Demokratian päivänä 15.9. – Naisjärjestöjen osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet tasa-arvokysymyksissä turvattava

Eurooppanaisten toiminta on syksyn tullen käynnistelty myös hallitusohjelma-analyysin ja tasa-arvo ministerin pyöreän pöydän tapaamisen merkeissä. Saimme muiden naisjärjestöjen ohella kutsun osallistua ministeri Sanni Grahn-Laasosen ja valtiosihteeri Laura Rissasen tasa-arvojärjestöjen kuulemistilaisuuteen. Huolenaiheemme ja nostomme liittyivät erityisesti Eurooppa-politiikan ennakkovaikuttamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisiseen toimiin sekä palkka-avoimuuden toteutumiseen yhtenä palkka epätasa-arvon kitkemisen välineenä.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite siirtyä kerran vaalikaudessa annettavasta EU-selonteosta jatkuvaan strategisten prioriteettien määrittämiseen, vaikuttamiseen ja seurantaan vaikuttaa kannatettavalta. On kuitenkin huolehdittava siitä, että kansalaisjärjestöjen, mukaan lukien nais- ja tasa-arvojärjestöt, ennakoiva kannanmuodostus ja ennakkovaikuttaminen on aidosti mahdollista. Järjestöjen ennakoivan seurannan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia on kehitettävä hallituksen kaavaileman uudistuksen yhteydessä, jotta vuosittaiseen EU-vaikuttamisstrategiaan saadaan kansalaisten ääni kuuluviin. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja eriarvoisuuden poistaminen on oltava maan hallituksen tärkeä ja kirkas tavoite – etenkin koska tasa-arvoa vastustava liikehdintä ja vaikuttamistyö on voimistunut ja nähtävissä niin EU:n kuin kansallisessa poliittisessa toiminnassa.

Toivoimme tasa-arvoministeriltä myös järjestöjen kuulemisen jatkoa tasa-arvokysymyksissä. Ministeri lupasi jatkoa pyöreän pöydän tilaisuuksille ja tasa-arvojärjestöjen kuulemiselle. Akuuteinta kuitenkin nyt valtion budjetin valmistelussa on kuulla ja ottaa huomioon naisjärjestöjen laajasti esittämä huoli siitä, että hallitusohjelman toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset eri ryhmiin arvioidaan huolellisesti. Huoli on aiheellinen, koska arvioinnille ei ole varattu riittävästi aikaa ja hallitusohjelman tavoitteet ovat osin hyvinkin ristiriitaisia.

Erityisenä painopisteenä hallituksella tulee olla naisiin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän torjuminen. Suomen hallituksen tulee olla etujoukoissa ja tiennäyttäjä naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä. Tämä tärkeä viesti nousi monien järjestöjen puheenvuoroissa. Istanbulin sopimus on ollut ratifioitavana EU:lla ja neuvottelut naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä on meneillään. Direktiivi yhtenäistäisi naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmän koko EU:ssa, ja siihen olisi tulossa selkeä sisältö ja linjaus myös verkossa tapahtuvasta sukupuolittuneesta väkivallasta. Valitettavasti nyt tiedämme, että oikeusministerin kanta on, että erityisesti netissä ilmenevä maalittamisen kriminalisointi ei Suomessa tule toteutumaan.

Eurooppanaiset nosti keskustelussa esiin myös palkka-avoimuuden ja siihen liittyen ko. direktiivin implementoinnin tärkeyden palkkatasa-arvon edistämisen yhtenä keinona. Hallitus on ilmaissut edistävänsä palkka-avoimuutta EU:n direktiivin minimisäännösten mukaisesti. Myös tasa-arvovaltuutettu korosti asian tärkeyttä. Naisten suuri tasa-arvo kysymys on edelleen taloudellinen epätasa-arvo, jonka kanssa on tehtävä jokaisen hallituksen sitkeää työtä.

Niin ikään turvallisuus- ja ulkopolitiikassa on pidettävä huolta tasa-arvosta ja huolehdittava naisten roolista uusissa organisaatioissa. Suomen neljännen, myös kansalaisyhteiskunnan kanssa laajassa yhteistyössä valmistellun, kansallisen toimintaohjelman ”Naiset, rauha ja turvallisuus” tavoitteena onkin vahvistaa naisten osallistumista rauhan ja turvallisuuden kysymyksiin, ja sitä kautta tukea pyrkimyksiä rakentaa kestävää rauhaa. Tavoite on, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen rauhanprosesseissa ja rauhanvälityksessä, turvallisuussektorilla, kriiseissä ja kriisinhallinnassa ja varautumisessa vahvistuvat. Toimintaohjelman pohjalta on hyvä jatkaa vaikuttamistyötä. https://valtioneuvosto.fi/-/suomen-neljas-naiset-rauha-ja-turvallisuus-toimintaohjelma-on-julkaistu

Europarlamentaarikko Silvia Modig: Palkka-avoimuusdirektiivi on tehokas väline

Naisten ja miesten välinen palkkaero Euroopan unionissa on EU:n komission mukaan noin 13 %. Se tarkoittaa, että naiset tienaavat EU-maissa keskimäärin 13 % vähemmän tehtyä työtuntia kohden kuin miehet. Suomessa palkkaero on jopa EU:n keskiarvoa suurempi. Meillä, pohjoismaisessa sukupuolten tasa-arvon mallimaassa, naiset tienaavat keskimäärin lähes 17 % vähemmän kuin miehet.

Kuva: Juliana Harkki

Noin neljäsosa palkkaerosta EU-alueella selittyy komission mukaan työmarkkinoiden sukupuolittuneisuudella. Naiset ovat yliedustettuja aloilla, joita on systemaattisesti aliarvotettu. Palkkakehitys on ollut heikkoa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä koulutuksessa. Lisäksi naiset tekevät enemmän töitä kuin miehet, mutta suurempi osa naisten tekemästä työstä on palkatonta työtä, kuten kodin ylläpitoa, lasten kasvattamista ja vanhemmista huolehtimista. Tällä on vaikutusta naisten tekemiin valintoihin työurallaan, mikä selittää osaltaan sukupuolten välistä palkkaeroa.

Hyvä uutinen on, että meillä on keinoja vastata näihin ongelmiin. Työmarkkinoiden jakautuneisuuteen on mahdollista vaikuttaa purkamalla alojen sukupuolittuneisuutta. Sukupuolittuneiden alojen opiskelupolkujen on oltava aidosti houkuttelevia kaikille sukupuolille, minkä lisäksi erityisesti sote-alojen työolot ja palkkaus on laitettava kuntoon. Suomen uusi perhevapaauudistus taas on merkittävä askel palkattoman työn, erityisesti hoivavastuun, tasaisempaa jakautumista kohti.

Työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus ja erilaiset uravalinnat eivät kuitenkaan selitä palkkaeroa kokonaan. Komission arvion mukaan suurin osa palkka-erosta on selittämätöntä palkkaeroa, jonne on piiloutunut ihan puhdasta ja perinteistä palkkasyrjintää. Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa, koska rakenteet, kuten työhönottoprosessit ja palkkausperusteet ovat harvoin kovin avoimia. Keskustelukulttuurikaan ei usein mahdollista palkkavertailua työpaikalla. Tarvitsemme siis lisää avoimuutta palkkoihin.


Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa,
koska rakenteet eivät ole avoimia.

EU:n uusi palkka-avoimuusdirektiivi, jonka sisällöstä neuvottelin ryhmäni varjoesittelijänä, puuttuu juuri piilossa olevaan perusteettomaan palkkaeroon, ja tuo sen näkyväksi. Direktiivi tulee antamaan kaikille työntekijöille oikeuden tietoon paitsi palkkansa perusteista, myös samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten keskimääräisestä palkasta. Tämä on tehokas väline, jolla naiset voivat arvioida palkkansa oikeudenmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä ammattiliittonsa kanssa toimenpiteisiin syrjinnän korjaamiseksi. Suurimmat työnantajat velvoitetaan raportoimaan palkkaeroista säännöllisesti viranomaisille.

Kuten politiikassa aina, direktiivin lopullinen muoto on kompromissien tulos, ja siten siinä on mielestäni paljon parannettavaa. Raportointivelvollisuus voisi hyvin koskea pienempiäkin työnantajia, pienestäkin perusteettomasta palkkaerosta pitäisi tulla seurauksia, ja direktiivi voisi tulla nopeammin voimaan. Palkka-avoimuusdirektiivi on kuitenkin säihkyvä voitto tiellä kohti sukupuolten tasa-arvoa.

EU:n palkka-avoimuusdirektiivi julki ehkä jo maaliskuussa

Naiset ansaitsevat koko EU:ssa keskimäärin 16 prosenttia vähemmän kuin miehet. Kirjoa eri maiden välillä löytyy. Naiset kohtaavat edelleen esteitä työmarkkinoille pääsyssä ja siellä pysymisessä, sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön johtaja ja palkka-avoimuustyöryhmän puheenjohtaja Tanja Auvinen sanoo.
– Tie on pitkä ja töitä riittää.

Palkkatietojen avoimuus kuuluu Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan. Ylen kyselyssä kävi selväksi, että naiset kannattavat avoimuutta miehiä enemmän. Tasa-arvolaissa velvoitetaan yli 30 hengen yrityksiä tekemään tasa-arvosuunnitelma, joka sisältää yrityksen palkkakartoituksen. 

– Suomi on tänä vuonna Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtaja, Auvinen muistuttaa ja sanoo, että samapalkkaisuus on säännöllisesti esillä pohjoismaisessa yhteistyössä.

Norjassa ollaan edellä, ja EU-maista Ruotsi on hyvässä vauhdissa palkka-avoimuuden edistämisessä.

– Suomen hallitusohjelman henkeä pyritään toteuttamaan ja tahdomme olla edelläkävijöitä myös pohjoismaisessa viiteryhmässä. Uskon etenemiseen, Auvinen toteaa.

EU:ssa tavoitteena on nostaa naiset tasa-arvoiseen asemaan miesten kanssa työelämässä. Tähän tähdätään muun muassa palkka-avoimuusaloitteella, STM:n tasa-arvojohtaja Tanja Auvinen sanoo.

Avoimesti!

– Naiset suhtautuvat palkkatietojen avoimuuteen miehiä myönteisemmin. Samapalkkaisuus herättää keskustelua ja naiset ovat tietoisia palkkaeroista, Auvinen sanoo.

Palkkaerojen taustalla on syrjinnän lisäksi mm. työalojen epätasainen jakautuminen sukupuolen mukaan sekä hoivavastuun keskittyminen naisille. Naiset tuntevat epätasa-arvoiset rakenteet tilipussissaan.

Tunne oikeutesi!

– On tärkeää tietää oikeutensa ja toisaalta työnantajan velvollisuudet. Syrjintää tai seksuaalista häirintää ei kenenkään tarvitse sietää, eikä sitä saisi hiljaisesti hyväksyä työpaikalla, Auvinen sanoo.

– On paljon mahdollisuuksia edistää tasa-arvoa työelämässä. Lainsäädäntöä on vietävä eteenpäin ja työpaikoilla johdon on sitouduttava tasa-arvon edistämiseen. Avoimuus ja yhdenvertaisuus lisäävät myös työhyvinvointia ja jopa tuloksellisuutta.

Työpaikan tulee olla avoin, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen. Jokaisen pitää tuntea kuuluvansa joukkoon.

Tanja Auvinen

Teksti: Hia Sjöblom. Juttu on julkaistu Eurooppanaisten Pohjan Akka -lehdessä maaliskuussa 2021. Lue koko lehti verkossa!

Iällä ei ole väliä – eläkkeellä on!

Pitkä elämä on hieno juttu, mutta ei ole kivaa joutua kituuttamaan köyhänä eläkeläisenä. Siis huomio naiset tuloihin jo nyt!

Eläköön pitkä ikä: tänään syntyvistä tyttölapsista yhä useampi ennättää elää yli 100-vuotiaaksi. Mitä pitäisi tehdä, ettei nyt nuorten naisten tarvitsisi vanhoina kituuttaa pienillä eläkkeillä kuten nykyiset entiset nuoret tekevät?

Paras konsti kunnon eläkkeeseen on kunnon palkka. Sekin auttaa, jos ei ajaudu väistämättä matalapalkka-aloille, joista useimmat ovat naisvaltaisia. Se ei saisi olla mikään matalan palkan syy, mutta ahaa-elämystä odotellessa kannattaa kuitenkin pitää huolta omista tuloistaan.

Vähän inhottavaa faktaa: palkkaero on Suomessa suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Suomalaismiesten keskieläke oli viime vuoden lopussa 1 898 euroa kuukaudessa, ja naisten 1 499 euroa eli reilun viidenneksen vähemmän. Viidennes on yhtä paljon kuin 20 prosenttia, siis kaksikymmentä eli paljon!

Syytä ei voi siis hakea itse eläkkeestä, vaan työikäisenä ansaituista tuloista, joiden perusteella eläke määräytyy.

Vaikka suomalaisnaisten työllisyysaste on kansainvälisesti korkea, on se miehiä alhaisempi. Naiset tekevät Suomessakin miehiä useammin osa-aikatöitä. Heidän työuransa on myös pari vuotta lyhyempi kuin miesten.

Ja lopulta: palkkaerojen ytimessä on naisten töiden arvostus. Eli arvosta, nainen, osaamistasi ja vaadi kunnon palkkaa!

Kirjoittaja: Kati Kalliomäki, Eurooppanaiset ry:n hallituksen jäsen. Teksti on julkaistu Eurooppanaisten PohjanAkka-julkaisussa 2019.

Naisten köyhyys on todellinen ongelma, mutta löytyykö tahtoa sen poistamiseksi?

Kirjoittaja: Minna Ylikännö

Naiset ovat puhuneet oikeuksiensa puolesta, nousseet barrikadeille ja pyrkineet eri tavoin edistämään omaa asemaansa yhteiskunnassa. Silti yhä vuonna 2017 elämme maailmassa, jossa naisten köyhyys on paljon yleisempää kuin miesten. Oxfamin tekemän laskelman mukaan naiset ansaitsevat 23 prosenttia vähemmän kuin miehet ja eron tasoittuminen nykykehityksellä kestää 170 vuotta.

Kaikkialla tilanne ei toki ole näin paha. Pohjoismaissa naisten asemaa on pyritty tukemaan erilaisilla naisystävällisillä politiikoilla, mikä on mahdollistanut naisten laajamittaisen osallistumisen työelämään ja taloudellisen itsenäisyyden. Sukupuolten tasa-arvo on ollut pohjoismaisen hyvinvointivaltion kantava periaate, joskin voidaan keskustella siitä, onko kehitys tältä osin pysähtynyt?

Vähintäänkin jonkinlaisesta kriisistä voidaan puhua, minkä osoittaa poliittisen tahdon puuttuminen vanhempainvapaajärjestelmän muuttamiseksi nykyistä tasa-arvoisemmaksi. Nähtävästi emme ole valmiita siihen, että nainen olisi täysivaltainen kansalainen, vaan hänen halutaan yhä määrittyvän sukupuolensa perusteella osaksi patriarkaalista palkkatyön yhteiskuntaa.   

Tästä hyvänä esimerkkinä on erään miespuolisen tasa-arvoministerin lausunto jokunen vuosi sitten. Keskustelussa, joka koski palkkauksen tasa-arvoa naisilla ja miehillä, hän totesi ykskantaan, että jos naiset haluavat asemansa parantuvan, heidän pitää käyttäytyä työmarkkinoilla enemmän kuin miehet.

Patriarkaaliset rakenteet muutoksen estäjinä

Vaikka suomalaisten naisten tilanne on parempi kuin monissa muissa maissa, globaalisti naisten köyhyys on ongelma, johon pitää pystyä vastaamaan nykyistä paremmin. Pienituloinen on heikommassa asemassa kuin hyvätuloinen monessa suhteessa, eikä vähiten siksi, että hänen mahdollisuutensa edistää omaa asemaansa ovat vähäisemmät. Patriarkaalinen valtarakenne heikentää entisestään pienituloisten naisten asemaa.

Tiedetään, että naisten köyhyyden vähentämisessä keskeinen keino on koulutus. Siksi tehokkain tapa alistaa naisia taloudellisesti on estää heiltä pääsy kouluun. Koulutus ei kuitenkaan yksin riitä, jos asenneilmapiiri yhteiskunnassa tukee perinteistä työnjakoa ja miesten valta-aseman ylläpitämistä.

Muutos on kuitenkin aina mahdollinen. Arpinon ja kumppaneiden vuonna 2015 tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että paine uudistuksille tasa-arvoisempaan suuntaan on suurin sellaisissa maissa, joissa naisten ja miesten asenteiden välillä on suurimmat erot. Kun asioista ollaan eri mieltä, niistä yleensä myös keskustellaan kiivaammin. Parhaimmassa tapauksessa ristiriita pyritään ratkaisemaan niin, että se edistää kaikkien hyvinvointia.

Raha ratkaisee

Aina ei kuitenkaan olla tilanteessa, jossa naiset pääsevät keskustelemaan heille tärkeistä asioista samoissa pöydissä miesten kanssa. Naisten voimaantuminen on vaikeaa, jos jokapäiväinen elämä on hiuskarvan varassa sinnittelyä absoluuttisessa köyhyydessä. Tällöin kehityksen pitää lähteä siitä, että naisille taataan taloudellinen autonomia.

Perustulosta on keskusteltu paljon liittyen juuri naisten köyhyyteen. Säännöllisen, vaikkakin niukan, taloudellisen tuen myötä naiset saavuttaisivat itsenäisen aseman yhteiskunnassa, mikä ennen pitkää avaisi mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan. Toisaalta yritys purkaa olemassa olevia valtarakenteita ei ole helppoa ja naisten voimaantuminen voidaan kokea myös uhkana.

Suomikaan ei ole mallimaa

Mitä tulee pohjoismaihin, naiset ovat saavuttaneet taloudellisen itsenäisyyden ja heillä on myös valtaa edistää omaa asemaansa yhteiskunnassa. Suomi näyttäytyy tässä suhteessa kuitenkin perinteisemmältä maalta kuin naapurinsa Ruotsi, jossa tasa-arvoasenteet ovat selvästi vahvempia. Kuten Ylikännö ja kumppanit havaitsivat analysoidessaan vuoden 2012 kansainvälistä asenneaineistoa (ISSP), suomalaiset miehet ajattelevat yhä selvästi konservatiivisemmin naisten työssäkäynnistä ja hoivavastuiden jakamisesta kuin tasa-arvon mallimaassa Ruotsissa.  

Taloudellisen itsenäisyyden turvaaminen ja sitä kautta osallisuuden mahdollistaminen eivät siten yksin riitä. Ne ovat ensiaskeleita pitkällä tiellä kohti tasa-arvoa. Sosiaalipoliittisilla uudistuksilla pystytään luomaan rakenteita, jotka mahdollistavat sekä köyhyyden vähentämisen että naisten täysivaltaisen osallistumisen yhteiskuntaan.

Siksi on tärkeää, että emme väheksy julkisen vallan merkitystä sosiaalisen turvallisuuden takaajana. Poliittisen tahdon ilmeneminen tapahtuu julkisen vallan toimeenpanossa ja äärimmäisen tärkeä sukupuolten tasa-arvon toteutuminen vaatii laajaa julkista vastuuta ja näkemystä siitä, miten parhaiten tähän tavoitteeseen päästään. Toinen kysymys on sitten, halutaanko konservatiivisia patriarkaalisia valtarakenteita purkaa. Jos ei, pohjoismaisen hyvinvointivaltion purkaminen näyttäytyy paljon ymmärrettävämmältä, joskaan ei hyväksyttävämmältä.

Minna Ylikännö, VTT, työskentelee Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella ma. professorina (TOPSOS-koulutusohjelma) ja johtavana tutkijana Kelan tutkimusryhmässä. Ylikännö on väitellyt sosiaalipolitiikasta ja tutkinut muun muassa työvoimapolitiikkaa ja eriarvoisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän johtaa Muuttuva Salo –tutkimushanketta (TY, Kela) ja koordinoi toimeentulotuen Kela-siirron tutkimusta (Kela). Ylikännö on ollut mukana arvioimassa Paltamon täystyöllistämismallia ja vastaa parhaillaan käynnissä olevan Turun alueen työvoima- ja yrityspalvelukokeilun arviointitutkimuksesta (TY).