Naisten ja miesten välinen palkkaero Euroopan unionissa on EU:n komission mukaan noin 13 %. Se tarkoittaa, että naiset tienaavat EU-maissa keskimäärin 13 % vähemmän tehtyä työtuntia kohden kuin miehet. Suomessa palkkaero on jopa EU:n keskiarvoa suurempi. Meillä, pohjoismaisessa sukupuolten tasa-arvon mallimaassa, naiset tienaavat keskimäärin lähes 17 % vähemmän kuin miehet.
Kuva: Juliana Harkki
Noin neljäsosa palkkaerosta EU-alueella selittyy komission mukaan työmarkkinoiden sukupuolittuneisuudella. Naiset ovat yliedustettuja aloilla, joita on systemaattisesti aliarvotettu. Palkkakehitys on ollut heikkoa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä koulutuksessa. Lisäksi naiset tekevät enemmän töitä kuin miehet, mutta suurempi osa naisten tekemästä työstä on palkatonta työtä, kuten kodin ylläpitoa, lasten kasvattamista ja vanhemmista huolehtimista. Tällä on vaikutusta naisten tekemiin valintoihin työurallaan, mikä selittää osaltaan sukupuolten välistä palkkaeroa.
Hyvä uutinen on, että meillä on keinoja vastata näihin ongelmiin. Työmarkkinoiden jakautuneisuuteen on mahdollista vaikuttaa purkamalla alojen sukupuolittuneisuutta. Sukupuolittuneiden alojen opiskelupolkujen on oltava aidosti houkuttelevia kaikille sukupuolille, minkä lisäksi erityisesti sote-alojen työolot ja palkkaus on laitettava kuntoon. Suomen uusi perhevapaauudistus taas on merkittävä askel palkattoman työn, erityisesti hoivavastuun, tasaisempaa jakautumista kohti.
Työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus ja erilaiset uravalinnat eivät kuitenkaan selitä palkkaeroa kokonaan. Komission arvion mukaan suurin osa palkka-erosta on selittämätöntä palkkaeroa, jonne on piiloutunut ihan puhdasta ja perinteistä palkkasyrjintää. Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa, koska rakenteet, kuten työhönottoprosessit ja palkkausperusteet ovat harvoin kovin avoimia. Keskustelukulttuurikaan ei usein mahdollista palkkavertailua työpaikalla. Tarvitsemme siis lisää avoimuutta palkkoihin.
Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa, koska rakenteet eivät ole avoimia.
EU:n uusi palkka-avoimuusdirektiivi, jonka sisällöstä neuvottelin ryhmäni varjoesittelijänä, puuttuu juuri piilossa olevaan perusteettomaan palkkaeroon, ja tuo sen näkyväksi. Direktiivi tulee antamaan kaikille työntekijöille oikeuden tietoon paitsi palkkansa perusteista, myös samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten keskimääräisestä palkasta. Tämä on tehokas väline, jolla naiset voivat arvioida palkkansa oikeudenmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä ammattiliittonsa kanssa toimenpiteisiin syrjinnän korjaamiseksi. Suurimmat työnantajat velvoitetaan raportoimaan palkkaeroista säännöllisesti viranomaisille.
Kuten politiikassa aina, direktiivin lopullinen muoto on kompromissien tulos, ja siten siinä on mielestäni paljon parannettavaa. Raportointivelvollisuus voisi hyvin koskea pienempiäkin työnantajia, pienestäkin perusteettomasta palkkaerosta pitäisi tulla seurauksia, ja direktiivi voisi tulla nopeammin voimaan. Palkka-avoimuusdirektiivi on kuitenkin säihkyvä voitto tiellä kohti sukupuolten tasa-arvoa.
Naisiin kohdistuva väkivalta, työelämän ja palkkatasa-arvo, eläkeläisnaisten köyhyys ja feministinen ulkopolitiikka olivat teemoiona Minna Canthin hengessä Eurooppanaisten, Naisjärjestöjen Keskusliiton ja Monika Naisten 20.3. järjestämässä vaalipaneelissa Eurooppasalissa.
Saimme paljon lupauksia kansanedustajakandidaateilta tasa-arvon edistämisestä seuraavalla eduskuntakaudella. Kysymykset, vastaukset ja lupaukset on taltioitu, joten niihin on helppo palata, kun hallitusohjelmaa laaditaan ja kun tulevat kansanedustajat astuvat työhönsä. Katso mitä luvattiin ja mistä ehdokkaat olivat samaa ja erimieltä. Erojakin näkemyksissä ja lupauksissa on. https://www.facebook.com/eurooppanaisetry/videos/523175420009330
Naistenpäivän kansainvälinen teema on Innovation and technology for gender equality
Parhaillaan kokoontuva YK:n naisten asemaa käsittelevä 67. istunto New Yorkissa pureutuu myös tähän ajankohtaiseen ja tärkeään asiakokonaisuuteen; innovaatioiden, teknologian rooliin ja mahdollisuuksiin sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa ja naisten ja tyttöjen aseman parantamisessa.
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten potentiaalin hyödyntäminen näillä aloilla parantaisi työllisyyttä ja taloutta niin Euroopassa kuin globaalisti. Euroopan tasa-arvoinstituutin, EIGEn mukaan se toisi EU:hun jopa 1,2 miljoonaa uutta työpaikkaa ja edistäisi bruttokansantuotteen kasvua jopa 820 mrd. eurolla vuoteen 2050 mennessä, kirjoittaa New Yorkin istuntoon osallistuva MEP Sirpa Pietikäinen sivustollaan.
Euroopan parlamentti onkin evästänyt istuntoon osallistuvia meppejä niin, että EU:n on osoitettava vahvaa johtajuutta, jotta sukupuolten tasa-arvo saavutetaan ja naisten ja tyttöjen oikeudet ja mahdollisuudet vahvistuvat ja varmistuvat digitaalisessa siirtymässä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikessa digipolitiikassa on otettava huomioon sukupuolivaikutukset. Parlamentin suosituksiin kokonaisuudessaan voi tutustua alla olevasta linkistä.
Sukupuolittunut verkkohäirintä ja -väkivalta ja maalittaminen on paisuva ongelma
Digitalisaatioon liittyy myös riskejä ja negatiivisia vaikutuksia. Sukupuolittunut verkkohäirintä ja -väkivalta, maalittaminen on paisuva ongelma, joka uhkaa etenkin naisten sananvapautta ja demokratiaa ja rajoittaa naisten aktiivista yhteiskunnallista osallistumista. Tähänkin Parlamentti on kiinnittänyt huomiota ja kannattaa verkkoalustojen sääntelyn vahvistamista ja erityisesti naisten oikeuksien suojelua ja sukupuolittuneen väkivallan poistamista verkossa.
Marwa Azelmat, digitaalisten oikeuksien asiantuntija toteaa vuoden 2022 marraskuussa tehdyssä haastattelussa*, että verkkoväkivaltaa ei oteta vakavasti. Hän kertoo kuulevansa jatkuvasti, että se on vain loukkaus. Azelmat korostaa sitä, että naisiin kohdistuva nettiväkivalta on osa sukupuoleen perustuvan väkivallan kirjoa, joka estää naisten ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen sekä verkossa että sen ulkopuolella. ”Aivan kuten emme tunne oloamme turvalliseksi kävellessämme kaduilla, emme enää tunne oloamme turvalliseksi kävellessämme digitaalisilla kaduilla.” Hän on myös huolissaan feminismiä vastustavien liikkeiden mahdollisuuksista soluttautua ja vaikuttaa verkossa.
YK:n naisten asemaa käsittelevä istunnon yhteydessä New Yorkissa 9.3. suomalaisten naisjärjestöjen järjestämä Helvi Sipilä -seminaari keskittyy myös digitalisaatioon otsikolla My Body is Mine – Women’s Human Rights and Technological Innovations. Tyttöjen ja naisten oikeuksista netissä käydään siis varsin laajaa keskustelua ja mietitään konkreettisia toimia monilla foorumeilla. Jäämme odottamaan YK:n naisten asemaa käsittelevän istunnon tuloksia!
Maailman laajuisesti järjestäytynyt ja valtavia summia rahoitusta kannattajiltaan saava liike on uhka sukupuolten ja vähemmistöjen tasa-arvolle ja tasa-arvokehitykselle. Tutkija Tuija Saresma katsoo, että Suomessa ei tähän uhkaan ole herätty ja toivoo, että jokin hanke selvittäisi sitä, mitä ilmiö Suomessa tarkoittaa. Onneksi naisjärjestöt tekevät yhteistyötä ja järjestävät tilaisuuksia asian tiimoilta. Kun asioista puhutaan, muutoksenmahdollisuus avautuu, sanoo Saresma.
Mistä on kyse?
Anti-gender-liikkeessä ja ilmiössä on kysymys kansainvälisesti vahvasti verkottuneesta sukupuolten tasa-arvon vastaisesta liikehdinnästä, joka pyrkii heikentämään nykyistä sukupuolten tasa-arvoa. Siinä uskonto ja politiikka kohtaavat, ja sen aate kumpuaa vanhoillisesta, äärioikeistolaisesta ja nationalistisesta ajattelusta. Vahvoja ideologian lähteitä ja vaikuttajia löytyy sekä valtiollisista että kirkon ja erilaisten järjestöjen toimijoista Venäjällä, Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Liike levittää ideologiaansa populistisin, jopa salaliittoteoriamaisin kuvin, kuvaa Saresma.
Alun perin gender-vastaisku oli suunnattu Pekingin Konferenssille 1995, joka vaati laajasti naisten ja tyttöjen oikeuksia. Erityisesti Vatikaani kehitti gender-ideologiaa, jota vastaan se saattoi käydä. Anti-gender-ajattelu on rantautunut viime vuosina osaksi myös osan suomalaisen poliittisen eliitin aatemaailmaan. Tämä on näkynyt muun muassa herätyskristillisissä piireissä sekä esimerkiksi äskettäin puolueeksi rekisteröityneet Sinimustat liikkeen ohjelmassa, sanoo Saresma.
”Ideologia on uhka demokratialle, sananvapaudelle ja uhkaa myös tieteen vapautta sekä vakavimmillaan yleistä turvallisuutta ja yhteiskuntien rauhaa.”
Myös Aito avioliitto ry:n tukijoina nähdään kristilliskonservatiivisia poliittisia toimijoita. Antigenderismi korostaa ajattelua, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, jotka täydentävät toisiaan, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Ideologia näkee sukupuolen ainoastaan biologisena eikä lainkaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneena. Tutkijan mukaan antigenderismi näkee erityisesti trans-sukupuoliset ja muut sateenkaari-ihmiset sivilisaatiota rapauttavina ja heidän toimintansa sairaana poliittisena toimintana. Niin ikään aatetta kannattavien mielestä esimerkiksi sukupuolen tutkimus on huono asia ja seksuaalikasvatus on lopetettava. Ongelmallista lisäksi on, että liikkeen moraali ja retoriikka korostavat esimerkiksi lasten oikeuksia ja lasten puolella olemista. Eli väittää tällä tavoin, että moniarvoisuutta edustava ajattelu puolestaan vastustaisi niitä. Näin ei tietenkään ole, emmekä myöskään taistele kristillistä aatemaailmaa vastaan tai ole sukupuolivastaisia, korostaa tutkija Tuija Saresma.
Tutkija myös muistuttaa, että antigendersimin saavutukset ovat jo mittavia, kuten Puolan aborttilaki, sukupuolitutkimuksen opinto-ohjelmien lakkauttaminen Unkarissa, Pro-life liike Yhdysvalloissa ja ylipäänsä liberaalien arvojen parjaaminen. Ideologia on uhka demokratialle, sananvapaudelle ja uhkaa myös tieteen vapautta sekä vakavimmillaan yleistä turvallisuutta ja yhteiskuntien rauhaan.
EU ja Suomi – kytkös oikeusvaltioon ja demokratiaan tärkeä
Vuonna 2020 oli käännekohta siinä, miten tasa-arvoa tarkastellaan EU-tason linjauksissa ja päätöksenteossa. Eeva Raevaara, neuvotteleva virkamies, Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä kertoo, että tasa-arvo laajeni tuolloin kulttuuri-, huume-, ilmastopolitiikkaan neuvostossa. Peruskysymys on, puhutaanko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vai moninaisuudesta. Suurin osa eu-maista pitää tärkeänä gender ja gender euality -terminologiaa ja lähestymistä. Muutamat maat yrittävät kyseenalaistaa tämän, mutta ovat vähemmistössä. Kysymys kytkeytyy luonnollisesti laajemmin oikeusvaltioon, demokratiaan, ja tämä kytkös on tärkeä nähdä, Raevaara painottaa.
EU-tason ja kansallinen tasa-arvopolitiikkamme linjataan selonteoissa: Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta 2021 korostaa keskeisenä prioriteettina yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä. Tasa-arvopoliittisen selonteon linjauksissa alleviivataan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja kaikkien sukupuolien tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Tämä on tärkeä ja selkeä linjaus – myös anti-gender ilmiötä vastaan. Sukupuolen moninaisuuden kunnioittaminen, vastustaa ihmisoikeuksien heikentämispyrkimyksiä, korostaa itsemäärääimisoikeuden takaamista omaan kehoon, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Suomi edistää kaikkien sukupuolten rikkomattomien ja universaalien ihmisoikeuksien toteutumista, muistuttaa Raevaara.
Pohjoismaiden ministerineuvosto on kiinnittänyt huomiota anti-gender -teemaan ja laatinut kaksivuotisen tiekartan, jossa ilmaistaan yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet. Yhteistyötä tiivistetään ja kokemuksia jaetaan anti-gender-toiminnasta. Myös Euroopan tasa-arvovirasto EIGE seuraa ja raportoi säännöllisesti tasa-arvon tilaa ja kehitystä.
Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja Pia Lempiäinen on tyytyväinen siihen, että anti-gender liikkeeseen on herätty kasvavissa määrin. Huolestuttavaa kuitenkin on, miten tasa-arvotyöhön saadaan riittävästi resursseja; miten päättäjät ja poliitikot turvaavat resurssit, jotta yhteiskuntamme arvot ja niiden toteutuminen turvataan. Lempiäinen näkee, että lopulta kyse on rahasta ja vallasta ja huomauttaa, että anti-gender -liikettä rahoitetaan, myös Suomessa tukemalla esimerkiksi ilmiön piiriin liittyviä oikeudenkäyntejä.
On ensiarvoisen tärkeää, että kansalaisjärjestöt tukevat lausunnoillaan ja jakavat tietoa asiasta. Tästä hyvänä esimerkkinä Naisjärjestöjen Keskusliiton Ella Immosen kuvaama anti-gender hanke ja kampanja, jonka aikana on jaettu tutkittua tietoa laajasti mediassa ja tilaisuuksissa, ja tarjottu sosiaalisessa mediassa turvallinen tila asiasta käytävään keskusteluun.
Meillä pitää olla verkostoja yli järjestö- ja puoluerajojen. Meidän pitää olla yhtä järjestäytynyt kuin tämä liike on ja olla ajoissa hereillä ja tiedostaa asioita. Ei saa käydä niin, kuin Yhdysvalloissa, kun aborttia puolustava liike heräsi, niin toinen puoli teki järjestelmällisesti jo työtä aborttilain kumoamiseksi, summaa Lempiäinen.
Myös Eurooppanaisten kärkiteemana on vuonna 2023 tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta – antigenderismiä vastaan. Keskustelu-, tilaisuudet ja kampanjointi jatkuu yhteistyössä naisjärjestöjen kanssa teeman ja ilmiön tiimoilta.
Tilaisuudessa käsiteltiin huolestuttavaa anti-gender-liikehdintää. Järjestäjinä Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistys ry yhteistyössä Eurooppanaiset ry:n, Naisasialiitto Unionin ja Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry:n kanssa.
Pirjo Julin Suomalainen Naisliitto, Helsingin yhdistys: ”Elämme epävarmassa maailmassa kasaantuvien kriisien keskellä. Sota, pandemia jylläävät ja syntyy ääriliikkeitä kuten Anti-gender. Etsimme siihen yhdessä näkökulmia ja feministisiä vastauksia.”
Anneli Mäkinen, tilaisuuden juontaja: ”Naisjärjestöjen historiallinen yhteistyötilaisuus: Noin 120 osallistujaa, joista suurin osa etäyhteyksin läsnä.”
Eurooppalainen Suomi ry:n Euroopan suunta -keskustelusarjassa käsitellään myös tasa-arvoa. Viimeisin Euroopan suunta on tehty yhteistyössä Eurooppanaisten kanssa, ja sen aiheena on tasa-arvo EU:n elpymispaketissa.
Keskustelemassa ovat Helsingin kaupunginvaltuuston ja Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Fatim Diarra, SAK:n ekonomisti Anni Marttinen ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.
Miksi suomalaiset nuoret naiset eivät äänestä Euroopan parlamentin vaaleissa? Viime vaaleissa vuonna 2014 kaikkien naisten äänestysprosentti oli meillä 38 ja 18–24-vuotiaiden nuorten naisten vain 10. Vastaavat luvut Ruotsissa olivat 59 ja 66, ja unionissa keskimäärin 41 ja 43. Suomen molemmat luvut sijoittavat meidät jäsenvaltioiden häntäpäähän.
Euroopan parlamentin vuoden 2014 vaaleista teettämän selvityksen mukaan äänestämättä jättämiseen vaikuttivat mm. koulutustausta, työttömyys, kotiäitiys ja yleinen tyytymättömyys, ettei asioihin voi vaikuttaa. Näin kaikissa jäsenvaltioissa.
Suomessa naiset ovat koulutetumpia kuin miehet ja he ovat myös työelämässä lähes yhtä paljon kuin miehet, toisin kuin monissa EU-jäsenvaltioissa. Näin ollen jäljelle jää olettama, että naiset eivät koe voivansa vaikuttaa äänestämällä tai sitten he eivät tiedä, miten EU:n päätöksenteko vaikuttaa Suomeen. Viimeksi mainittua en tohdi epäillä. Tämä on kuitenkin huolestuttavaa.
Suomessa on noin 2,3 miljoonaa äänioikeutettua naista ja noin 1,4 miljoonaa jätti käyttämättä mahdollisuuden vaikuttaa EU:n päätöksentekoon vuonna 2014.
Miten naiset ja eritoten nuoret naiset saataisiin vaaliuurnille tänä vuonna? Siinä on pohdittavaa niin puolueille, medialle kuin naisille itselleen. Ja sen vuoksi Eurooppanaiset ry on tehnyt tämän julkaisun. Me haluamme herättää naisia vaikuttamaan Euroopan Unionin asioihin. Hyvistä naisehdokkaista meillä ei ole pulaa. Kaikki Suomen naisehdokkaat esitellään tässä lehdessä.
Suomi kuuluu Eurooppaan ja Suomi on myös Euroopan unionin jäsen. Se tarkoittaa monia vapauksia kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille. Mahdollisuuksia opiskella, tehdä tutkimustyötä ja työskennellä toisessa valtiossa ilman erityisiä lupia.
Se tarkoittaa myös tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Hyviä suomalaisia tuotteita on mahdollisuus kaupata muissa jäsenvaltioissa. Suomi tunnetusti tarvitsee vientituloja voidakseen tarjota kansalaisilleen hyvinvointia.
Tasa-arvo kuuluu unionin toimivaltaan. Vilnassa toimivan Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tehtävä on edistää tasa-arvoa niin unionin alueella kuin sen ulkopuolellakin. Virasto kerää tilastoja jäsenvaltioista, tutkii ja analysoi. Tilastoinnin kohteena ovat mm. työurat, koulutus, vallankäyttö, palkat ja naisiin kohdistuvaa väkivalta. Suomi on menestynyt joillakin alueilla muita jäsenvaltioita paremmin, mutta lähisuhdeväkivaltatilastoissa olemme edelleen negatiivisessa kärkipäässä.
Naisten palkka on komission palkkaerotilaston mukaan Suomessa 17 prosenttia alhaisempi kuin miesten palkka. Tilanne on samankaltainen lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä tarkoittaa sitä, että naisten eläkkeet tulevat olemaan pienempiä vielä tulevina vuosikymmeninä. jos asioille ei tehdä mitään.
Nämä ovat asioita, jotka meidän on hyvä tietää, mutta myös asioita, joihin voimme vaikuttaa. Voimme vaikuttaa äänestämällä ehdokkaita, jotka haluavat parantaa naisten asemaa työ- ja perhe-elämässä.
Onko niin, että monille ihmisille tasa-arvoasiat ovat itsestään selvyyksiä, niin kuin vaalit ja demokratia? Tästä kertoo osaltaan se, että naiset eivät ole tulleet valituiksi johtopaikoille, ei politiikassa eikä yrityselämässäkään, muuta kuin suhteellisen harvoin. Tilanne on sama Euroopan unionissa.
Suomen on aika saada nainen komissaariksi. Eurooppanaiset ry:llä olisi tarjota komissaarikisaan monia erinomaisia naisia. Yksi sellainen on sitoutumaton Euroopan tuntija, valtiotieteen tohtori Teija Tiilikainen.
Äänestämällä tänä keväänä valitaan ne päättäjät, jotka päättävät reunaehdoista, joissa tasa-arvo tulevina vuosina toteutuu. Ihmisoikeudet, joihin naisten oikeudet kuuluvat, vaativat valtion ulkopuolista valvontaa. Meidänkään historiamme ei ole vapaa ihmisoikeusloukkauksista.
Joten nyt kaikki naiset, nuoret ja vanhat ja siltä väliltä, tänä keväänä äänestetään! Neljän vuoden päästä ei enää voi vaikuttaa niihin vuosiin, jotka ovat nyt edessämme. Niihin vaikutetaan juuri nyt.
Kirjoittaja: Auni-Marja Vilavaara, Eurooppanaiset ry:n puheenjohtaja. Teksti on julkaistu pääkirjoituksena Eurooppanaisten PohjanAkka-julkaisussa 2019.
Kaksi amerikkalaista aikakauslehteä (New York Times ja New Yorker) julkaisivat lokakuussa 2017 artikkelin, joka kertoi elokuva-alalla toimivien nuorten naisten joutuneen elokuvamoguli Harvey Weinsteinin seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Weinstein oli viekoitellut naisia seksuaalisiin akteihin vastineena sille, että naiset saivat menestystä ja haluttuja elokuvarooleja. Naiset eivät olleet kertoneet nöyryyttävistä kokemuksistaan aiemmin, koska Weinstein oli luonut pelon ja vaikenemisen ilmapiirin. Elokuva-alan piirissä kukaan ei uskaltanut uhmata Weinsteinin valta-asemaa.
Ehkä yllättävästi, lehtiartikkelien seurauksena monet muut elokuva-alan naiset vastasivat ”metoo”– eli minämyös olen ollut Weinsteinin häirinnän kohde. Tästä sai alkunsa nyt maailmanlaajuiseksi paisunut #metoo-kampanja, joka on ulottunut elokuva-alan ulkopuolelle ja antanut vahvan äänen seksuaalista häirintää kokeneille.
Sosiaalisesta mediasta politiikan keskiöön
#Metoo-kampanja on tyypillinen someajan ilmiö. Twitterissä aiheesta lähetettiin parissa viikossa liki kaksi miljoonaa twiittiä ja Facebookissa häirinnän kokemuksista kirjoitti ja siihen reagoi reilut viisi miljoonaa ihmistä. Alun innostuksen jälkeen määrät ovat moninkertaistuneet. Kyseessä on paradigman muutos, asenteita mullistava ja uudistava ymmärrys seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja vallan rakenteista.
Kampanja sai arvostetun Time lehden Vuoden 2017 henkilö-palkinnon. Lehden kannessa on kuva niistä ”silence breakereistä”, eli hiljaisuuden murtajista, jotka käynnistivät kampanjan ja mursivat seksuaaliseen häirintään liitetyn pelon ja vaientamisen ilmapiirin.
#Metoo-kampanja on kantautunut myös Eurooppaan ja Suomeen, tosin säyseämpänä versiona. Euroopan parlamentti kävi aiheesta vuoden alussa keskustelua, pääosin naismeppien ollessa äänessä. Parlamentissa toivottiin avoimempaa ilmapiiriä ja hyviä käytäntöjä. Eurooppalaisia (nais)päättäjiä myös rohkaistiin kertomaan omista kokemuksistaan ja toimimaan roolimalleina ja muurinmurtajina muille.
Eurooppalaisen kulttuurin moninaisuudesta kertoo ranskalaisnaisten hyökkäys #metoo-kampanjaa vastaan. Näyttelijä Catherine Deneuve etunenässä sata vaikuttajanaista julkaisivat avoimen kirjeen, jossa he kritisoivat #metoo-kampanjaa sen miesvastaisen ja uushyveellisen ilmapiirin levittämisestä. Sen nähtiin hävittävän luontaisen flirttailun ja heilastelun naisten ja miesten välillä.
Deneuve esitti myöhemmin anteeksipyynnön, ettei väheksynyt naisten seksuaalisen häirinnän kokemuksia, vaan vastusti uuspuritanismin esiinmarssia. Usein seksuaalisen häirintään liittyvissä keskusteluissa väännetään eroa flirtin ja vastentahtoisen seksuaalisväritteisen käyttäytymisen välillä.
Mitä sanovat tilastot?
Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) sivustolla on vuonna 2016 julkaistu tutkimus, jossa oli mukana vastaajia kaikista 28 EU-maista. Tutkimuksen naisvastaajista 25 % ja miesvastaajista 15 % sanoi seksuaalisen häirinnän naisia kohtaan olevan omassa maassaan ”hyvin yleistä”. Suomalaisista naisista tätä mieltä oli 10 % ja miehistä viisi prosenttia. Erot EU-maiden välillä olivat suuria ja tulkinnanvaraisia johtuen kielellisistä ja kulttuurisista eroista.
Työelämäntutkijana Työterveyslaitoksella olen tutkinut seksuaalista häirintää suomalaisessa työelämässä pitkään. Työ ja terveys Suomessa-kyselyn avulla monitoroimme työelämän laatua työhyvinvoinnin kannalta usean vuoden ajan. Mukana oli kysymys seksuaalisesta häirinnästä, joka tarkoitti sellaista ei-toivottua sanallista tai fyysistä seksuaalisväritteistä käyttäytymistä, jonka vastaaja koki vastenmielisenä.
Vastaukset kysymykseemme olivat hyvin samankaltaisia kuin nyt EK:n tuoreessa kyselyssä. Seksuaalista häirintää oli kokenut työssään 12 % naisista ja miehistä pari prosenttia. Seksuaalinen häirintä kohdistuu pääosin alle 34 vuotiaisiin naisiin, iän myötä häirinnän kokemukset vähenevät. Häirintää kokeneista valtaosa vaikenee kokemuksistaan. Yleisin syy vaikenemiselle on pelko siitä, että asiaa ei oteta vakavasti. Vaikenemista lisää myös pelko hankaluuksien aiheuttamisesta itselle ilmoittamisen seurauksena.
#Metoo-kampanjan myötä toivon, että häirinnän käsittely suomalaisessa työelämässä on nyt asiallisempaa kuin aikaisempina vuosina, jolloin tuloksille on naureskeltu ja seksuaalisen häirinnän tutkimusta on vähätelty ”nipistelytieteenä”. #Metoo-kampanja on ollut eräänlaista terapiaa meille aihetta tutkineille ja avannut padot sitä kokeneille.
Myös meillä näyttävät esiintulot elokuvamaailman ja muun esittävän taiteen piirissä ovat löysentäneet häirintään liittyvän pelon ja vaientamisen muuria ja rohkaissut myös muissa työpaikoissa toimivia. Työpaikoilla tulee olla ilmapiiri, jonka puitteissa häirinnän kokemuksista uskalletaan puhua ja kehittää nolla-toleranssia.
#Metoo-kampanja on tullut jäädäkseen, se on muuttanut käsitystämme sallitun ja ei-sallitun rajoista. Seksuaaliseen häirintään liitetyn hiljaisuuden ja pelon ilmapiirin murtajia tarvitaan myös meillä!
Kaisa Kauppinen, sosiaalipsykologian dosentti, Helsingin yliopisto. Kirjoittaja on Eurooppanaisten hallituksen jäsen, ja on toiminut Työterveyslaitoksella tutkimusprofessorina ja Helsingin yliopistolla tutkimusjohtajana.
Naiset ovat puhuneet oikeuksiensa puolesta, nousseet barrikadeille ja pyrkineet eri tavoin edistämään omaa asemaansa yhteiskunnassa. Silti yhä vuonna 2017 elämme maailmassa, jossa naisten köyhyys on paljon yleisempää kuin miesten. Oxfamin tekemän laskelman mukaan naiset ansaitsevat 23 prosenttia vähemmän kuin miehet ja eron tasoittuminen nykykehityksellä kestää 170 vuotta.
Kaikkialla tilanne ei toki ole näin paha. Pohjoismaissa naisten asemaa on pyritty tukemaan erilaisilla naisystävällisillä politiikoilla, mikä on mahdollistanut naisten laajamittaisen osallistumisen työelämään ja taloudellisen itsenäisyyden. Sukupuolten tasa-arvo on ollut pohjoismaisen hyvinvointivaltion kantava periaate, joskin voidaan keskustella siitä, onko kehitys tältä osin pysähtynyt?
Vähintäänkin jonkinlaisesta kriisistä voidaan puhua, minkä osoittaa poliittisen tahdon puuttuminen vanhempainvapaajärjestelmän muuttamiseksi nykyistä tasa-arvoisemmaksi. Nähtävästi emme ole valmiita siihen, että nainen olisi täysivaltainen kansalainen, vaan hänen halutaan yhä määrittyvän sukupuolensa perusteella osaksi patriarkaalista palkkatyön yhteiskuntaa.
Tästä hyvänä esimerkkinä on erään miespuolisen tasa-arvoministerin lausunto jokunen vuosi sitten. Keskustelussa, joka koski palkkauksen tasa-arvoa naisilla ja miehillä, hän totesi ykskantaan, että jos naiset haluavat asemansa parantuvan, heidän pitää käyttäytyä työmarkkinoilla enemmän kuin miehet.
Patriarkaaliset rakenteet muutoksen estäjinä
Vaikka suomalaisten naisten tilanne on parempi kuin monissa muissa maissa, globaalisti naisten köyhyys on ongelma, johon pitää pystyä vastaamaan nykyistä paremmin. Pienituloinen on heikommassa asemassa kuin hyvätuloinen monessa suhteessa, eikä vähiten siksi, että hänen mahdollisuutensa edistää omaa asemaansa ovat vähäisemmät. Patriarkaalinen valtarakenne heikentää entisestään pienituloisten naisten asemaa.
Tiedetään, että naisten köyhyyden vähentämisessä keskeinen keino on koulutus. Siksi tehokkain tapa alistaa naisia taloudellisesti on estää heiltä pääsy kouluun. Koulutus ei kuitenkaan yksin riitä, jos asenneilmapiiri yhteiskunnassa tukee perinteistä työnjakoa ja miesten valta-aseman ylläpitämistä.
Muutos on kuitenkin aina mahdollinen. Arpinon ja kumppaneiden vuonna 2015 tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että paine uudistuksille tasa-arvoisempaan suuntaan on suurin sellaisissa maissa, joissa naisten ja miesten asenteiden välillä on suurimmat erot. Kun asioista ollaan eri mieltä, niistä yleensä myös keskustellaan kiivaammin. Parhaimmassa tapauksessa ristiriita pyritään ratkaisemaan niin, että se edistää kaikkien hyvinvointia.
Raha ratkaisee
Aina ei kuitenkaan olla tilanteessa, jossa naiset pääsevät keskustelemaan heille tärkeistä asioista samoissa pöydissä miesten kanssa. Naisten voimaantuminen on vaikeaa, jos jokapäiväinen elämä on hiuskarvan varassa sinnittelyä absoluuttisessa köyhyydessä. Tällöin kehityksen pitää lähteä siitä, että naisille taataan taloudellinen autonomia.
Perustulosta on keskusteltu paljon liittyen juuri naisten köyhyyteen. Säännöllisen, vaikkakin niukan, taloudellisen tuen myötä naiset saavuttaisivat itsenäisen aseman yhteiskunnassa, mikä ennen pitkää avaisi mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan. Toisaalta yritys purkaa olemassa olevia valtarakenteita ei ole helppoa ja naisten voimaantuminen voidaan kokea myös uhkana.
Suomikaan ei ole mallimaa
Mitä tulee pohjoismaihin, naiset ovat saavuttaneet taloudellisen itsenäisyyden ja heillä on myös valtaa edistää omaa asemaansa yhteiskunnassa. Suomi näyttäytyy tässä suhteessa kuitenkin perinteisemmältä maalta kuin naapurinsa Ruotsi, jossa tasa-arvoasenteet ovat selvästi vahvempia. Kuten Ylikännö ja kumppanit havaitsivat analysoidessaan vuoden 2012 kansainvälistä asenneaineistoa (ISSP), suomalaiset miehet ajattelevat yhä selvästi konservatiivisemmin naisten työssäkäynnistä ja hoivavastuiden jakamisesta kuin tasa-arvon mallimaassa Ruotsissa.
Taloudellisen itsenäisyyden turvaaminen ja sitä kautta osallisuuden mahdollistaminen eivät siten yksin riitä. Ne ovat ensiaskeleita pitkällä tiellä kohti tasa-arvoa. Sosiaalipoliittisilla uudistuksilla pystytään luomaan rakenteita, jotka mahdollistavat sekä köyhyyden vähentämisen että naisten täysivaltaisen osallistumisen yhteiskuntaan.
Siksi on tärkeää, että emme väheksy julkisen vallan merkitystä sosiaalisen turvallisuuden takaajana. Poliittisen tahdon ilmeneminen tapahtuu julkisen vallan toimeenpanossa ja äärimmäisen tärkeä sukupuolten tasa-arvon toteutuminen vaatii laajaa julkista vastuuta ja näkemystä siitä, miten parhaiten tähän tavoitteeseen päästään. Toinen kysymys on sitten, halutaanko konservatiivisia patriarkaalisia valtarakenteita purkaa. Jos ei, pohjoismaisen hyvinvointivaltion purkaminen näyttäytyy paljon ymmärrettävämmältä, joskaan ei hyväksyttävämmältä.
Minna Ylikännö, VTT, työskentelee Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella ma. professorina (TOPSOS-koulutusohjelma) ja johtavana tutkijana Kelan tutkimusryhmässä. Ylikännö on väitellyt sosiaalipolitiikasta ja tutkinut muun muassa työvoimapolitiikkaa ja eriarvoisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän johtaa Muuttuva Salo –tutkimushanketta (TY, Kela) ja koordinoi toimeentulotuen Kela-siirron tutkimusta (Kela). Ylikännö on ollut mukana arvioimassa Paltamon täystyöllistämismallia ja vastaa parhaillaan käynnissä olevan Turun alueen työvoima- ja yrityspalvelukokeilun arviointitutkimuksesta (TY).
