikolla on kova kisa”. Hänelle voitto oli etappi; tae siitä, että hän voi jatkaa valitsemallaan tiellä.

Rinnastan tässä huippu-urheilun huippututkimukseen kunnianosoituksena hienoille hiihtohetkille Pyeongchangin olympialaisissa aiemmin keväällä 2018. Olympiavoiton jälkeen hiihtäjä Iivo Niskanen kertoi suorituksensa taustoista. Hän oli edellisissä olympialaisissa asettanut tavoitteekseen Peyongchangin kuninkuusmatkan.

Kuinka kultaa voitetaan?

Niskanen otti selvää tulevasta latuprofiilista ja analysoi, mitä ominaisuuksia on kehitettävä voittaakseen Pyeongchangissa. Hän puursi kausi kaudelta kohti tavoitettaan. Kisaviikolla hän analysoi päävastustajiensa kunnon, testasi suksia ja hankki tietoa ladusta. Häntä auttamassa oli ryhmä ammattilaisia: valmentaja, suksihuoltajia, testaajia ja väliaikojen huutajia.

Eurooppalaisen tutkimusrahoituksen saaminen vastaa helposti hiihtokisan voittamista. Hiihtäjä on tutkija. Kilpailu muodostuu latuprofiiliin vertautuvasta rahoituskutsusta sekä muista osallistujista. Myönteinen rahoituspäätös on voitto. Urheiluammattilaiset ovat tiedepoliitikkoja ja muita Euroopassa vaikuttavia henkilöitä.

Ensin päätetään kisojen paikka. Tässä vaikuttajat ovat keskeisessä asemassa. Eurooppalainen tutkimusrahoitus suunnataan vuosittain uusille aloille. Voidaan vaikkapa päättää: ”Ensi vuonna ohjelmassa on kestävä kehitys ja demografinen muutos”. Jäsenmaat lobbaavat, mistä näkökulmasta aiheita rahoitetaan. ”Jos puhutaan demografiasta, on tärkeä tutkia maahanmuuttoa naisnäkökulmasta!” Pitkällisen päätösprosessin jälkeen yksityiskohdat julkaistaan kutsuna.

Kutsun yksityiskohdat määrittävät sen, millainen tutkija voi voittaa. Leikitään, että Oulun yliopistossa on kestävään kehitykseen erikoistunut naistutkija, jolla on artikkeleita demografisesta muutoksesta. Hän kokoaa kansainväliset kollegansa konsortioksi. ”Tarvitsemme alustavia tuloksia, joilla näytämme, että tiedämme tästä jotain”, konsortio huomaa ja parhaassa tapauksessa ehtii julkaisemaan aiheesta. Kuin Iivo, joka ajatteli tarvitsevansa tasatyöntöä Peyongchangissa ja mittautti osaamisensa välikisoissa.

Kutsun viimeinen jättöpäivä lähestyy. Konsortio kuulee, että myös Oslossa valmistellaan hakemusta. Konsortio tekee kilpailija-analyysin. ”Me olemme vahvempia naisnäkökulmassa, ja lisäksi meillä on paremmat testitulokset, mutta meidän tulee korostaa tätä hakemuksessa”, he päättävät.

Varsinainen kisa alkaa, kun hakemukset on jätetty. Kansainvälinen asiantuntijaraati pisteyttää hakemukset. Ensin karsitaan ne, missä puhutaan ohi aiheen. Sitten verrataan kärkihakemuksien sisältöä toisiinsa, ja tutkitaan kilpailijoiden meriittejä. Se voittaa, jolla on paras sisältö, ja joka esittää uskottavan ohjelman. Uskottavuutta lisää aiemmat voitot ja julkaisulistasta nähtävät toteutetut lupaukset.

Mutta mitäpä kävisi, jos hiihtäjä saisi itse valita seuraavan kisapaikan? Tai jos suomalaiset hiihtovaikuttajat lobbaisivat norjalaisten ominaisuuksiin parhaiten sopivia latuja?

Katse tulevaisuuteen ja joukkue tutuksi

Tutkimusyhteisön koostumus on varsin hitaasti muuttuva. Sillä alalla, jolla minä kilpailen, on Suomessa ollut huippuosaamista jo 1970-luvulta lähtien.

Jos aikoo saada Suomeen lisää eurooppalaista tutkimusrahoitusta, on joko tukeuduttava nykyiseen suomalaiseen huippututkimukseen, tai hyväksyttävä se tosiasia, että menestyjät eivät ehkä vielä ole syntyneet sille alalle, millä nyt halutaan menestyä. Silloin vaihtoehdoksi jää tutkijoiden kasvattaminen omilla investoinneilla, tai ulkomaisten tutkijoiden rekrytoiminen. On turha yrittää muuttaa uimari perinteisen hiihtäjäksi juuri ennen kisaa.

Menestyksen eväät ovat tässä: Suomalaiset vaikuttajat ja huippututkijat tunnistavat toisensa. Vaikuttajat lobbaavat niitä latuja, jotka parhaiten meidän hiihtäjille sopivat. Hiihtäjät kehittävät niitä ominaisuuksia, jotka luovat tulevaisuuden menestyksen edellytykset. Kisan aikana vaikuttajat huutelevat väliaikoja. Hiihtäjät painavat, minkä suksista lähtee.

Kisan jälkeen molemmat toteavat tyytyväisenä lopputuloksen, mutta tutkijalle työ vasta alkaa. Tutkija käyttää saamansa resurssin menestyäkseen seuraavassa haussa, ja näin varmistaa tutkimuksensa jatkuvuuden ja ajankohtaisuuden.

Jokaisen Euroopan areenoilla vaikuttavan suomalaisen tulee ymmärtää olevansa – ei penkkiurheilija – vaan kisavaikuttaja. Jokainen kokous, muistio, kahvikekkeri ja päätös luovat reunaehtoja seuraavalle tutkimuskisalle. Kertokaa näistä aiheista suossa tarpovalle tutkijalle: Onko superkoneet nyt hallussa; kuulin, että seuraavaksi halutaan panostaa avaruuteen. Kuulkaa häntä – koneet ovat hallussa, mutta älkää lobatko raketteja, muuten pelaatte norjalaisten pussiin. Ja muistetaan myös kotimainen järjestelmä, ettei nälkäkuolema yllätä kisojen välissä.

Vain yhteispelillä ja tiimityöllä voimme varmistaa jatkuvan kultakannan ja tutkimuksen uudistumisen. Nostakaamme yhdessä Suomi voittoon seuraavissa EU-hauissa!

Minna Palmroth on Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori. Hän on poikkeuksellisen menestynyt kovimmissa Euroopan tutkimuskisoissa. Hän on myös johtanut oman alansa keskeistä tutkimusta suuntaavaa komiteaa. Hän on innokas maastohiihtäjä.

Miehisesti kallistunut Eurooppa kaipaa Suomelta tasapainoisempia nimityksiä

Kirjoittaja: Kati Kalliomäki

Nuorempana minulla oli tapana huvittaa itseäni lueskelemalla erinäisiä syntymäpäiväkatalogeja. Pauli, Jukka, Martti, Fredrik, Reijo, Johan ja Markkutuntuivat saavuttavan merkkivuosia ja myös arvomerkkejä paljon tiheämpään tahtiin kuin Pirkko tai Sanna. Ihmeellistä, minä kun luulin, että samaan tahtiin tässä elellään ja vartutaan!

Huvittelun makuun sekoittui kuitenkin vähä vähältä lisääntyvää kitkeryyttä, kun huomasin, että kaikki muutkin listaukset ja vieläpä vakavasti otettavat rankingit pursusivat miesnimiä. Tärkeimmät talousvaikuttajat, suosituimmat poliitikot, kysytyimmät puhujat, rakastetuimmat kirjailijat, menestyneimmät elokuvaohjaajat – kärkisijoilla mies miehen perään.

Aika ei ole korjannut asiaa, eikä edes uusilla aluevaltauksilla tilanne ole tasoittunut. Suomen EU-jäsenyyttä ei voi enää kutsua uudeksi aluevaltaukseksi, mutta aika Euroopan Unionin jäsenenä vuodesta 1996 lähtien avaa kuitenkin kiinnostavan mahdollisuuden tarkastella suomalaisnaisten ja -miesten menestystä tärkeiden paikkojen täyttäjinä.

Heräsin asiaan viimeksi, kun suomalainen Marjut Santoni nimitettiin Euroopan investointipankin pääsihteeriksi. Mietin ja vähän kiukustuinkin ihmetellessäni, miksen ollut kuullut hänestä aiemmin. Päällimmäiseksi nousi kuitenkin riemu, sillä jälleen yksi suomalainen saavutti EU-instituutiossa korkean johtotehtävän, ja vieläpä miehisellä pankkialalla. Tähän mennessä ainoa tasa-arvon ilon aihe oli ollut Sirkka Hämäläisen nimitys Euroopan keskuspankin johtokuntaan vuonna 1998.

Santonin nimitystä käsitelleet uutisjutut ovat kertoneet, että hän on aloittanut työt EU-komissiossa pian Suomen EU-jäsenyyden voimaantulon jälkeen. Santonin kaltaisia, päteviä ja EU-asioissa pitkän kokemuksen omaavia naisia on Suomessa pilvin pimein. Korkeimmalle on yltänyt komission oikeusasioiden osaston päällikkö Tiina Astola. Parlamentin puolella puolestaan pääjohtajatason on saavuttanut Leena Maria Linnus. Nämä pätevät, osaavat ja taitavat naiset ovat edenneet omin avuin ja oman osaamisensa vuoksi eteenpäin. Niin pitääkin.

Mutta, mutta: EU:ssa avautuu niin ikään sellaisia johtajanpaikkoja, joihin kunkin jäsenmaan hallitus saa itse valita ehdokkaansa. Ja mitä Suomi on tehnyt? Ei ole ehdottanut näihin paikkoihin vielä ainoatakaan naista.

Kaikista tavoitelluin ja näkyvin EU-tehtävä on tietenkin komissaarin paikka. Suomalaishallitukset ovat lähettäneet komissaareiksi Erkki Liikasen, Olli Rehnin ja Jyrki Kataisen. Kaikki suomalaiskomissaarien kabinettipäälliköt ovat tähän saakka olleet niin ikään miehiä.

Myös Marjut Santoninin työpaikan varapääjohtajan virat täytetään jäsenmaiden tahdon mukaan. Näin ollen Euroopan investointipankkiin on meiltä nimitetty Sauli Niinistö, Jan Vapaavuori ja Alexander Stubb.

Joku voisi tässä vaiheessa tuhahtaa, että noin vähän nimiä on vain sattumaa. Valitettavasti näin ei ole, sillä esimerkiksi EU:n tilintarkastustuomiostuimen paikat pääsevät täyttämään jäsenmaat, eikä neljään paikkaan ole nimitetty tähän mennessä yhtäkään naista.

Surkea luettelointi jatkuu: EU-tuomioistuimen paikat ovat kaikki niin ikään osuneet miehille Suomen hallituksen esityksestä.

Eurooppanaiset ry (taannoinen Naiset 96 ry) perustettiin juuri silloin, kun fiksut, avarakatseiset ja kansainvälisesti kokeneet naiset ryhtyivät törmäämään toisiinsa Brysselin lennoilla ja totesivat, että verkostoitumista tarvitaan. Pieni ja vähävarainen yhdistys ei ole pystynyt hyvistä ponnisteluistaan huolimatta paljoakaan tekemään, mutta jokainen meistä voi vaikuttaa asioihin vähintään yksilönä.

Aloitin tämän kirjoitukseni luettelemalla miesten nimiä. Nyt käsi sydämelle, siskot, sillä monet alun esimerkkien listauksista ovat sellaisia, joihin on kysytty jokanaisen mielipidettä. Niin kauan kuin itsekin asetamme – ehkä ihan automaattisesti tai asiaa sen kummemmin miettimättä – erinäisiin rankkauksiin etusijalle miehen, ei tilanne koskaan muutu.

Vinot listaukset ja kallelleen kääntyvät vaikuttajapaikat eivät ole kunniaksi maallemme niin eurooppalaisessa kuin kotimaisessakaan viitekehyksessä. En missään tapauksessa vieritä syytä vinoista valtarakenteista naisille, mutta joskus voi tarkastella omaakin käytöstään. Eli seuraavan kerran, kun jotain kysytään, ehdokkaita haetaan ja paremmuuksia listaillaan, niin katsotaanpa ympärillemme: sieltähän löytyy Leena, Heli, Riikka, Minna, Päivi, Anni ja moni, moni muu!

Kati Kalliomäki on viestinnän ammattilainen, Työeläke-lehden päätoimittaja ja yksi Eurooppanaisten lehden PohjanAkan perustajista. Tasa-arvoasioiden lisäksi Kalliomäen sydäntä lähellä on erityisesti asiantuntijatiedon viestintä, mistä aiheesta hän käy myös puhumassa erinäisissä koulutuksissa. Kalliomäki on toiminut Eurooppanaisten hallituksen jäsenenä pitkään.