Naisten ja miesten välinen palkkaero Euroopan unionissa on EU:n komission mukaan noin 13 %. Se tarkoittaa, että naiset tienaavat EU-maissa keskimäärin 13 % vähemmän tehtyä työtuntia kohden kuin miehet. Suomessa palkkaero on jopa EU:n keskiarvoa suurempi. Meillä, pohjoismaisessa sukupuolten tasa-arvon mallimaassa, naiset tienaavat keskimäärin lähes 17 % vähemmän kuin miehet.
Kuva: Juliana Harkki
Noin neljäsosa palkkaerosta EU-alueella selittyy komission mukaan työmarkkinoiden sukupuolittuneisuudella. Naiset ovat yliedustettuja aloilla, joita on systemaattisesti aliarvotettu. Palkkakehitys on ollut heikkoa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä koulutuksessa. Lisäksi naiset tekevät enemmän töitä kuin miehet, mutta suurempi osa naisten tekemästä työstä on palkatonta työtä, kuten kodin ylläpitoa, lasten kasvattamista ja vanhemmista huolehtimista. Tällä on vaikutusta naisten tekemiin valintoihin työurallaan, mikä selittää osaltaan sukupuolten välistä palkkaeroa.
Hyvä uutinen on, että meillä on keinoja vastata näihin ongelmiin. Työmarkkinoiden jakautuneisuuteen on mahdollista vaikuttaa purkamalla alojen sukupuolittuneisuutta. Sukupuolittuneiden alojen opiskelupolkujen on oltava aidosti houkuttelevia kaikille sukupuolille, minkä lisäksi erityisesti sote-alojen työolot ja palkkaus on laitettava kuntoon. Suomen uusi perhevapaauudistus taas on merkittävä askel palkattoman työn, erityisesti hoivavastuun, tasaisempaa jakautumista kohti.
Työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus ja erilaiset uravalinnat eivät kuitenkaan selitä palkkaeroa kokonaan. Komission arvion mukaan suurin osa palkka-erosta on selittämätöntä palkkaeroa, jonne on piiloutunut ihan puhdasta ja perinteistä palkkasyrjintää. Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa, koska rakenteet, kuten työhönottoprosessit ja palkkausperusteet ovat harvoin kovin avoimia. Keskustelukulttuurikaan ei usein mahdollista palkkavertailua työpaikalla. Tarvitsemme siis lisää avoimuutta palkkoihin.
Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa, koska rakenteet eivät ole avoimia.
EU:n uusi palkka-avoimuusdirektiivi, jonka sisällöstä neuvottelin ryhmäni varjoesittelijänä, puuttuu juuri piilossa olevaan perusteettomaan palkkaeroon, ja tuo sen näkyväksi. Direktiivi tulee antamaan kaikille työntekijöille oikeuden tietoon paitsi palkkansa perusteista, myös samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten keskimääräisestä palkasta. Tämä on tehokas väline, jolla naiset voivat arvioida palkkansa oikeudenmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä ammattiliittonsa kanssa toimenpiteisiin syrjinnän korjaamiseksi. Suurimmat työnantajat velvoitetaan raportoimaan palkkaeroista säännöllisesti viranomaisille.
Kuten politiikassa aina, direktiivin lopullinen muoto on kompromissien tulos, ja siten siinä on mielestäni paljon parannettavaa. Raportointivelvollisuus voisi hyvin koskea pienempiäkin työnantajia, pienestäkin perusteettomasta palkkaerosta pitäisi tulla seurauksia, ja direktiivi voisi tulla nopeammin voimaan. Palkka-avoimuusdirektiivi on kuitenkin säihkyvä voitto tiellä kohti sukupuolten tasa-arvoa.
Naistenpäivän kansainvälinen teema on Innovation and technology for gender equality
Parhaillaan kokoontuva YK:n naisten asemaa käsittelevä 67. istunto New Yorkissa pureutuu myös tähän ajankohtaiseen ja tärkeään asiakokonaisuuteen; innovaatioiden, teknologian rooliin ja mahdollisuuksiin sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa ja naisten ja tyttöjen aseman parantamisessa.
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten potentiaalin hyödyntäminen näillä aloilla parantaisi työllisyyttä ja taloutta niin Euroopassa kuin globaalisti. Euroopan tasa-arvoinstituutin, EIGEn mukaan se toisi EU:hun jopa 1,2 miljoonaa uutta työpaikkaa ja edistäisi bruttokansantuotteen kasvua jopa 820 mrd. eurolla vuoteen 2050 mennessä, kirjoittaa New Yorkin istuntoon osallistuva MEP Sirpa Pietikäinen sivustollaan.
Euroopan parlamentti onkin evästänyt istuntoon osallistuvia meppejä niin, että EU:n on osoitettava vahvaa johtajuutta, jotta sukupuolten tasa-arvo saavutetaan ja naisten ja tyttöjen oikeudet ja mahdollisuudet vahvistuvat ja varmistuvat digitaalisessa siirtymässä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikessa digipolitiikassa on otettava huomioon sukupuolivaikutukset. Parlamentin suosituksiin kokonaisuudessaan voi tutustua alla olevasta linkistä.
Sukupuolittunut verkkohäirintä ja -väkivalta ja maalittaminen on paisuva ongelma
Digitalisaatioon liittyy myös riskejä ja negatiivisia vaikutuksia. Sukupuolittunut verkkohäirintä ja -väkivalta, maalittaminen on paisuva ongelma, joka uhkaa etenkin naisten sananvapautta ja demokratiaa ja rajoittaa naisten aktiivista yhteiskunnallista osallistumista. Tähänkin Parlamentti on kiinnittänyt huomiota ja kannattaa verkkoalustojen sääntelyn vahvistamista ja erityisesti naisten oikeuksien suojelua ja sukupuolittuneen väkivallan poistamista verkossa.
Marwa Azelmat, digitaalisten oikeuksien asiantuntija toteaa vuoden 2022 marraskuussa tehdyssä haastattelussa*, että verkkoväkivaltaa ei oteta vakavasti. Hän kertoo kuulevansa jatkuvasti, että se on vain loukkaus. Azelmat korostaa sitä, että naisiin kohdistuva nettiväkivalta on osa sukupuoleen perustuvan väkivallan kirjoa, joka estää naisten ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen sekä verkossa että sen ulkopuolella. ”Aivan kuten emme tunne oloamme turvalliseksi kävellessämme kaduilla, emme enää tunne oloamme turvalliseksi kävellessämme digitaalisilla kaduilla.” Hän on myös huolissaan feminismiä vastustavien liikkeiden mahdollisuuksista soluttautua ja vaikuttaa verkossa.
YK:n naisten asemaa käsittelevä istunnon yhteydessä New Yorkissa 9.3. suomalaisten naisjärjestöjen järjestämä Helvi Sipilä -seminaari keskittyy myös digitalisaatioon otsikolla My Body is Mine – Women’s Human Rights and Technological Innovations. Tyttöjen ja naisten oikeuksista netissä käydään siis varsin laajaa keskustelua ja mietitään konkreettisia toimia monilla foorumeilla. Jäämme odottamaan YK:n naisten asemaa käsittelevän istunnon tuloksia!
Maailman laajuisesti järjestäytynyt ja valtavia summia rahoitusta kannattajiltaan saava liike on uhka sukupuolten ja vähemmistöjen tasa-arvolle ja tasa-arvokehitykselle. Tutkija Tuija Saresma katsoo, että Suomessa ei tähän uhkaan ole herätty ja toivoo, että jokin hanke selvittäisi sitä, mitä ilmiö Suomessa tarkoittaa. Onneksi naisjärjestöt tekevät yhteistyötä ja järjestävät tilaisuuksia asian tiimoilta. Kun asioista puhutaan, muutoksenmahdollisuus avautuu, sanoo Saresma.
Mistä on kyse?
Anti-gender-liikkeessä ja ilmiössä on kysymys kansainvälisesti vahvasti verkottuneesta sukupuolten tasa-arvon vastaisesta liikehdinnästä, joka pyrkii heikentämään nykyistä sukupuolten tasa-arvoa. Siinä uskonto ja politiikka kohtaavat, ja sen aate kumpuaa vanhoillisesta, äärioikeistolaisesta ja nationalistisesta ajattelusta. Vahvoja ideologian lähteitä ja vaikuttajia löytyy sekä valtiollisista että kirkon ja erilaisten järjestöjen toimijoista Venäjällä, Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Liike levittää ideologiaansa populistisin, jopa salaliittoteoriamaisin kuvin, kuvaa Saresma.
Alun perin gender-vastaisku oli suunnattu Pekingin Konferenssille 1995, joka vaati laajasti naisten ja tyttöjen oikeuksia. Erityisesti Vatikaani kehitti gender-ideologiaa, jota vastaan se saattoi käydä. Anti-gender-ajattelu on rantautunut viime vuosina osaksi myös osan suomalaisen poliittisen eliitin aatemaailmaan. Tämä on näkynyt muun muassa herätyskristillisissä piireissä sekä esimerkiksi äskettäin puolueeksi rekisteröityneet Sinimustat liikkeen ohjelmassa, sanoo Saresma.
”Ideologia on uhka demokratialle, sananvapaudelle ja uhkaa myös tieteen vapautta sekä vakavimmillaan yleistä turvallisuutta ja yhteiskuntien rauhaa.”
Myös Aito avioliitto ry:n tukijoina nähdään kristilliskonservatiivisia poliittisia toimijoita. Antigenderismi korostaa ajattelua, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, jotka täydentävät toisiaan, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Ideologia näkee sukupuolen ainoastaan biologisena eikä lainkaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneena. Tutkijan mukaan antigenderismi näkee erityisesti trans-sukupuoliset ja muut sateenkaari-ihmiset sivilisaatiota rapauttavina ja heidän toimintansa sairaana poliittisena toimintana. Niin ikään aatetta kannattavien mielestä esimerkiksi sukupuolen tutkimus on huono asia ja seksuaalikasvatus on lopetettava. Ongelmallista lisäksi on, että liikkeen moraali ja retoriikka korostavat esimerkiksi lasten oikeuksia ja lasten puolella olemista. Eli väittää tällä tavoin, että moniarvoisuutta edustava ajattelu puolestaan vastustaisi niitä. Näin ei tietenkään ole, emmekä myöskään taistele kristillistä aatemaailmaa vastaan tai ole sukupuolivastaisia, korostaa tutkija Tuija Saresma.
Tutkija myös muistuttaa, että antigendersimin saavutukset ovat jo mittavia, kuten Puolan aborttilaki, sukupuolitutkimuksen opinto-ohjelmien lakkauttaminen Unkarissa, Pro-life liike Yhdysvalloissa ja ylipäänsä liberaalien arvojen parjaaminen. Ideologia on uhka demokratialle, sananvapaudelle ja uhkaa myös tieteen vapautta sekä vakavimmillaan yleistä turvallisuutta ja yhteiskuntien rauhaan.
EU ja Suomi – kytkös oikeusvaltioon ja demokratiaan tärkeä
Vuonna 2020 oli käännekohta siinä, miten tasa-arvoa tarkastellaan EU-tason linjauksissa ja päätöksenteossa. Eeva Raevaara, neuvotteleva virkamies, Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä kertoo, että tasa-arvo laajeni tuolloin kulttuuri-, huume-, ilmastopolitiikkaan neuvostossa. Peruskysymys on, puhutaanko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vai moninaisuudesta. Suurin osa eu-maista pitää tärkeänä gender ja gender euality -terminologiaa ja lähestymistä. Muutamat maat yrittävät kyseenalaistaa tämän, mutta ovat vähemmistössä. Kysymys kytkeytyy luonnollisesti laajemmin oikeusvaltioon, demokratiaan, ja tämä kytkös on tärkeä nähdä, Raevaara painottaa.
EU-tason ja kansallinen tasa-arvopolitiikkamme linjataan selonteoissa: Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta 2021 korostaa keskeisenä prioriteettina yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä. Tasa-arvopoliittisen selonteon linjauksissa alleviivataan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja kaikkien sukupuolien tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Tämä on tärkeä ja selkeä linjaus – myös anti-gender ilmiötä vastaan. Sukupuolen moninaisuuden kunnioittaminen, vastustaa ihmisoikeuksien heikentämispyrkimyksiä, korostaa itsemäärääimisoikeuden takaamista omaan kehoon, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Suomi edistää kaikkien sukupuolten rikkomattomien ja universaalien ihmisoikeuksien toteutumista, muistuttaa Raevaara.
Pohjoismaiden ministerineuvosto on kiinnittänyt huomiota anti-gender -teemaan ja laatinut kaksivuotisen tiekartan, jossa ilmaistaan yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet. Yhteistyötä tiivistetään ja kokemuksia jaetaan anti-gender-toiminnasta. Myös Euroopan tasa-arvovirasto EIGE seuraa ja raportoi säännöllisesti tasa-arvon tilaa ja kehitystä.
Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja Pia Lempiäinen on tyytyväinen siihen, että anti-gender liikkeeseen on herätty kasvavissa määrin. Huolestuttavaa kuitenkin on, miten tasa-arvotyöhön saadaan riittävästi resursseja; miten päättäjät ja poliitikot turvaavat resurssit, jotta yhteiskuntamme arvot ja niiden toteutuminen turvataan. Lempiäinen näkee, että lopulta kyse on rahasta ja vallasta ja huomauttaa, että anti-gender -liikettä rahoitetaan, myös Suomessa tukemalla esimerkiksi ilmiön piiriin liittyviä oikeudenkäyntejä.
On ensiarvoisen tärkeää, että kansalaisjärjestöt tukevat lausunnoillaan ja jakavat tietoa asiasta. Tästä hyvänä esimerkkinä Naisjärjestöjen Keskusliiton Ella Immosen kuvaama anti-gender hanke ja kampanja, jonka aikana on jaettu tutkittua tietoa laajasti mediassa ja tilaisuuksissa, ja tarjottu sosiaalisessa mediassa turvallinen tila asiasta käytävään keskusteluun.
Meillä pitää olla verkostoja yli järjestö- ja puoluerajojen. Meidän pitää olla yhtä järjestäytynyt kuin tämä liike on ja olla ajoissa hereillä ja tiedostaa asioita. Ei saa käydä niin, kuin Yhdysvalloissa, kun aborttia puolustava liike heräsi, niin toinen puoli teki järjestelmällisesti jo työtä aborttilain kumoamiseksi, summaa Lempiäinen.
Myös Eurooppanaisten kärkiteemana on vuonna 2023 tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta – antigenderismiä vastaan. Keskustelu-, tilaisuudet ja kampanjointi jatkuu yhteistyössä naisjärjestöjen kanssa teeman ja ilmiön tiimoilta.
Tilaisuudessa käsiteltiin huolestuttavaa anti-gender-liikehdintää. Järjestäjinä Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistys ry yhteistyössä Eurooppanaiset ry:n, Naisasialiitto Unionin ja Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry:n kanssa.
Pirjo Julin Suomalainen Naisliitto, Helsingin yhdistys: ”Elämme epävarmassa maailmassa kasaantuvien kriisien keskellä. Sota, pandemia jylläävät ja syntyy ääriliikkeitä kuten Anti-gender. Etsimme siihen yhdessä näkökulmia ja feministisiä vastauksia.”
Anneli Mäkinen, tilaisuuden juontaja: ”Naisjärjestöjen historiallinen yhteistyötilaisuus: Noin 120 osallistujaa, joista suurin osa etäyhteyksin läsnä.”
Vieraskynä:Saara-Sofia Siren (Kok), kansanedustaja ja suuren valiokunnan ja ympäristövaliokunnan jäsen
Energian ja ruoan hintojen nousu on tuntunut myös suomalaisten rahapusseissa, eikä ole ihme, että tuleva talvi huolestuttaa monia. Hintojen nousun taustalla on jo alkujaankin monenlaisia syitä, kuten maailmanmarkkinoiden kasvaminen ja päästöoikeuksien kallistuminen. Kuivan kesän kuiventamat vesivarannot nostivat etenkin vesivoimaan nojaavissa Pohjoismaisissa sähkön hintaa ja toisaalta kuivuus heikensi esimerkiksi viljasatoja. Euroopassa taasen puhuttaa erityisesti energian saatavuuteen liittyvät kysymykset. Venäjän toimet ja järkyttävä hyökkäyssota Ukrainaan on keskeisesti vaikeuttanut tilannetta ja aiheuttanut isolta osalta nyt nähtävät isot hintojen nousut. Moni Euroopan maa on ollut pitkään riippuvainen venäläisestä energiasta ja toisaalta niin Venäjä kuin Ukraina ovat merkittäviä viljan tuottajamaita.
Tilanne on huolestuttava, suorastaan hälyttävä. Tarvitsemme isot uudistukset niin energia- kuin ruoantuotannon rakenteisiin. Tällä hetkellä keskustelu on painottunut energiamurrokseen sekä energian huoltovarmuuteen ja omavaraisuuteen. Sama keskustelu on tarpeen ulottaa ruoantuotantoon.
Ilmastonmuutoksen edetessä ruokamuutoksen täytyy tehdä osansa päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla sen pitää tuottaa hyvää ravitsemusta ja toimeentuloa aiheuttamatta haittaa ympäristölle. Elintarviketuotantoon on viimeistään nyt suhtauduttava uudella näkökulmalla. Kysymys on sekä maatalouden kannattavuuskriisistä että huoltovarmuuden turvaamisesta. Viimeistään sodan myötä on käynyt selväksi, miten tärkeää on vahvistaa omaa, kestävää, puhdasta tuotantoa – oli kysymys sitten energiasta tai elintarvikkeista.
Suomalainen ruoantuotanto perustuu isolta osin teollisella typpilannoituksella tuotettuihin vilja- ja nurmisatoihin. Lannoitteiden raaka-aineet tuodaan pitkälti joko Venäjältä tai Ukrainasta ja valmistetaan fossiilista energiaa hyödyntäen. Paitsi että raaka-aineiden hinnat moninkertaistuvat, heikentyy niiden saatavuus muutoinkin merkittävästi. Lopputulos näkyy niin yrittäjien ahdinkona kuin kuluttajien ruokalaskujen nousuna.
Akuutissa tilanteessa tarvitaan täsmällisiä tukitoimia. Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ratkea tukirahoilla. Vuonna 2021 maa- ja puutarhatalouden kansallisiin tukiin oli käytettävissä valtion talousarviossa yhteensä 332,0 miljoonaa euroa. Oma kokonaisuutensa ovat lisäksi EU-tuet. Kysymys on enemmänkin siitä, miten näillä rahasummilla onnistutaan tukemaan oikeita asioita eli kestävää ruoantuotantoa ja sen edellyttämää muutosta.
Tavoitteena on oltava kriisinkestävä ja resurssiviisas ruokajärjestelmä. Yksi osa välttämätöntä ruokajärjestelmän muutosta ovat panostukset kasvipohjaisen ruoan arvoketjuihin. Tämä tarjoaa isoja mahdollisuuksia Suomessa, jossa edelleen suuri osa kasvintuotannosta päätyy lopulta eläintuotantoon rehuksi.
Maailmalla on jo nähty isoja investointeja kasvipohjaisen ruoan edellytysten parantamiseksi. Esimerkiksi sikatuotannostaan tunnettu Tanska ilmoitti tulevina vuosina panostavansa lähes 170 miljoonaa euroa kasvintuottajille sekä kasvipohjaisen tuotannon tutkimukseen ja kehitykseen.
Kotimainen puhdas, ravitseva ja terveellinen ruoka on elinehtomme, mutta myös kilpailuvalttimme. Ruokamurros on välttämätön, mutta siihen liittyy samalla isoja mahdollisuuksia. Siirtymän tulee tietysti olla suunnitelmallinen ja reilu. Haluammehan, että jatkossakin Suomessa tuotetaan puhdasta ja turvallista ruokaa.
Lisääntynyt ahdistus, stressi ja huoli – näin nuorten kokemukset piirtyvät mediassa jo ennen koronapandemian aiheuttamaa kuormitusta. Eikä ihme.
Nuoret näkevät maailman, joka on kovaa vauhtia matkalla kohti ilmasto- ja ympäristökriisiä. Yhteiskunnan, jossa heillä on entistä todennäköisemmin vähemmän kuin heidän vanhemmillaan. Maailman, joka on osoittanut, että tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen ei ole vääjäämätön tie, vaan menetettävissä olevia kamppailuja.
Moni nuori ahdistuu oikeutetusti näistä sotkuista, joita he eivät ole itse olleet tekemässä ja joita heidän toivotaan ratkaisevan. Mutta kuinka he edes voisivat, jos heidän ääntään ei kuunnella?
EU:n komissio julisti vuoden 2022 Euroopan nuorten vuodeksi tunnustuksena uhrauksista, joita nuoret ovat tehneet pandemian aikana. EU:lla on valtavat mahdollisuudet auttaa nuoria niin Euroopassa, kuin sen rajojen ulkopuolellakin, mutta kuinka konkreettisiin muutoksiin kauniit juhlapuheet johtavat?
Yksi keskeisimpiä tapoja, joilla EU voi edistää nuorten asiaa, on ottaa nuorille tärkeät poliittiset kysymykset vakavasti. Lukuisat kyselytutkimukset osoittavat, että nuoret näkevät ilmastonmuutoksen torjumisen elintärkeänä asiana. Nuoret ovat näyttäneet tämän yhä uudelleen kansalaisaktivismin keinoin ja osallistumalla valtaviin mielenosoituksiin ympäri Eurooppaa.
Tie siihen, että EU:n politiikka olisi aidosti kestävällä pohjalla ilmaston suhteen, on vielä pitkä. Mutta emme olisi näinkään pitkälle ilman nuorten aktivismin luomaa painetta ja monien nuorten poliitikkojen työtä. Tämän tuleekin olla vuosi, jona teemme tiukempia päätöksiä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Olemme sen velkaa nuorille ja tuleville sukupolville.
Myös mielenterveys on myös ehdottomasti teema, josta puhutaan enemmän nuorten ansiosta. Nuoret nostavat aihetta keskusteluun myös EU:n tasolla. Sille on paikkansa. Mielenterveys on vaiettu asia monissa osissa Eurooppaa. Puhuessani aiheesta eräs europarlamentaarikko tuli kertomaan, että ihan tärkeää työtä, mutta tiedoksesi, että minun maassani ei mielenterveysongelmia ole. Aiheeseen liittyy siis paljon väärää tietoa ja häpeää. Suurin osa mielenterveysongelmista kärsivistä ei tutkitusti saa tarvitsemaansa hoitoa. Tämän korjaamiseksi tarvittaisiin koko EU:n mielenterveysstrategia, ja sen valmistelu tulee mielestäni aloittaa välittömästi.
Uutisvirtaa on viime aikoina dominoinut Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan. Turvallisuustilanteen heikentyminen sai aikaan pakolaisvirran länteen, joka koostui pääosin naisista ja lapsista. Evakkoja on Ukrainan ulkopuolella jo 5 miljoonaa ja YK:n uusin arvio tulevasta nousee jopa 9 miljoonaan. Ukrainan takaisin valtaamilla alueilla on paljastunut sotarikoksia, jotka ovat kohdistuneet raakalaismaisesti siviiliväestöön. Inhimillisen kärsimyksen määrää on lähes mahdotonta kuvailla.
Myös Afganistanissa Talebanin noustua valtaan vuoden 2021 lopulla. Naisten ja tyttöjen aseman totaalinen heikkeneminen näkyy tiukkoina pukeutumis- ja liikkumisrajoituksina sekä opiskelumahdollisuuksien rajoittamisena. Sääntöjen rikkomisesta seuraa kovia rangaistuksia, jopa kidutusta.
Riippumatta ajasta tai paikasta kriisitilanteessa naisten turvallisuustilanne heikkenee totaalisesti, samalla kun heidän vastuulleen siirtyy yhteiskuntaa ylläpitävät perustoiminnot teollisesta toiminnasta, ruuan tuotantoon ja terveydenhoitoon.
Aseellisissa konflikteissa ja sodassa on kiinnitettävä erityistä huomiota naisten asemaan ja lasten suojeluun. Tähän velvoittaa ihmisoikeusjulistus, mutta myös jo vuonna 2000 hyväksytty YK:n päätöslauselma ”Naiset, rauha ja turvallisuus”. Sota on perinteisesti ollut miesten toimintakenttää ja nainen on sodan heikko osapuoli, mikä on todellisuutta. Nainen rauhan rakentajana on jäänyt valokeilan ulkopuolelle. Kestävän rauhan rakentamiseksi kriisialueilla tarvitsemme mukaan kaiken inhimillisen pääoman. Rauhan kestävyyden takeena on poikkeuksetta tasa-arvoon pyrkivä yhteiskunta. Esimerkiksi Pohjois-Afrikassa Suomi on tukenut naisten kasvavaa osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja rauhanprosesseihin.
Perinteisen rauhan rinnalle ollaan nostamassa verkkoturvallisuutta – millainen naisen fyysinen ja henkinen turvallisuus on internetissä. Vedän Euroopan parlamentissa Generation Equality toimintaohjelmaan liittyvää ystävyysverkostoa. Viime tapaamisessa käsittelimme Euroopan komission uutta direktiiviehdotusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumiseksi mukaan lukien verkkoväkivalta. UN Womenin Brysselin toimiston johtaja Dagmar Schumacher ja Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmän (GREVIO) puheenjohtaja Iris Luarasi toivottivat lämpimästä tervetulleeksi lainsäädännön. Uskon, että EU voi esimerkillään parantaa koko maailman naisten turvallisuutta verkossa. Euroopan unioni toimii tärkeänä YK:n kumppanina ja tarjoaa laajan foorumin vaikuttaa tasa-arvon toteutumiseen. EU:n strategisia päämääriä ovat myös tasa-arvokysymykset. Unionin elimissä alleviivataan toimenpiteitä naisten osallisuuden lisäämiseksi. Myös YK:n pääsihteerin tulevaisuusohjelma Our Common Agenda asettaa tavoitteeksi sukupuolitasa-arvon myös organisaatiossa. Konfliktitilanteissa neuvottelupöydissäkin soisi näkyvän tasa-arvoisempia kokoonpanoja.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on nostanut informaatiovaikuttamisen uudelle tasolle. Sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Propagandaa, sensuuria ja disinformaatiota on käytetty sodissa läpi historian. Internet ja sosiaalinen media on kuitenkin tehnyt tiedosta nyt paljon nopeammin leviävää ja helpommin kohdennettavaa kuin aiemmin.
Venäjä on vastannut uuteen tilanteeseen estämällä lehdistön vapaan tiedonvälityksen ja kieltämällä useiden nettialustojen toiminnan Venäjällä. Facebookin ja Instagramin omistajayhtiö Meta on jopa luokiteltu Venäjällä nyt ekstremistiseksi. Uusimpana toimena Venäjä pyrkii jo rajoittamaan venäläisten sananvapautta maan ulkopuolellakin. Vaikka Putin kiristää ruuviaan, kanavia vielä löytyy, ja niitä on hyödynnettävä oikean tiedon välittämiseen venäläisille. Youtube ja Telegram ovat toistaiseksi toiminnassa. Näiden kautta Arnold Schwarzeneggerin sodanvastainen puhe onnistui viime viikolla saavuttamaan Venäjältä tuhansia käyttäjiä.
Ukrainan johdolla on Putiniin nähden vastakkainen lähestymistapa. Ukrainalaiset puolustavat maataan, demokratiaa ja vapautta. Kaikki mahdolliset sosiaalisen median kanavat on valjastettu ukrainalaisten asialle. Ministerit, pormestarit ja presidentti somettavat, twiittaavat, jakavat instavideoita ja puhuvat parlamenteille lähes tauotta. Ukrainan maanviljelijät hinaavat venäläisten tankkeja traktoreillaan, kaupunkilaiset häätävät paljain käsin huitoen panssarit karkuun. Venäjä pommittaa lastensairaalaa, aselähetykset ja varustekuormat saapuvat perille, ihmisiä haetaan turvaan. Seuraamme tätä internetistä 24/7.
Jo viikkoja sitten oli selvää, kuka on voittanut somesodan. Maailma on Ukrainan puolella, ja täysin perustellusti. Nyt maata on autettava kaikin keinoin voittamaan koko sota.
Ukrainan sodan asetelma on selkeä kaikilla kansainvälisen oikeudenkin mittapuilla. Voi kuitenkin tulla eteen myös tilanteita, jolloin puolen valinta ei olisi yhtä selvää. Siinä tilanteessa kansainvälisillä somealustoilla on suuri vastuu. Mikä on oikeaa tietoa, mikä vaarallista propagandaa? Mitä pitää ehdottomasti julkaista, mikä on poistettava ja kenen toiminta kokonaan estettävä? Ei voi ajatella, että digijätit voisivat pelkästään omilla käyttöehdoillaan sen määritellä.
Tänä päivänä somealustoilla, kuten Facebook, Twitter, Instagram tai YouTube on valtava taloudellinen ja yhteiskunnallinen valta. Niillä on ihmisten elämässä jo niin suuri merkitys, että alustat ovat kuin julkista tilaa. Kuitenkaan vastuut ja säännöt eivät ole täysin selvät.
Siksi Euroopan unionissa halutaan nyt selkeästi paaluttaa lakiin, että internetissä EU-alueella pätevät samat säännöt kuin yhteiskunnassa muutenkin. Se mikä on laitonta EU-maissa, meidän kaduillamme, kouluissa, kaupoissa tai toreilla, on laitonta myös internetissä.
Parhaillaan käsittelyssä oleva digitaalisten palveluiden DSA-asetus määrää, että laittomat tuotteet, palvelut taikka sisällöt on poistettava heti kun alusta saa niistä tiedon. Isoimpien nettialustojen on analysoitava säännöllisesti myös itse omia systeemisiä riskejään, ja avattava dataansa viranomaisille ja tutkijoille. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä halutaan lisää.
Samaan aikaan myös eurooppalaisten perusarvojen: demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien toteutuminen on varmistettava myös verkossa. Käyttäjien mahdollisuuksia ilmoittaa laittomasta sisällöstä tai tuotteista helpotetaan. Samalla halutaan vahvistaa myös sananvapauden toteutumista ja käyttäjien oikeuksia: Jos alusta esimerkiksi poistaa sisältöä taikka sulkee käyttäjätilin, sen tulee heti ilmoittaa tästä käyttäjälle, kertoa syy ja antaa mahdollisuus myös riitauttaa päätös.
Kyseisen DSA-asetuksen pykäliä viimeistellään parhaillaan EU-parlamentin ja neuvoston välisissä kolmikantaneuvotteluissa. Toimin tässä yhtenä EU-parlamentin neuvottelijana. Tavoitteena on saada sopu sisällöstä Ranskan puheenjohtajakauden aikana. Ukrainan sota ei ole antanut syytä viivyttää neuvotteluja, vaan pikemminkin korostanut digialustojen suurta merkitystä ja vastuuta.
Palkkatasa-arvo on perus- ja ihmisoikeus. Tämä tärkeä asia jää sekä palkkakeskusteluissa että käytännöissä valitettavasti joko huomiotta tai vain lausumien tasolle. Niin kansainvälinen, Euroopan tason kuin kansallinen sääntely on kyllä tunnistanut ongelmat ja haasteen, mutta palkkatasa-arvo on Suomessa edistynyt hitaasti ja jumiutunut vallitsevien ajatusmallien ja rakenteiden vankina.
Kuten tutkijatohtori Koskinen Sandberg toteaa, ”palkat eivät ole vain HR-kysymys tai kollektiivinen neuvottelukysymys, vaan niissä näkyvät laajat yhteiskunnalliset ja organisaatioiden dynamiikat, jotka liittyvät sukupuoleen”: eli esimerkiksi palkka ja korjaustarpeet piilotetaan talouspuheen alle, tuottavuus ja kilpailukyky peittää alleen työn ja alan vaikuttavuuden ja naisalat koetaan pelkkänä taloudellisena taakkana, palkkaeroja selitetään segregaatiolla ja omalla valinnalla, palkka- ja muut eturistiriidat ratkaistaan konsensuksella ja jäävät odottamaan aina sopivampaa aikaa, jolloin palkkaepätasa-arvon korjaaminen ja naisalat unohtuvat jne.
Lisäksi palkat ja palkkaepätasa-arvo ja keskustelu niistä heijastelee edelleen sitä, mitä naisille ja naisaloilla on sopivaa maksaa eli historian taakka aikoinaan naisille määritellyistä alemmista palkkatasoista seuraa edelleen mukana. Kaikkea tätä Koskinen Sandberg kutsuu onnistuneesti ”juurtuneeksi aliarvostukseksi” eli aliarvostus on juurtunut osaksi formaalia palkan määritystä esimerkiksi työehtosopimuksissa.
Nyt – ennen kuin on myöhäistä hyvinvointipalveluiden säilyttämiseksi – on se aika, jolloin on etsittävä kestävät ratkaisut ja tie pois tästä tilanteesta ja löydettävä uusia polkuja palkkaepätasa-arvon korjaamiseksi ja säällisten työolojen mahdollistamiseksi aliarvostetuille naisenemmistöisille aloille. Erityisesti siihen avaa mahdollisuuden tulevat eduskuntavaalit ja uusi hallitusohjelma tai löytyisikö meille maailmalta tai vaikkapa oman neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän muutoksen tai koronan siivittämiä hyviä käytäntöjä omasta takaa!
Kun perinteinen tasa-arvopolitiikka ei näytä riittävän työkaluksi palkkaepätasa-arvon poistamiseksi, onkin etsittävä muita keinoja. Naisvaltaisten alojen työvoimapula uhkaa ja on jo todellisuutta. Herättäisikö tämä vastuulliset osapuolet huolehtimaan alojen veto- ja pitovoimasta. Kun julkisen sektorin naisenemmistöisten alojen palkkoja korjataan, se korjaa myös koko Suomen häpeällistä miesten ja naisten palkkaeroa, joka on EU:n kolmanneksi suurin. Milloin kokoamme yhteen naisjärjestöjen voiman ja herätämme kansalaisliikkeen, jonka nimi olisi vaikkapa MeToo Pay!
Päivikki Kumpulainen
Eurooppanaiset, Busines and Profesional Women Finland ja Suomen Akateemisten Naisten Liitto järjestivät Naisten päivän tilaisuuden ”Naisten halvennettu työ – Palkkatasa-arvo on ihmis- ja perusoikeus”. Aiheesta puhumassa olivat professori Elina Pirjatanniemi Åbo Akademista, tutkijatohtori Paula Koskinen Sandberg Tampereen yliopistosta, toimitusjohtaja Susanna Sulkunen ja paneelissa keskustelemassa puheenjohtaja Päivi Nimemi-Laine, JHL, neuvotteluäällikkö Riikka Rapinoja, TEHY ja tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara. Koko tilaisuuden striimaus löytyy täältä https://www.facebook.com/eurooppanaisetry
Muuttuva sukupuoli on yhteiskunnan ytimessä, sanoo Leena-Maija Rossi, sukupuolentutkimuksen professori Lapin yliopistossa vuodesta 2022 lähtien. Miksi näin on ja mihin sukupuolen tutkimusta tarvitaan? Siihen on monta syytä ja näkökulmaa. Sukupuoli ja sen representaatio, esittäminen, on monimutkaista, painottaa Rossi.
Esimerkkinä hän käyttää vaikkapa viimeaikaista pääministeri Sanna Marinista mediassa esillä ollutta naiskuvastoa ja häneen kohdistunutta puhetta sekä toisaalta näyttelijä-laulaja Billy Porteria, joka sekoittelee rohkeasti feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta mm. pukeutumisessaan.
– Sukupuoli ei ole sama asia kuin naiset, se on moninainen ja paljon muutakin kuin biologiaa. Meillä on syytä olla ymmärrys sukupuolen yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta muotoutumisesta, sillä sen merkitykset muuttuvat. Myös kriittinen medialukutaito on etenkin tässä ajassa tärkeää.
Vaikka tasa-arvossa on tapahtunut paljon muutosta positiiviseen suuntaan, sitä uhkaavat monet asiat ja ilmiöt. Näistä Rossi ottaa esille yhtenä merkittävänä maailmanlaajuisen anti-gender -liikkeen, joka vastustaa naistoimintaa ja pyrkii heikentämään naisten ja vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia. – Se ammentaa voimaansa fundamentalismista, nationalismista ja konservatiivisista arvoista. Se perustuu ajatukseen, että sukupuolia on vain kaksi – mies ja nainen. Liike leviää ja saa rahoitusta monilta merkittäviltä tahoilta.
Iso huolenaihe on myös, että sukupuolentutkimuksen resursseja on ajettu alas Suomessa ja monin paikoin Euroopassa. Leena-Maija Rossi sanoo painokkaasti, että sukupuolentutkimus on ala, jolla on valtavasti vaikutusta nyt ja tulevaisuudessa. – Tutkimus edesauttaa sitä, että sukupuolesta opitaan keskustelemaan rakentavasti ja korjaavasti vihapuheen tuolla puolen. Jo lasten pitäisi oppia ymmärtämään näitä kysymyksiä, siksi niiden tulisi olla esillä jo koulussa ja koulutuksessa.
Sukupuolentutkimus tuottaa tietoa poliittisiin ratkaisuihin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi esimerkiksi seuraavilla tärkeillä osa-alueilla: Työelämän segregaatio, hoivan sukupuolittuminen (pandemiat), rodullistava sukupuolittaminen, vammaisuus tai ruumiillinen kyvykkyys ja sukupuoli ja transoikeuksien ratkaiseminen.
Teksti: Päivikki Kumpulainen, Eurooppanaiset ry:n varapuheenjohtaja
Kuten emojärjestömme, myös Eurooppanaiset pitää erityisen tärkeänä oikeusvaltioperiaatteen kytkemistä osaksi rahankäyttöä. Toteamme, että tasa-arvon takapakki, jota viime vuosina on otettu sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa, vaatii syvällistä ja päämäärätietoista keskustelua.
Vain 38 prosenttia suomalaisista on kiinnostunut osallistumaan Euroopan tulevaisuuskonferenssiin (Eurobarometri). Luku on hälyttävä ja EU-maiden matalimpia.
Eurooppanaiset toivoo, että erityisesti naiset havahtuisivat tulevaisuuskeskusteluun aikana, jolloin naisten asemaan ja olosuhteisiin kohdistuu mittavia paineita. Demokratia saa kolhuja ja koronavirus riepottelee naisvaltaisia aloja. Koronaepidemiasta on aiheutunut monenlaisia tasa-arvoon vaikuttavia ilmiöitä ja haittoja, kuten naisvaltaisten alojen suuri tartuntariski, hoivan ja hoivavastuun sukupuolittuneisuus, palkattoman työn lisääntyminen, määrä- ja osa-aikaisten työalojen ja työsuhteiden lomautukset ja irtisanomiset, lähisuhdeväkivallan lisääntyminen sekä työn ja perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisen haasteet.
Ylipäätään epidemiasta haitat vaativat korjaamista ja ennakoinnin vahvistamista. Siihen voidaan puuttua ja vaikuttaa sekä elpymisrahaston kohdentamisen että Euroopan tulevaisuuskeskustelun kautta.
