Syntyvyys on yhteiskunnallisten keskustelujen kuuma peruna, ja talousnäkökulma kestävyysvajeineen on herkkä sukupolvikysymys. Pohdinta, pitääkö lapsia tehdä, jotta eläkkeet saadaan maksettua, saa monen veret kuohahtamaan.

Eurooppanaisten Äitiys ja yhteiskunnan rakenteet -seminaarin asiantuntijat, päättäjät ja kansalaisyhteiskunnan edustajat korostavat, että ketään ei voida velvoittaa tässä asiassa talkoisiin.

Yhteiskunnan on tiedostettava vastuunsa, jotta tämä sukupolvi ei joudu taakan kantajaksi.

”On kysymys siitä, aleneeko tämän sukupolven elintaso ja hupenevatko hyvinvointipalvelut”, sanoo Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta.

Syntyvyyden trendi on laskeva sekä globaalisti että Euroopassa. Suomessa vuonna 2050 työikäisen väestön määrä on ennusteiden mukaan runsaat 200 000 henkilöä nykyistä pienempi. Tämä tietää tutkijoiden ja asiantuntijoiden mukaan vaikeuksia hyvinvointiyhteiskunnalle.

Euroopan tasolla asiaa pyritään myös ratkomaan. Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä on perhevapaadirektiivi, jonka perusteella myös isät ovat saamassa korvamerkityn kahden kuukauden vapaan, totesi tilaisuuden avannut Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Eva Biaudet.

Syntyvyys laskenut viidenneksen

Syntyvyyden lasku Suomessa alkoi vuoden 2010 jälkeen. Vuoteen 2017 mennessä eli seitsemässä vuodessa syntyvyys laski 20 prosenttia; 1,87 lapsesta 1,49:ään naista kohden.

Muutos on suurin ensimmäisen lapsen kohdalla, 45 prosenttia. Myös toisen lapsen osuus muutoksesta oli suuri, 33 prosenttia. Tutkimustiedon mukaan miesten lapsettomuus on yleisempää kuin naisten.

Syntyvyyden laskua on tapahtunut kaikissa naisten koulutusryhmissä. Miehillä kokonaishedelmällisyysluvun lasku on ollut samansuuntaista kuin naisilla. Muutos vuodesta 2010 on kuitenkin ollut jyrkempää kaikissa miesten koulutusryhmissä.

Miksi lapsia ei synny – syyt ovat moninaiset

Perhebarometrin tulosten mukaan perheen merkitys osana ihmisten elämää on tärkeä. Sen merkitys on jopa kasvanut. Kuitenkin esimerkiksi halu edetä ammatissa ja uralla on korkealla, kun kysytään syitä siihen, miksi lapsia ei hankita tai hankitaan myöhään.

Muita tutkimustuloksissa esiintyviä syitä ovat nykyisen asunnon pienuus, yhteiskunnan riittämätön tuki, perheen taloudellinen tilanne, hoidon yhteensovitus ja järjestäminen ja työtilanteen epävarmuus.  

Eija Koivuranta kertoo, että usein törmää myös ajatukseen, että lapsia ei tarvita, sillä nyky-yhteiskunta huolehtii vanhemmista. Edelleen lapsiperheköyhyys korostuu, kun kysytään sitä, mitä pitäisi korjata.

Kelan tutkija Anneli Miettinen nostaa työttömyyden ja epävakaan työmarkkina-aseman, työn epävarmuuden sekä työn ja perheen yhteensovittamisen keskeisiksi asioiksi, jotka vaikuttavat ensimmäisen lapsen hankintaan.

Missä ja kenellä on ratkaisun avaimet

Eva Biaudet näkee, että avain muutokseen on kunnianhimoinen politiikka ja naisten työmarkkina-aseman parantaminen. Myös perhevapaauudistus on saatava. Joustavuus on uudistuksissa tärkeää, tätä erilaiset perheet kaipaavat. Asia ilmenee myös perhebarometrin vastauksista.
”Subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava, sillä nainen palaa työhön, kun saa hyvän ja laadukkaan työpaikan”, toteaa Biaudet.

Yhteiskunnan ilmapiiri on myös tärkeä vaikuttava asia. Näin näkee VauvaSuomi ry:n puheenjohtaja Anna Nupponen.
”Negatiivissävytteinen keskustelu elämän rankkuudesta lapsiperheissä ja toisaalta ilmapiiri, että lapset eivät saisi näkyä ja kuulua vaikuttavat myös päätökseen hankkia lapsia.”

Helsingin kaupunginvaltuutettu Reetta Vanhanen puolestaan katsoo, että myös laaja luottamus yhteiskunnassa vaikuttaa siihen, miten lapsen hankkimiseen suhtaudutaan.

Täsmäratkaisuja ei ole

Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että täsmäratkaisuja ei ole, mutta jos ratkaisuja löytyy, niillä voidaan vielä vaikuttaa tilanteeseen.  

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Sami Yläoutinen näkee, että paljon puhuttu maahanmuutto ei ratkaise syntyvyyden alenemista ja sen seurauksia, sillä Suomi joutuu kilpailemaan hyvistä työntekijöistä muiden maiden kanssa.

Erilaisten tukien ja etuuksien vaikutuksista ei tutkimuksin saada yksiselitteistä vastausta. Anneli Miettisen mukaan suorilla tulonsiirroilla, lapsilisillä, verotuseduilla on hyvin vähäinen positiivinen vaikutus.

Muutosten olisi oltava merkittäviä, jotta niillä olisi vaikutusta. Esimerkkinä Miettinen nostaa vauvabonuksen Kanadasta.
”Kanadassa kokeiltiin 8 000 dollarin bonusta kolmannesta lapsesta. Sillä oli vaikutuksia.”

Vauvaperheiden edustaja Nupponen näkee, että työnantajien tulisi olla perheystävällisempiä. Lisäksi esimerkiksi naisvaltaisilla aloilla joustot ja osa-aikatyö ovat hankalampia järjestää kuin miesvaltaisilla.
”Jos nainen jää osa-aikatyöhön, hän usein tekee kokoaikaisen työt.”

Naisjärjestöillä on edelleen työsarkaa. 400 000 jäsenen Naisjärjestöjen Keskusliitto, jonka jäsen on myös Eurooppanaiset, on laatinut ansiokkaat tasa-arvoa edistävät hallitusohjelmatavoitteet tulevalle hallituskaudelle. Niihin voi tutustua lähemmin Naisjärjestöjen Keskusliiton verkkosivuilla.

Teksti: Päivikki Kumpulainen, Eurooppanaiset ry:n hallituksen jäsen

Suomalaisen naisen asema kotona ja Euroopassa vuonna 2017

Suomi juhlii tänä vuonna satavuotista itsenäisyyttään. Juhlavuosi on hyvä aika muistella yhteiskuntamme saavutuksia. Vain satavuotias Suomi on maailman vapain maa (1), jossa asuu onnellisia ihmisiä. (2) Kansainvälisten tilastojen valossa myöskään sukupuolten välisestä tasa-arvosta Suomessa ei löydy moitittavaa – olemme maailman toiseksi tasa-arvoisin valtio (3), ja naisten ja miesten välinen työllisyysero on meillä pienin Euroopassa (4).

Kansainväliset tilastot eivät kuitenkaan heijastu tasa-arvon kokemukseen Suomessa. Suomalaisista miehistä vain 30 % kokee sukupuolet tasa-arvoisiksi. Naisten kokemus on vieläkin synkempi – vain 18 % kokee yhteiskunnan sukupuolille tasa-arvoisena. (5) Kokemus ei ole perätön – naiset ovat edelleen aliedustettuja yhteiskunnan valtarakenteissa niin yritysten, kuntien, oppilaitosten kuin valtiommekin johdossa.

Naisten työuria vaivaa epävarmuus

Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset naiset ovat hyvin edustettuja työmarkkinoilla. EU-28-maissa naisten työllisyysaste laahaa edelleen keskimäärin yli kymmenen prosenttiyksikköä miehiä alempana. (2015: naiset 60,4 %, miehet 70,8 %). Suomessa taas työllisiä on sukupuolten välillä lähes yhtäläisessä suhteessa – 15-64-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2016 naisille 67,6 % ja miehille vain hieman korkeampi 69,8 %. (6) Pyrkimys työllisyysasteiden yhtäläisyyteen on eurooppalaisittain tärkeää. Yksi EU:n strategisista 2020-tavoitteista on sekä naisten että miesten työllisyysasteen nostaminen 75 %:een.

Suomen positiivista asemoitumista työllisyyden saralla varjostaa kuitenkin työsuhteiden eriytyminen. Suomalaiset naiset ovat perinteisesti tehneet kokoaikatyötä huomattavasti eurooppalaisia ja pohjoismaisia verrokkejaan enemmän, mutta osa- ja määräaikaisten sopimusten osuus kaikista naisten työsopimuksista on pysytellyt miehiä huomattavasti korkeammalla tasolla jo vuosikymmeniä.

Viimeisten 20 vuoden ajan osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien naisten määrä on ollut miehiin verrattuna kaksinkertainen (2014: N 19,5 % = 211 000 henkilöä, M 9,3 % = 95 000 henkilöä). Määräaikaisissa työsuhteissa ero on pienempi, mutta naisia näissä työsuhteissa on silti yli 70 000 enemmän. (7)

Naiset ovat useimmiten osa-aikaisissa töissä, koska kokoaikaista työtä ei ollut tarjolla. Miehillä merkittävin syy osa-aikaisuuteen on opiskelu. Vaikka hoivavastuu on perheissä edelleen useimmiten naisten, lastenhoito on syy vain reiluun kymmenykseen naisten osa-aikaisista työsuhteista.

Tutkimuksessa on havaittavissa merkkejä, että naisten päätyminen osa-aikatöihin alkaa jo uran alkuvaiheessa. Jyväskylän yliopistossa julkaistiin vuonna 2007 tutkimus (8), jossa seurattiin kaupan ja tekniikan alan AMK- ja korkeakoulututkinnoista vastavalmistuneita. Tutkimuksen mukaan epäsäännölliset työsuhteet jakautuivat eri aloille ja sukupuolella oli eroa vahvistava vaikutus. Tutkituista aloista erityisesti tradenominaiset olivat heikommassa asemassa miehiin verrattuna. Heistä kokopäivätyössä oli naisista 88 % ja miehistä 96 %, pysyvässä työsuhteessa taas naisista 75 % ja miehistä 88 %.

On todettu, että vuosina 1980-1995 syntynyt Y-sukupolvi on ensimmäinen sitten toisen maailmansodan, joka tulee olemaan köyhempi kuin vanhempansa. Näin ollen on erityisen tärkeää panostaa yhtäläisiin työllistymismahdollisuuksiin sukupuolten välillä, jotta sukupolvien väliset tuloerot eivät kertaudu naisten kohdalla.

Alojen ja tehtävien segregaatio vahvaa Suomessa

Suomalaiset työmarkkinat ovat jakautuneet vahvasti naisten ja miesten aloihin ja työnkuviin. Eurooppalaisittain Suomi on tässä jälkijunassa. (9) Valitettavinta on kuitenkin, että vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan sukupuolittuneet alat heijastuvat vahvasti jopa 15-29-vuotiaiden ammattihaaveissa. Sen tulosten mukaan terveys- ja hyvinvointialan töihin haluavista 82 % on naisia, kun taas ICT-alan töihin haluavista naisia on vain 7 %. Huolestuttavaa kyllä, nuorten kanssa työskentelevien mukaan eriytymistä muun muassa matemaattisessa itseluottamuksessa on havaittavissa jo 10-12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tyttöjen matemaattinen osaaminen on vahvempaa, mutta hakeutuminen matematiikan pariin vähenee nopeasti lukioon mennessä.

Suomen työaloista vain noin kymmenys on niin sanottuja tasa-aloja, joiden työntekijöistä kumpaakin sukupuolta on yli 40 %. (10) Tällaisia aloja ovat mm. mainonnan ja markkinoinnin erityisasiantuntijat sekä lääkärit. Myös tasa-aloilla on kuitenkin havaittavissa alojen sisäistä segregaatiota tehtävien mukaan – esimerkiksi kirurgeista pääosa on miehiä, kun taas naiset täyttävät muun muassa lastenlääkärien paikat.

Naisen euro jatkaa laahaamistaan

Naiset ansaitsevat edelleen miehiä vähemmän. Vuonna 2015 Suomessa naisen euro oli hieman eurooppalaista keskiarvoa heikompi, vain 82,7 % miesten ansioista. (11) Pienin tuloero on kuntasektorilla, jossa naisen euro pysytellyt melko samoissa lukemissa yli keskiarvon vuodesta 2000 (2000 84,6 %, 2014: 85,9 %). Yksityisellä ja valtiosektorilla nousua on tapahtunut samalla aikavälillä enemmän, 80 prosentista 83-84 prosenttiin. Kunta-ala on perinteisesti Suomessa naisvaltainen, joka mahdollisesti vaikuttaa kuntien palkkaukseen.

Positiivista kehitystäkin on nähtävissä. Sukupuolten välinen palkkaero on selvästi pienempi nuoressa ikäpolvessa, ja kasvaa iän myötä. Nuorten palkkaero ei valitettavasti viime vuosikymmeninä ole merkittävästi kaventunut, mutta vanhemmissa ikäryhmissä palkkaus on sukupuolten välillä tasa-arvoisempaa kuin vuonna 1995. (12)

Johtoasemissa naisia alle kolmannes

Naisten edustus yritysjohdossa on edelleen vähäistä, mutta kehitys on ollut positiivista ja nopeaa viime vuosikymmeninä. Eurooppalaisittain suomalaiset naiset ovat olleet hyvin edustettuja yritysten hallituksissa jo pidempään. Suurimpien pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia oli vuonna 2010 Suomessa 25,9 % ja Euroopassa vain 11,9 %. Tämä suhde on viime vuosina tasoittunut jonkin verran. (13)

Valtio-omisteisissa yrityksissä naisten edustus hallituksissa ja johtoryhmissä on merkittävästi vahvempaa kuin yksityisellä sektorilla. Siltikin naisten osuus näistä tehtävistä on parhaimmillaankin alle 40 % ja huonoimmillaan alle 20 %. Myös naisjohtajat ovat harvassa – vain joka seitsemännellä miehellä on Suomessa naisesimies. Naisten vähäisyys johtoasemissa heijastuu myös palkkauksessa – yli 50 000 € vuodessa tienaavista naisia on vain 30 %. (14)

Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan naisten johtajuusurien esteenä on sukupuoleen liittyviä strereotypioita, jotka vaikuttavat muun muassa johtajien rekrytointiin. Haitallisia steretypioita ovat muun muassa oletukset naisen puutteellisista kyvyistä tai epäsuotuisista luonnollisista taipumuksista sekä odotukset yksin pärjäämisen välttämättömyydestä ja toisaalta naisjohtajuuden ylivertaisuudesta. (15)

Naiset vallassa

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa naisia oli ehdokkaista 40 % ja valituista 42 %. Kun valittuja tarkastellaan iän perusteella, on merkittävää että naisten edustus vähenee huomattavasti iän mukana. Alle 50-vuotiaita nais- ja mieskansanedustajia on lähes täsmälleen saman verran, kun taas tätä vanhemmassa ikäryhmässä miesten osuus on naisiin verrattuna yli kaksinkertainen. Mahdollisia syitä ovat politiikan medioituminen ja imagon rakennuksen korostuneisuus.  Edustuksen sukupuolittuneisuus toistuu myös ministerivaliokunnissa ja -työryhmissä, missä naisten edustus on huomattavasti vahvempaa sosiaali- ja terveysasioiden, koulutuksen ja viestinnän alueilla. (16)

Naisten edustus on heikkoa myös virkamiesten keskuudessa. Ministeriöiden johdosta vuonna 2016 naisia oli kansliapäälliköistä 40 %, alivaltiosihteereistä 37,5 % ja osastopäälliköistä 30,8 %.

Verkossa lähempänä tasa-arvoa?

Yhteiskunnallisen keskustelun, palveluiden ja yhteisöjen siirtyminen verkkoon on aikaamme leimaava ilmiö. Disruptiivisena voimana internet horjuttaa perinteisiä hierarkioita ja instituutioita. Onko näin myös sukupuolten tasa-arvon kohdalla? Valitettavasti ei. Verkon käyttöä, yhteisöjä ja palveluja tarkastellessa on mahdollista päätellä, että sukupuolittuneet hierarkiat löytävät ilmaisun myös netissä.

Globaalisti naiset ovat verkossa miehiä harvemmin. Netin käyttäjistä naisia on 12 % tai 200 miljoonaa miehiä vähemmän, ja tämä ero kasvaa. (17) Naisten saattaminen verkkoon on tärkeää, muun muassa YK on nostanut sen yhdeksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellytyksistä. Euroopassa ero on kapeampi, vuonna 2016 eurooppalaisista naisista verkossa oli kunnioitettavat 76 %, ja netin käyttäjistä naisia oli 6,9 % miehiä vähemmän. Suomi on näiden tilastojen valossa huomattava edelläkävijä. Meillä sukupuolten välinen ero on vain 2,5 %. (18)

Kuten ammattialojen segregaatiosta voi päätellä, naiset ovat edelleen järkyttävän aliedustettuja verkkokehittämisen alalla. Globaalisti verkkokehittäjistä on arviolta vain 6 % naisia (19), Suomessa esimerkiksi pelialalla työskentelevistä vain joka kuudes on nainen. (20) Tämä on erityisen valitettavaa, koska naiset ovat aktiivisia pelaajia. Mobiilipelaajissa merkittävän kohderyhmän muodostavat 30-40-vuotiaat naiset, jotka myös käyttävät pelaamiseen eniten rahaa. (21)

Netissä toistuvat kliseet sosiaalisista naisista ja matemaattisista miehistä. Naiset ovat miehiä aktiivisempia sosiaalisessa mediassa ja viestipalveluissa, miehet taas lähes aina lähdekoodin kirjoittajia tai taulukkolaskentaohjelmien analyysityökalujen käyttäjiä. Toisaalta jotkut kliseet ovat verkossa kääntyneet päälaelleen: miehet shoppailevat verkossa naisia useammin, ja käyttävät ostoksiinsa eniten rahaa. Naiset taas käyttävät nettiä miehiä useammin järjestötoimintaan sekä yhteiskunnallisiin asioihin ja politiikkaan liittyen, muun muassa osallistumalla tempauksiin ja kannanottoihin. (22)

On mielenkiintoista pohtia syitä verkkokäyttäytymisen eroille, ja aihe kaipaa kipeästi tutkimusta. Syyt naisille kohdistettujen uraverkostojen kuten esimerkiksi Ompeluseuran  suosioon netissä voisivat valaista nuorten sukupolvien kohtaamia esteitä urakehitykselle verkon ulkopuolella. Erityisesti Euroopassa ja Suomessa, missä verkon käyttö on lähes universaalia, olisi tärkeää panostaa verkkopalvelujen ja -edustuksen kehittämiseen myös naisnäkökulmasta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös uudenlaisen väkivallan kohdistumiseen verkossa.

Mitä sitten?  

 

Juhlavuosi on seremoniallisesti erinomainen hetki juhlia suomalaista yhteiskuntaa, eurooppalaista kotiamme ja kaikkien sen kansalaisten lisääntynyttä vapautta ja turvallisuutta viimeisten sadan vuoden aikana. Nykypäivä ei kuitenkaan ole päätepiste, kehityksen loppu tai saavutettu harmonia. Eriarvoisuus, sosiaaliset hierarkiat, rakenteelliset esteet ja ennakkoluulot ovat edelleen todellisuutta liian monelle nykypäivän Suomessa.

Satavuotias Suomi on kypsä sivistynyt yhteiskunta, missä meidän on kyettävä tunnustamaan epäoikeudenmukaisuus siellä missä se vallitsee. Sukupuolten tasa-arvon parantuminen on tarkasteltujen tilastojen valossa joillain osa-alueilla hyvin hidasta – voi sanoa että samoja ongelmia on nostettu esiin vuosikymmeniä ilman merkittävää muutosta tai ratkaisua. Sadan vuoden taitekohta on hyvä paikka seisahtua ja tarkistaa kompassimme suunta. Voimmeko löytää yhteisen suunnan?

Artikkeli perustuu Eurooppanaisten järjestämään avoimeen keskustelutapahtumaan ‘10 faktaa tasa-arvosta’, joka järjestettiin 27.9.2017 Kansallismuseossa. Panelistit erikoistutkija Marjut Pietiläinen (Tilastokeskus), professori Anna-Maija Lämsä (Jyväskylän yliopisto, WeAll-hanke), yhteiskuntatutkimuksen yliopistonlehtori Jaana Kuusipalo (Tampereen yliopisto) ja viestintäpäällikkö Milla Halme (SOSTE, Ompeluseura) valottivat keskeisiä tilastoja suomalaisen naisen asemasta töissä, netissä ja vallan kahvassa. Moderaattorina toimi artikkelin kirjoittaja ja Eurooppanaiset ry:n hallituksen jäsen Elina Ylä-Mononen. 10 faktaa tasa-arvosta on osa Naisjärjestöjen keskusliiton 100 tasa-arvotekoa -hanketta.

 

Lähteet:

1. Freedom House, Freedom in the world 2017
2.  World Happiness Report 2017
3.  World Economic Forum, Global Gender Gap Index 2016
4.  Eurofund, The gender employment gap, 2016
5.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
6.  Tilastokeskus, Työllisyys ja työttömyys 2016
7.  Tilastot vuodesta 1998, Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
8.  Vuorinen Päivi ja Valkonen Sakari, Korkeakoulutuksesta työelämään, Jyväskylän yliopisto, 2007
9.  EU Gender Equality Index 2015
10.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
11.  Eurostat, Gender pay gap
12.  Idman Mika, ‘Nuoret ovat tasa-arvoisimmin palkattuja’, Työ, talous ja tasa-arvo, toim. Marjut Pietiläinen, Tilastokeskus 2013
13.  Euroopan komissio, Gender balance on corporate boards, Fact Sheet 2016
14.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
15.  Lämsä Anna-Maija et al., ‘Naisten johtamisuriin kohdistuvat stereotypiat’, Hallinnon tutkimus, 4/2014
16.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
17.  ITU, How can we close the digital gender gap?, 2016
18.  ITU, Fact and Figures 2017
19.  Käyttäjätutkimukseen perustuva raaka arvio, Stack Overflow developer survey 2015
20.  Tarkka luku 18%:  Neogames, Finnish game industry report 2016
21.  Yle Uutiset, ‘Useimmat mobiilipelaajat ovat naisia – mutta miksi he pelaavat miesten tekemiä pelejä?’, 18.9.2017
22.  Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016