Kolmipäinen lohikäärme sovittaa asiat yhteen EU:ssa – vain rusinoita pullasta ei voi saada

Unioni perusarvot eivät ole vain sanoja, joita toistamalla ja joiden helinällä voi ohittaa helposti unionin ja sen toimien tarkoituksen ja tehtävän. Rauhan, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, vapauden, kansanvallan, tasa-arvon, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltion ynnä muiden tärkeiden arvojen toteutumiseksi yhteiskuntien ja kansalaisten parhaaksi tehdään unionissa jatkuvaa konkreettista työtä yhteistyössä komission, parlamentin ja Euroopan neuvoston kesken.

Ajatellaanpa vaikka sodan jälkeen silloisen Euroopan yhteisön alkumetrejä ja tekoja rauhan ylläpitämiseksi keskenään raaka-aineista riitelevien Euroopan maiden kesken tai vaikkapa sitä, mitä yhdessä saatiin aikaan covid-epidemian taltuttamiseksi ja jälkihoitoon – vaikka kaikki ei mennytkään putkeen heti – tai yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja sitä, miten Ukrainaa nyt sodassa yhteistuumin tuetaan. Nämä vain muutamana näkyvämpinä ja vaikuttavimpina esimerkkeinä.

Usein kansallisesti tai itselle epämiellyttäviä tai huonoiksi koettuja EU-päätöksiä ja niiden toimeenpanoa kuitenkin syytetään ja perustellaan sillä, että EU päätti näin. Mielikuvaa EU:n hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä Suomelle ja ihmisille ruokkivat pitkälle ne kommentit, joita myös poliitikot ja päättäjät itse usein viljelevät. Pitää kuitenkin muistaa, että virkamiehemme ja edustajamme ovat olleet sekä asioiden valmistelussa että päätöksenteossa mukana; EUssa syntyvän päätöksen takana on aina myös joku suomalainen virkahenkilö. Tästä meitä muistutettiin Suomen EU-lähetystössä.  Unionin toimintaa ja sen vaikutuksia arkeen arvioidessa harmillista on sekin, että kansalaisten kannalta pienemmän arkiset asiat ja päätökset jäävät medialta kertomatta. Tiedonlisäämisessä ja mielikuvien oikaisemisessa on muiden kansalaisjärjestöjen ohella myös Eurooppanaisilla oma tehtävänsä.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisellä on loistava kyky konkretisoida EU:n ja parlamentin todellisuutta, tavoitteita ja toimintaa. Hän osaa ja pystyy kohdistamaan kritiikin rakentavasti ja hauskasti niin itseensä, kollegoihinsa kuin kansallisiin politikkoihin ja politiikkoihin.  Hänen viestinsä on, että pullasta ei voi poimia vain rusinoita, ei voi olla pelkästään nettosaaja eikä pieni Suomi muuttuneessa maailmassa yksinkertaisesti pärjäisi yksin. Myöskään jäsenvaltioiden päättäjät eivät voi syyttää EU:ta kaikista epäonnistumisista. Yhteisen turvallisemman, oikeudenmukaisemman ja menestyvän Euroopan rakentaminen on todellisuudessa yhteistyötä, ja myös uhrauksia ja kompromisseja.  


Sirpa Pietikäinen valottaa kansallista osallistumista valmisteluun ja päätöksentekoon kuvaamalla esityksiä tekevän komission, jäsenvaltioita edustavan neuvoston ja kansalaisia edustavan parlamentin yhteistyötä ja trilogia eli jatkuvaa neuvottelua ”kolmipäisenä lohikäärmeenä”. Kuvaus sopii hyvin kertomaan sitä, miten EU:n työskentely ja tulokset usein nähdään ja uutisoidaan ja mielikuvia EU:sta luodaan eli se nähdään liian usein kaiken pahan juurena ja edustajana, rahaa nielevänä mammuttina, jota vastaan kansallisten sankarien täytyy taistella.  Mutta, todellisuudessa asia on kuitenkin päinvastoin, ja tätä Pietikäinen korostaa. Näiden kolmen toimijan yhteistyö on jatkuvaa vuoropuhelua ja kansallisia näkemyksiä yhteensovittavaa asiantuntijatyötä, jotta kompromissi ja Euroopan ja sen jäsenvaltioiden kannalta paras, eri näkökohdat riittävästi huomioon ottava lopputulos saadaan aikaan. 

Eurooppanaisten vierailulla MEP Sirpa Pietikäisen kutsumina saimme tutustua myös komission ja kansainvälisten kumppanuuksien komissaarin, Jutta Urpilaisen työhön ja tehtäväkenttään sekä Ville Itälän johtaman Euroopan petostentorjuntaviraston OLAFin työhön. Kuulimme sekä yleistä että viimeisintä tietoa EU:n Suomen lähetystön työstä Brysselissä. Vierailun anti oli hyödyllistä myös Euroopan Parlamentin ensi kesän vaaleja ajatellen.

Demokratian päivänä 15.9. – Naisjärjestöjen osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet tasa-arvokysymyksissä turvattava

Eurooppanaisten toiminta on syksyn tullen käynnistelty myös hallitusohjelma-analyysin ja tasa-arvo ministerin pyöreän pöydän tapaamisen merkeissä. Saimme muiden naisjärjestöjen ohella kutsun osallistua ministeri Sanni Grahn-Laasosen ja valtiosihteeri Laura Rissasen tasa-arvojärjestöjen kuulemistilaisuuteen. Huolenaiheemme ja nostomme liittyivät erityisesti Eurooppa-politiikan ennakkovaikuttamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisiseen toimiin sekä palkka-avoimuuden toteutumiseen yhtenä palkka epätasa-arvon kitkemisen välineenä.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite siirtyä kerran vaalikaudessa annettavasta EU-selonteosta jatkuvaan strategisten prioriteettien määrittämiseen, vaikuttamiseen ja seurantaan vaikuttaa kannatettavalta. On kuitenkin huolehdittava siitä, että kansalaisjärjestöjen, mukaan lukien nais- ja tasa-arvojärjestöt, ennakoiva kannanmuodostus ja ennakkovaikuttaminen on aidosti mahdollista. Järjestöjen ennakoivan seurannan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia on kehitettävä hallituksen kaavaileman uudistuksen yhteydessä, jotta vuosittaiseen EU-vaikuttamisstrategiaan saadaan kansalaisten ääni kuuluviin. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja eriarvoisuuden poistaminen on oltava maan hallituksen tärkeä ja kirkas tavoite – etenkin koska tasa-arvoa vastustava liikehdintä ja vaikuttamistyö on voimistunut ja nähtävissä niin EU:n kuin kansallisessa poliittisessa toiminnassa.

Toivoimme tasa-arvoministeriltä myös järjestöjen kuulemisen jatkoa tasa-arvokysymyksissä. Ministeri lupasi jatkoa pyöreän pöydän tilaisuuksille ja tasa-arvojärjestöjen kuulemiselle. Akuuteinta kuitenkin nyt valtion budjetin valmistelussa on kuulla ja ottaa huomioon naisjärjestöjen laajasti esittämä huoli siitä, että hallitusohjelman toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset eri ryhmiin arvioidaan huolellisesti. Huoli on aiheellinen, koska arvioinnille ei ole varattu riittävästi aikaa ja hallitusohjelman tavoitteet ovat osin hyvinkin ristiriitaisia.

Erityisenä painopisteenä hallituksella tulee olla naisiin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän torjuminen. Suomen hallituksen tulee olla etujoukoissa ja tiennäyttäjä naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä. Tämä tärkeä viesti nousi monien järjestöjen puheenvuoroissa. Istanbulin sopimus on ollut ratifioitavana EU:lla ja neuvottelut naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä on meneillään. Direktiivi yhtenäistäisi naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmän koko EU:ssa, ja siihen olisi tulossa selkeä sisältö ja linjaus myös verkossa tapahtuvasta sukupuolittuneesta väkivallasta. Valitettavasti nyt tiedämme, että oikeusministerin kanta on, että erityisesti netissä ilmenevä maalittamisen kriminalisointi ei Suomessa tule toteutumaan.

Eurooppanaiset nosti keskustelussa esiin myös palkka-avoimuuden ja siihen liittyen ko. direktiivin implementoinnin tärkeyden palkkatasa-arvon edistämisen yhtenä keinona. Hallitus on ilmaissut edistävänsä palkka-avoimuutta EU:n direktiivin minimisäännösten mukaisesti. Myös tasa-arvovaltuutettu korosti asian tärkeyttä. Naisten suuri tasa-arvo kysymys on edelleen taloudellinen epätasa-arvo, jonka kanssa on tehtävä jokaisen hallituksen sitkeää työtä.

Niin ikään turvallisuus- ja ulkopolitiikassa on pidettävä huolta tasa-arvosta ja huolehdittava naisten roolista uusissa organisaatioissa. Suomen neljännen, myös kansalaisyhteiskunnan kanssa laajassa yhteistyössä valmistellun, kansallisen toimintaohjelman ”Naiset, rauha ja turvallisuus” tavoitteena onkin vahvistaa naisten osallistumista rauhan ja turvallisuuden kysymyksiin, ja sitä kautta tukea pyrkimyksiä rakentaa kestävää rauhaa. Tavoite on, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen rauhanprosesseissa ja rauhanvälityksessä, turvallisuussektorilla, kriiseissä ja kriisinhallinnassa ja varautumisessa vahvistuvat. Toimintaohjelman pohjalta on hyvä jatkaa vaikuttamistyötä. https://valtioneuvosto.fi/-/suomen-neljas-naiset-rauha-ja-turvallisuus-toimintaohjelma-on-julkaistu