Korona lisännyt tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

Koronakriisi on pahentanut sekä kotiväkivaltaa että muuta naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa meillä ja maailmalla. 

Suomessa lähisuhdeväkivallan auttavan puhelimen Nollalinjan puhelumäärät nousivat ennätyskorkealle viime kesänä valmiuslain voimassaolon päättymisen jälkeen, ja puheluiden määrä jatkoi kasvua koko loppuvuoden ajan. Pandemian aikana väkivallan tekijäksi ilmaistiin entistä useammin puoliso ja väkivallan kohteeksi osuivat naiset ja lapset.

YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin mukaan naisten kokema väkivalta oli jo ennen pandemiaa yksi laajimmalle levinneitä ihmisoikeusrikkomuksia. Koronan aiheuttamien rajoitusten jälkeen kotiväkivallan määrä on moninkertaistunut, ja kotiväkivalta on levinnyt ympäri maailmaa varjopandemiana. 

Euroopan parlamentin tasa-arvovaliokunnan pääneuvottelija Sirpa Pietikäinen toteaa, että naisten oikeudet ovat kohdanneet erityistä vastustusta joissain EU-maissa viimeisen parin vuoden aikana ja tiettyjä perusoikeuksia rikotaan räikeästi useammassa EU:n jäsenmaassa. 

Perusoikeuksien puolustaminen, mukaan lukien seksuaalioikeudet ja sukupuolittunut väkivalta, onkin kriisin keskellä yhä tärkeämpää. Kipeästi kaivattua lisärahaa perusoikeuksien ja tasa-arvon edistämiseen korvamerkittiin helmikuussa EU:n uuteen Kansalaisten, tasa-arvon ja perusoikeuksien ohjelmaan.

47 prosenttia naisista Suomessa kokenut väkivaltaa

Faktat puhuvat, että työtä perusoikeuksien puolustamiseen tarvitaan myös meillä Suomessa. Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) mukaan Suomessa 47 prosenttia yli 15-vuotiaista naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa. Tämä on 14 prosenttia EU:n keskiarvoa enemmän. Naisiin kohdistuvan väkivallan vuosittaisten yhteiskunnallisten kustannusten on arvioitu olevan 2,4 miljardia euroa.

Vaikka Suomessa on Euroopan keskiarvoa huonompi tilanne naisiin kohdistuvan väkivallan osalta, Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen painottaa luvun takana olevan myös myönteistä kehitystä. 

– Hyvä asia tässä on se, että meillä Suomessa tunnistetaan väkivallaksi asioita, joita ei ehkä muualla tunnisteta. Naiset ovat meillä tietoisempia oikeuksistaan ja hakeutuvat avun piiriin nopeammin kuin aikaisemmin. Avopalvelujen tilastojen mukaan avun piiriin hakeudutaan nyt 2-4 vuoden sisällä, kun ennen siihen meni 4-7 vuotta. 

Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä on myös luonut Suomelle uusia positiivisia toimintavelvoitteita, jotka on hyvin ymmärretty, mutta parannettavaakin on. 

– Meillä on tekeminen oikeilla raiteilla ja työtä turvaverkon aukkojen paikkaamiseen tehdään jatkuvasti, silti väkivallan kokijan näkökulmasta verkkomme on vielä harva eikä se välttämättä kanna. Jo avun piiriin pääseminen vaatii väkivallan uhrilta melkoista toimijuutta, vaikka tiedämme väkivallan vaurioittavan juuri uhrin aktiivista toimijuutta hyvinvoinnin ja minäkuvan lisäksi, Muukkonen sanoo.

Lisää turvakoteja

Väkivallan kokijan näkökulmasta ensi arvoisen tärkeää olisikin ammattilaisten ja viranomaisten taito ottaa väkivalta puheeksi ja puuttua siihen. Jos asiakkaan kanssa otetaan väkivalta puheeksi vasta seitsemännellä lääkärikäynnillä ja annetaan hänelle auttavan linjan numero, soitto voi jäädä voimavarojen puutteessa tekemättä. 

Iso tarve olisi myös saada väkivallan tekijä avun piiriin, mutta pakollisia ohjelmia ei väkivallan tekijöille ole Suomessa tarjota.

Muukkosen mielestä nopea pääsy hoitoon akuutin kriisin keskellä olisi huomioitava ja turvattava myös pandemiassa. Kuukauden jono vastaanotolle on monelle väkivaltaa kokevalle liian pitkä. Turvakodit on oltava lähellä ja helposti saavutettavissa, jolloin kynnys lähteä turvakotiin madaltuu. Suomea on vaadittukin nostamaan turvakotipaikkojen määrä Istanbulin sopimuksen tasolle. 

– Istanbulin sopimus edellyttää, että meillä on tarjolla riittävästi turvakotipaikkoja. Vaikka turvakotien määrää on pystytty viime vuosina lisäämään 29 turvakotiin, tiedämme, että turvakotiverkossamme on vieläkin pahoja katvealueita. Esimerkiksi Lapin alueella, missä välimatkat ovat muutenkin pitkiä, on vain yksi turvakoti Rovaniemellä.

Kirjoittaja: Piia Pousi. Juttu on julkaistu Eurooppanaisten Pohjan Akka -lehdessä maaliskuussa 2021. Lue koko lehti verkossa!

Toukokuun aamuakatemia 30.5. – EU:n rahoituskehys 2021-2027 ja tasa-arvo?

Tervetuloa mukaan Eurooppanaisten jälleen varsin ajankohtaiseen toukokuun aamuakatemiaan keskiviikkona 30. toukokuuta!

EUROOPAN UNIONIN RAHOITUSKEHYS 2021-2027 JA TASA-ARVO?

Aika: keskiviikko 30.5. klo 8.30–10
Paikka: Eurooppasali, Malminkatu 16, Helsinki

Euroopan unionin rahoituskehyksiä vuosille 2021-2027 valmistellaan tällä hetkellä aktiivisesti. Komissio antanee 2.5.2018 oman ehdotuksensa, tämän jälkeen alkavat neuvottelut kehysten lopullisesta sisällöstä.  Tasa-arvo on yksi tärkeä näkökulma myös rahoituskehyksiä valmisteltaessa. Miten unionin rahoituksella edesautetaan naisten työllistymistä, yrittäjyyttä ja samapalkkaisuutta tai torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?

Tilaisuudessa alustavat:

Satu Keskinen: Euroopan unionin rahoituskehyksen sisältöä ja Suomen alustavia kantoja.

Anna Elomäki: Miten tasa-arvo ja sukupuolinäkökulma näkyvät nyt ja mikä muuttuu tasa-arvonäkökulmasta?

Eeva Raevaara: Mikä merkitys EU-rahoituksella on ollut tasa-arvotyössä ja -politiikassa? Miltä tulevaisuus näyttää tasa-arvonäkökulmasta?

Tule mukaan keskustelemaan tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta! Tilaisuuteen voi ilmoittautua verkkolomakkeella viimeistään sunnuntaina 27.5. Tarjolla kahvia ja pientä purtavaa. Tilaisuus on kaikille avoin!

Puhujien esittely:

Satu Keskinen on yksikön päällikkö Valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osastolla. Keskinen on keskeinen kansallinen valmistelija rahoituskehyksen osalta. Hän esittelee sisältöä ja Suomen alustavia kantoja.

Anna Elomäki on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Elomäki tutkii tasa-arvon ja talouspolitiikan kytköksiä Suomessa ja EU-tasolla. Hän on työskennellyt Brysselissä Euroopan Women’s Lobbyssa. Hän puhuu siitä, miten tasa-arvo ja sukupuolinäkökulma näkyvät nyt ja mikä muuttuu tasa-arvonäkökulmasta.

Eeva Raevaara on neuvotteleva virkamies sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikössä. Hän on keskeinen valmistelija tasa-arvon näkökulmasta. Hän puhuu siitä, mikä merkitys EU-rahoituksella on ollut tasa-arvotyössä ja -politiikassa ja miltä tulevaisuus näyttää tasa-arvonäkökulmasta.