Eurooppanaiset Belgian suurlähetystössä 29.4.2024 – Erityinen puheenjohtajuus

Vierailulla kuulimme edustuston päällikkönä toimivan lähetystöneuvos Jean De Lannoy´n katsauksen meneillään olevaan puheenjohtajakauteen 1.1. – 30.6.2024. Belgia toimii neuvoston puheenjohtajana kolmattatoista kertaa ja jatkaa edellisen puheenjohtamaan Espanjan työtä. Poikkeuksena yleiseen työskentelytapaan on, että Belgian kaudella ei seuraavan puheenjohtajamaan kanssa tehdä ohjelmaa yhdessä, koska uusi komission kausi on alkamassa.  Syksyllä, parlamenttivaalien jälkeisellä uuden komission kaudella puheenjohtajuutta hoitaakin sitten Unkari.

Tunnuslauseen Belgian puheenjohtajakaudella on ollut ”suojelu, vahvistaminen, valmistautuminen”.  Kaudella keskitytään erityisesti seuraaviin aihealueisiin: oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja yhtenäisyyden puolustaminen, kilpailukyvyn vahvistaminen, vihreän ja oikeudenmukaisen siirtymän toteuttaminen, sosiaali- ja terveysalan asialistan vahvistaminen, ihmisten ja rajojen suojeleminen ja globaalin Euroopan edistäminen.

Belgian kausi neuvoston puheenjohtajana sijoittuu haastavaan aikaan. Lähetystöneuvos Jean De Lannoy sanookin, että tämä on erityinen puheenjohtajuus, koska se on viimeinen komission kaudella.
– Yleensä puheenjohtajakaudelle asetamme prioriteetteja, mutta komission kauden viimeisen puheenjohtajuuden vuoksi me voimme vain täydentää aiempaa agendaa.

Puheenjohtajakausi on nyt puolessa välissä. DeLannoy täsmentää, että kauden lopulla fokusoidaan ilmastokysymyksiin, terveyteen ja ihmisoikeuksiin ja EU:n integraatioon. Tärkeitä ovat myös sosiaalisen ulottuvuuden kysymykset ja balanssi laajentuvan unionin maiden kanssa, jotta EU voi ottaa vastaan uusia jäsenmaita. Tämä ei ole helppo kysymys, koska päätöksenteon konsensusvaatimuksen vuoksi EU tarvitsee sopimusten uudistamista, toteaa DeLannoy.
– Tulevina viikkoina keskustelemmekin siitä, miten työskentelemme tehokkaammin, koska laajentumisessa on tapahtumassa paljon.

Eurooppanaiset nosti esille Belgian ja myös tulevien puheenjohtajakausien tavoitteista tärkeänä terveys- ja ihmisoikeuskysymykset. Ne ovat aivan keskeinen asiakokonaisuus tasa-arvon ja sukupuolten tasa-arvon kehityksen kannalta.  Eurooppanaisten mielestä erityisesti pandemia osoitti, että EU tarvitsee kipeästi yhteisen terveysstrategian, joka sisältää kattavasti lääketuotannon, terveyspalveluiden ja järjestelmän sekä maahanmuutto- ja henkilöstön rekrytointikysymyksiä. Esityksemme sai myönteisen vastaanoton.

Kuten DeLannoy tiivisti lopuksi, tulevaisuudesta emme tiedä vielä paljon, sillä kaikki toimijat odottavat valintoja ja komission tulevaa työtä ja ohjelmaa. Syksyllä Eurooppanaiset järjestääkin vierailua Unkarin suurlähetystöön ja odottaa mielenkiinnolla vuoropuhelua seuraavan puheenjohtajamaan kanssa.

Teksti: Päivikki Kumpulainen

Mistä tukea tasa-arvolle Ukrainan jälleenrakennuksessa ja matkalla EU:n jäseneksi

Naisten näkökulma ja panos Ukrainan talouden, työelämän, koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalisein infrastruktuurin jälleenrakentamisessa ja poliittisessa päätöksenteossa sekä käytännön työssä on ensiarvoisen tärkeää. Tämä siksi, jotta tulevaisuus olisi kestävä ja tasapainoinen.

Sodan vuoksi Ukrainasta on muuttanut pois noin 7 – 8 miljoonaa ihmistä. Heistä n. 80 – 90 % on naisia ja lapsia. Lisäksi niiden naisten resurssit, jotka ovat jääneet, ovat nyt sidotut välttämättömään toimeentulon ja elämisen perusasioiden hoitamiseen. Myöskään naisten ääni ei kuulu riittävästi politiikassa ja päätöksenteossa.

Eurooppanaisten tilaisuudessa maaliskuun 1. päivä puhunut professori Olena Podoleva näkee sodan keskellä myös mahdollisuuksia. Hän uskoo, että sodan vuoksi maanpakoon joutuneista ukrainalaisista useimmat palaavat kotiin heti, kun palaaminen on turvallista. Samalla EU:n demokraattiset arvot vahvistuvat heidän kokemustensa myötä myös Ukrainassa.

Talouteen ja yritystoimintaan perehtynyt ja tasa-arvokysymyksistä kiinnostunut Podoleva iloitsi myös siitä, että moni Ukrainassa asuva nainen on perustanut toimeentulolähteeksi oman yrityksen. Se tukee maan taloudellista kehitystä. Ukrainan sijoitus kansainvälisessä tasa-arvovertailussa on myös parantunut sodan aikana, ja naisten osuus on kasvanut muun muassa maan asevoimien ja hallinnon johtotehtävissä.

Podoleva toivoo vuoropuhelua ja yhteistyötä suomalaisten naisjärjestöjen ja aktiivien kanssa tasa-arvokysymyksissä, sillä suomalaisilla on hänen mukaansa paljon annettavaa omiin kokemuksiinsa ja tietoon perustuen.

EU:n tuki myös tärkeää

EU:ssa on olemassa ja meneillään useita järjestelyjä, kampanjoita ja käytännön toimia itäisen Euroopan maiden ja erityisesti nyt Ukrainan tilanteen tueksi. Tukea on tarjolla niin hallituksille kuin kansalais- ja naisjärjestöille. Tukitoimissa on vahvasti huomioitu sukupuolten tasa-arvon toteutumisen edistäminen sekä toimenpiteiden vaikutusten seuranta.

Europarlamentaarikko, Ukraina-asiantuntija Heidi Hautala muistutti siitä, että muun muassa EU:n viimeisin tukipaketti Ukrainalle vaatii naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämisestä jokaisella yhteiskunnan tasolla EU:n tasa-arvotoimintasuunnitelman mukaisesti. Tuen käyttöä seurataan myös tasa-arvovaikutusten näkökulmasta.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalainen valaisi erityisesti EU:n tukea ja toimenpiteitä Ukrainan naisille. Samalla hän kuitenkin muistutti siitä, että on tarkasteltava ja huomioitava kaikkia sodan takia vaikeassa asemassa olevia ryhmiä ja sukupuolia; gender-käsite on ymmärrettävä laajemmin kuin vain mies-nainen -sukupuolia koskevaksi.

Tärkeä ohjenuora ja tukiväline on EU:n toimintaa ohjaava EU:n tasa-arvostrategia sekä EU:n Naiset, rauha ja turvallisuus -työ. Myös esimerkiksi projekti Women`s acces to justice tukee Istanbulin sopimuksen oikeuksien toteutumisen edistämistä ja EU Dialogue puolestaan tukee Naiset, rauha ja turvallisuus -agendan implementointia ja naisten osallistumista rauhanprosesseihin itäisen Euroopan maiden hallinnoissa.

Lisäksi EU- jäsenyyttä hakiessaan maan on sitouduttava vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia työllisyydessä, koulutuksessa, taloudessa ja yhteiskunnassa päätöksenteossa. Ukrainan kanssa tehdyssä assosiaatiosopimuksessa on määritelty yksityiskohtaisemmin, mitä tekoja siltä odotetaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi: muun muassa Istanbulin sopimuksen ratifiointia ja eräiden tasa-arvon edistämiseen liittyvien EU-lakien täytäntöönpanoa.

Miten naisjärjestöt pystyvät tuen hyödyntämään

Nämä ylhäältä säädetyt ja kirjoitetut EU-normit ja vaatimukset on tarkoitettu toteutettavaksi kaikilla hallinnon tasoilla, niin paikallistoimijoille, kansalaisyhteiskunnalle kuin lainlaatijoillekin. Riskinä kuitenkin on heikko sitoutuminen ja heikko täytäntöönpano, johon vaikuttavat intressi- ja arvoristiriidat sekä se, miten ihmisoikeudet ja gender-ajattelu politiikassa toimii, huomauttaa Karjalainen.

Merkittävää on erityisesti se, miten ukrainalaiset kansalais- ja erityisesti naisjärjestöt saavat EU:n tukitoimista tietoa, miten ne kokoavat voimansa ja pystyvät yhdessä vaikuttamaan ja käyttämään olemassa olevia työvälineitä siten, että naisten osallistuminen on mahdollista ja että jälleenrakennustyössä ja jäsenyysprosessissa hyvät tavoitteet toteutuvat ja tasa-arvo koko yhteiskunnan tasolla edistyy.

Eurooppanaisten tilaisuus oli hieno mahdollisuus verkostoitua ukrainalaisen tasa-arvotoimijan, Olena Podolevan ja suomalaisten naisjärjestöjen aktiivien kesken. Toivottavasti yhteistyö pääsee hyvään vauhtiin ja voimme myös Suomessa yhteistyössä naisjärjestöjen kesken vaikuttaa siihen, että Ukrainan jälleenrakennus ja jäsenyysneuvottelut ottavat vakavasti ja aidosti huomioon sukupuolten tasa-arvon edistymisen.

In solidarity with Ukrainian Women!

Yllä artikkelikuvassa: vasemmalta Tyyne Karjalainen, Merja-Maaria Turunen, tilaisuuden juontaja, Olena Podoleva ja Päivi Luna, Eurooppanaisten pj.

Presidentin vaalit 2024 – naisehdokkaat tentissä

Eurooppanaiset kysyi kolmelta naispresidenttiehdokkaalta arvojohtajuudesta ja turvallisuudesta: miten nämä näkyisivät ja kuuluisivat heidän presidenttiydessään.

Aakkosjärjestyksessä kolmantena julkaisemme Jutta Urpilaisen vastaukset viiteen kysymykseemme.

Miten arvojohtajuutenne erityisesti on näkynyt työssänne ja miten sitä toteuttaisitte ja miten se näkyisi työssänne presidenttinä?

Olen työssäni komissaarina asettanut selkeät henkilökohtaiset prioriteetit, jotka heijastelevat arvojani. Nämä prioriteetit ovat nuoret ja koulutus. Aivan erityisesti olen halunnut kiinnittää huomiota siihen, että edesauttaisimme tyttöjen pääsyä laadukkaaseen koulutukseen. Naisten ja tyttöjen koulutuksella on positiivisia ulkoisvaikutuksia koko yhteisölle.

Presidentti voi arvojohtajana kiinnittää huomiota epäkohtiin ja johtaa omalla esimerkillään. Olen urallani saanut rikkoa monta lasikattoa ja haluan tehdä töitä sen eteen, että perässäni tulee muita naisia.

Naisten asema ja rooli rauhan ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä ja edustuksissa on vielä vähäinen. Lisäksi turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut ja muuttuu. Millaisia rooleja naisilla voisi olla ja miten edistäisitte tasa-arvoa turvallisuuspolitiikassa ja -tehtävissä kansainvälisesti, EU- ja kansallisella tasolla?

Tasa-arvo kuuluu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön. Naisilla ja myös nuorilla on ratkaiseva rooli pysyvän rauhan saavuttamisessa ja ylläpitämisessä.  Naisten osallisuuden merkitystä tulee tarkastella laajasti: esimerkiksi ilmastonmuutos on globaali turvallisuusuhka, josta on muodostumassa myös yksi mahdollinen konfliktien juurisyy. Naisia voimaannuttamalla on usein mahdollista parantaa koko yhteisön sopeutumista ilmastonmuutokseen ja toimeenpanna ruohonjuuritason ilmastotoimia.

 Presidenttinä puhuisin YK:n 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman toimeenpanon ja naisten määrän rauhanprosesseissa kasvattamisen puolesta. Naisia tulee nimittää enemmän YK:n välittäjiksi ja neuvottelijoiksi, ja naisten roolia kriisiajan tehtävissä on vahvistettava. Suomen naisrauhanvälittäjäverkoston jäsenenä antaisin mielelläni näkyvyyttä suomalaisten naisten rauhanvälitysosaamiselle.

Naisten ja tyttöjen demokraattiset ja ihmisoikeudet on monessa Euroopankin maassa haastettu viime vuosina (esim. anti-gender -ilmiö). Miten tähän kehitykseen ja näihin ilmiöihin tulisi mielestänne vastata, ja millainen rooli Suomella voisi tässä työssä olla?

 Kuten todettua, tasa-arvo kuuluu Suomen ulkopolitiikan keskiöön. Tämän alleviivaaminen ja toisaalta myös riittävistä kehitysyhteistyöresursseista huolehtiminen on erityisen tärkeää aikana, jona tasa-arvokehitys globaalisti uhkaa ottaa takapakkia. Pitäisin järkevänä, että Suomi hyödyntäisi EU:n leveämpiä hartioita omien ulkopolitiikan prioriteettiensa, kuten tasa-arvon, edistämiseen.

Presidenttinä en arastelisi ottaa tasa-arvoon liittyviä epäkohtia puheeksi kahdenvälisissä tapaamisissa tai puhua tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden puolesta monenkeskisissä pöydissä.

 Naisiin kohdistuva väkivalta (ml. nettiväkivalta) ja perheväkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus ja ihmisoikeuskysymys. Miten sitä tulisi ja voitaisiin tehokkaammin suitsia niin kansainvälisesti, EU:ssa kuin kansallisestikin? Millaista Suomen roolia ja millaisia keinoja tässä asiassa kannattaisitte ja edistäisitte?

Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi maailman suurimmista ihmisoikeusongelmista. Seksuaalisen väkivallan käyttö aseena konflikteissa on sotarikos, josta vastuulliset on saatettava oikeuden eteen –jokaisessa maailmankolkassa. 

Komissaarina olen vastannut EU:n puolesta EU:n ja YK:n globaalin Spotlight-kumppanuuden toimeenpanosta. Spotlight on monialainen ohjelma, jonka kautta on edistetty muun muassa lainsäädännön uudistamista globaalin etelän maissa, sillä valitettavasti monessa paikassa lainsäädäntö ei tunnista kaikkia väkivallan muotoja rikoksiksi. Presidenttinä antaisin mielelläni tukeni vastaavanlaisille monenkeskisille pyrkimyksille.  Suomessa tasavallan presidentti voi tehdä osansa asenteiden muuttamiseksi. Liian usein ilmoituskynnys on liian korkea tai väkivalta jää tunnistamatta. Presidentti voi myös antaa tunnustusta kolmannelle sektorille työstä väkivallan kitkemiseksi ja väkivaltaa kokeneiden tukemiseksi.

Presidentin vaalit 2024 – naisehdokkaat tentissä

Eurooppanaiset kysyi kolmelta naispresidenttiehdokkaalta arvojohtajuudesta ja turvallisuudesta: miten nämä näkyisivät ja kuuluisivat heidän presidenttiydessään.

Aakkosjärjestyksessä toisena julkaisemme Sari Essayahin vastaukset viiteen kysymykseemme.

Miten arvojohtajuutenne erityisesti on näkynyt työssänne ja miten sitä toteuttaisitte ja miten se näkyisi työssänne presidenttinä?                   

Olen puolueen puheenjohtajana, kansanedustajana ja ministerinä perustanut toimintani kristillisdemokraattisten arvojen edistämiseen, ja se heijastuu tietysti kaikkeen toimintaan. Olen ollut aktiivinen nuoresta lähtien monissa ihmisoikeuksia edistävissä kansalaisjärjestöissä kuten Amnestyssä ja UN Womenissä. Olin vuosia mukana Kehitysvammaisten Tuki Ry:n eettisen neuvoston jäsenenä puolustamassa vammaisten oikeuksia elämään, hoivaan ja huolenpitoon, koulutukseen ja työelämä osallisuuteen sekä turvalliseen vanhuuteen.

Eduskunnassa olen ollut mukana eduskunnan ihmisoikeusryhmässä, vammaisasioiden yhteistoimintaryhmässä, puheenjohtajana uskonnon- ja omantunnonvapausryhmässä, antisemitismin vastaisessa työryhmässä ja Lapsen puolesta ryhmän varapuheenjohtajana. Euroopan parlamentissa toimin myös ihmisoikeusjulkilausumia muovanneessa työryhmässä EPP-ryhmän edustajana ja myös siellä ihmisoikeus- ja uskonnonvapaus sekä antisemitismin vastaisissa työryhmissä.

Presidentillä on roolia juuri kansakunnan yhtenäisyyden vaalijana. Tarvitsemme toisia kunnioittavaa keskusteluilmapiiriä. Yhteiskunnallinen luottamus on tärkeä ja varjeltava asia. Jos menetämme luottamuksen, se heijastuu ihmisten hyvinvoinnista kansantalouteen ja yhteiskuntarauhaan saakka. Toisia kunnioittava keskusteluilmapiiri luo uskoa tulevaisuuteen ja rohkeutta kehittää ja luoda uutta, kokeilla asioita. Kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas, koemme olevamme turvassa. Tämä luottamus on ollut pohjoismaisten yhteiskuntien vahva liima. Presidenttinä haluaisin tuoda eri taustoista tulevia ihmisiä yhteen keskusteluihin ja kohtaamisiin.

Naisten asema ja rooli rauhan ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä ja edustuksissa on vielä vähäinen. Lisäksi turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut ja muuttuu. Millaisia rooleja naisilla voisi olla ja miten edistäisitte tasa-arvoa turvallisuuspolitiikassa ja -tehtävissä kansainvälisesti, EU- ja kansallisella tasolla?

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuuluu naisten ääni. Näin ei valitettavasti ole suurimmassa osassa maailmaa. Naisten aseman vahvistaminen ja äänen kuuluminen on tärkeä tavoite, johon voidaan tähdätä esimerkiksi kehitysyhteistyöllä ja pitämällä naisten asemaa maamme kehitys- ja ulkopolitiikan painopisteenä jatkossakin. Kannustaisin tyttöjä ja naisia sotilasuralle vapaaehtoisen asevelvollisuuden pohjalta. Tukisin myös vahvasti naiset, rauha ja turvallisuus päätöslauselman ja sen kansallisen toimintaohjelman toteuttamista ja sen huomioimista myös Naton rakenteissa.

Naisten ja tyttöjen demokraattiset ja ihmisoikeudet on monessa Euroopankin maassa haastettu viime vuosina (esim. anti-gender -ilmiö).
Miten tähän kehitykseen ja näihin ilmiöihin tulisi mielestänne vastata, ja millainen rooli Suomella voisi tässä työssä olla?

Presidenttinä nostaisin keskusteluun ennen kaikkea perhe-elämään, työelämän tasa-arvoisuuteen ja naisyrittäjyyteen liittyviä asioita. Esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa meillä on vielä haasteita raivattavana. Naisia ja miehiä on kohdeltava tasa-arvoisesti niin koulutuksessa kuin työelämässäkin. Kannatan samapalkkaisuutta, mahdollisuuksien tasa-arvoa ja perheiden valinnanvapautta. Joustavat ja kattavat vanhempain- ja hoitovapaajärjestelmät sekä laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut edistävät naisten ja miesten mahdollisuuksia perheen ja työn yhdistämiseen. Tasa-arvoa on työmarkkinoilla edistettävä korvaamalla tai tasaamalla vanhemmuudesta työnantajille koituvia kuluja. Ammatilliseen segregaatioon on vaikutettava. Samoin nostaisin esille sen, että lähisuhdeväkivalta on edelleen ongelma myös meillä, ja tästäkin asiasta on puhuttava.

Euroopan parlamentissa ollessani korostin naisten pääsyä raskausajan äitiyspalveluihin, joilla voidaan tukea äitiyttä sekä lapsen tervettä kasvua ja kehitystä. Myös Suomen presidenttinä tekisin tunnetuksi globaalisti suomalaista neuvolajärjestelmää, joka tukee lisääntymisterveyttä ja ehkäisee lapsikuolleisuutta.

Suomessa monet asiat ovat lain tasolla kunnossa, mutta käytännössä – kuten työmarkkinoilla, eläkekehityksessä tai etenemismahdollisuuksissa – on vielä parantamista. Työmaata riittää myös Euroopassa. Esimerkiksi työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on yhä haasteellista monissa EU-maissa, ja tämä johtaa helposti rakenteelliseen syrjintään ja esimerkiksi naisten eläkeköyhyyteen. Haasteet kasvavat, kun mennään Euroopan ulkopuolelle esimerkiksi Afrikkaan tai Lähi-itään. Suomen presidenttinä edistäisin mm. suomalaisen koulutusjärjestelmän mallia globaalisti. Toimisin myös YK:n puitteissa tyttöjen ja naisten tasa-arvon edistämisessä, ja muistuttaisin naisten roolista mm. konfliktinratkaisussa.

Naisiin kohdistuva väkivalta (ml. nettiväkivalta) ja perheväkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus ja ihmisoikeuskysymys. Miten sitä tulisi ja voitaisiin tehokkaammin suitsia niin kansainvälisesti, EU:ssa kuin kansallisestikin? Millaista Suomen roolia ja millaisia keinoja tässä asiassa kannattaisitte ja edistäisitte?

Lähisuhdeväkivallan uhrina on edelleen useimmiten nainen, vaikka myös naisten tekemään väkivaltaan on puututtava. Lähisuhdeväkivallan uhreja tulee tukea ja avun saamista helpottaa. Väkivallan vastainen ennaltaehkäisevä kasvatus on sisällytettävä osaksi varhaiskasvatusta, nuorisotyötä ja koulutusta. Esteettömiä matalan kynnyksen palvelukeskuksia väkivaltaa tai sen uhkaa kokeville tulisi olla tarjolla tasapuolisesti ympäri maata. Riittävät resurssit on taattava kattavan turvakotiverkoston muodostamiseksi. Palveluissa on huomioitava erityisryhmät mm. vammaiset, maahanmuuttajat sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat. Näissä tavoitteissa kannustaisin arvokeskustelijana hallitusta ja eduskuntaa toimimaan.

Konfliktialueilla tapahtuva naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on järkyttävän yleistä. Tämä nähdään vaikkapa terroristijärjestö Hamasin epäinhimillisen raa’assa toiminnassa naisia kohtaan. YK:n mekanismit dokumentoivat perusteellisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvia julmuuksia ja tiedämme siksi niistä paljon enemmän kuin 10 vuotta sitten. Presidentin tulee ottaa kantaa naisiin kohdistuvan väkivallan tuomitsemiseksi myös kansainvälisissä pöydissä. Tällä hetkellä on esimerkiksi käynnissä UN Women järjestön, johon olen kuulunut kymmeniä vuosia, kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. Tähän kampanjaan voi jokainen osallistua lahjoituksellaan.

Mitä muuta haluaisitte tuoda esiin ja sanoa ko. teemasta tai siihen liittyvästä?
Maamme on tuettava ja toteutettava kansalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia terveyteen, koulutukseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa sekä estettävä alueellista ja taloudellista eriarvoistumista. Tarvitsemme molempia sukupuolia erilaisina ja toisiaan täydentävinä. Tavoitteena tulee olla jompaa kumpaa sukupuolta syrjivien rakenteiden muuttaminen ja yhteiskunnan tasa-arvo.

Presidentin vaalit 2024 – naisehdokkaat tentissä

Eurooppanaiset kysyi kolmelta naispresidenttiehdokkaalta arvojohtajuudesta ja turvallisuudesta: miten nämä näkyisivät ja kuuluisivat heidän presidenttiydessään.

Aakkosjärjestyksessä ensimmäisenä julkaisemme Li Anderssonin vastaukset viiteen kysymykseemme.

Miten arvojohtajuutenne erityisesti on näkynyt työssänne ja miten sitä toteuttaisitte ja miten se näkyisi työssänne presidenttinä?

Arvot näkyvät kaikessa työssäni ja ovat vahvasti määrittäneet koko poliittista uraani. Minulle tärkeimpiä arvoja ovat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja kestävyys. Nämä arvot pätevät niin kansallisesti hyvinvointivaltion puolustamisessa, tasa-arvon kasvattamisessa ja köyhyyden vähentämisessä, kuin myös kansainvälisesti ihmisoikeuksien johdonmukaisessa puolustamisessa, ilmastokriisin ratkaisemisessa ja rauhan edistämisessä.

Naisten asema ja rooli rauhan ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä ja edustuksissa on vielä vähäinen. Lisäksi turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut ja muuttuu. Millaisia rooleja naisilla voisi olla ja miten edistäisitte tasa-arvoa turvallisuuspolitiikassa ja -tehtävissä kansainvälisesti, EU- ja kansallisella tasolla?

Suurilla kriiseillä ja konflikteilla on aina sukupuolivaikutuksia. Sotaa paenneet naiset ovat erityisessä riskissä joutua hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreiksi. Sukupuolinäkökulma tulee huomioida kaikessa turvallisuuspolitiikassa. Esimerkiksi rauhanturvaajiksi tarvitaan lisää naisia.

Turvallisuuspoliittiseen keskusteluun tarvitaan lisää naisia. Turvallisuus on laaja-alainen käsite ja siitä puhuminen ei saa olla vain sotilasjohdon ja tiettyjen poliitikkojen käsissä. Naisten osuutta sekä konfliktien estämisessä, kuten rauhantyössä että rauhanneuvotteluissa ja rauhanrakentamisessa on lisättävä YK:n 1325-päätöslauselman mukaisesti. 

Oikeus turvalliseen elinympäristöön kuuluu kaikille. Esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys maassamme rikkoo naisten oikeutta turvalliseen elämään. Tasa-arvopolitiikan tulee olla tietoista ja määrätietoista niin Suomessa kuin kansainvälisillä foorumeilla ja kahdenvälisesti eri valtioiden välillä.

Naisten ja tyttöjen demokraattiset ja ihmisoikeudet on monessa Euroopankin maassa haastettu viime vuosina (esim. anti-gender -ilmiö). Miten tähän kehitykseen ja näihin ilmiöihin tulisi mielestänne vastata, ja millainen rooli Suomella voisi tässä työssä olla?

Suomen painopisteenä ulkopolitiikassa edistäisin tyttöjen ja naisten oikeuksia. Naisten ja tyttöjen oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo kuuluvat Suomen pitkäaikaisiin ihmisoikeuspolitiikan painopisteisiin. Naisten osallistumista yhteiskunnalliseen päätökseen sekä naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia tulee vahvistaa sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän vastaista työtä tulee tehostaa. 

Anti-gender liike uhkaa erityisesti aborttioikeutta sekä muita seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Anti-gender liikkeen vastainen työ vaatii aktiivista naisten ja tyttöjen oikeuksien esillä pitämistä kaikessa poliittisessa vaikuttamisessa.

Naisiin kohdistuva väkivalta (ml. nettiväkivalta) ja perheväkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus ja ihmisoikeuskysymys. Miten sitä tulisi ja voitaisiin tehokkaammin suitsia niin kansainvälisesti, EU:ssa kuin kansallisestikin? Millaista Suomen roolia ja millaisia keinoja tässä asiassa kannattaisitte ja edistäisitte?

Tilastokeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan yli puolet naisista on kokenut fyysistä väkivalta, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. 

Suomea sitovat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä useat kansainväliset sopimukset, tärkeimpänä Istanbulin sopimus. Oikeus elää ilman väkivaltaa on myös sisäisen turvallisuuden kysymys. Kansalaisilla tulee olla oikeus väkivallattomaan elämään niin julkisessa kuin yksityisessä tilassa. Naisten kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys rikkoo vakavalla tavalla tätä oikeutta maassamme.

Istanbulin sopimus on tärkeä työkalu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan myös kansainvälisesti. Huolestuttava kehitys tasa-arvon suhteen on saanut aikaiseksi sen, että Turkki on eronnut kyseisestä sopimuksesta ja Unkari on jättänyt sopimuksen ratifioimatta. Euroopan Unioni on ratifioinut sopimuksen kesäkuussa 2023 ja tämä antaa hyvän pohjan työskennellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa vastaan EU:ssa.

Mitä muuta haluaisitte tuoda esiin ja sanoa ko. teemasta tai siihen liittyvästä?

Tahdon vielä korostaa, kuinka tärkeää on myös tyttöjen ja naisten tuoda äänensä kuuluville myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

Kiitos myös Eurooppanaisille tästä kyselystä presidenttiehdokkaille.

Mikä Olaf – Euroopan Petostentorjuntavirasto tekee tuottavaa ja vaikuttavaa työtä

Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen ja EU-kansalaisten verovarojen asianmukainen käyttö on tärkeä tehtävä, mutta ainakin vierailijan kuulemana myös mielenkiintoista työtä. Olaf tutkii EU:n talousarviota vahingoittavia petoksia, korruptiota ja vakavia väärinkäytöksiä EU:n toimielimissä sekä kehittää Euroopan komission petostentorjuntapolitiikkaa.  

Nykypäivänä järjestäytynyt rikollisuus on iso tekijä petoksissa. Esimerkiksi covidin aikana rikolliset tulivat nopeasti apajille, sanoo pääjohtaja Ville Itälä. Hän on huolissaan järjestäytyneen rikollisuuden leviämisestä. Se leviää ympäri maata ja Eurooppaa, muun muassa covid-rokotteista tuli nopeasti tarjouksia järjestäytyneeltä rikollisuudelta, väärää tavaraa tuli ja siitä Suomellekin aiheutui harmia, kuvaa Itälä tilannetta.

Virastolla on palvelu, johon kuka tahansa voi ilmoittaa anonyymisti, jos epäilee rikosta. Yhteistyö sekä jäsenmaiden ja tullin kanssa rikosten torjunnassa ja selvittämisessä on erittäin tärkeää.  Joka jäsenmaassa on anti fraud -verkosto, ja Suomella myös strategia ja sitä tukeva toimenpideohjelma. Rikosten selvittämiseen todisteista 95 % löytyy digilaitteista, ja tekoäly on jo työkaluna. 

Tutkijoista puolet on naisia.

Petostutkintavirasto tutkii tapaukset ja antaa juridiset suositukset. Pääjohtaja kertoo, että rahat voidaan saada takaisin, mutta koska jäsenmaiden syyttäjät ovat täysin itsenäisiä, syyttämättäjättämisiä tapahtuu.  Syyttämättäjättämisen ongelmaan on perustettu kaksi vuotta sitten uusi toimielin, Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO). Kaikki maat eivät kuitenkaan kuulu järjestelmään, joten sekin hankaloittaa syyttämättäjättämisiä. Vuonna 2022 juttuja oli 1110, tänä vuonna jo 234 uutta juttua, joiden yhteissumma on 527 miljoonaa, ja meneillään iso on keissi, josta on kerätty jo 3 miljardia.

Virastossa työskentelee muun muassa kokeneita poliiseja, tulliviranomaisia, asianajajia ja syyttäjiä. Tehty työ on tuottavaa, silti viraston henkilöstöä on vähennetty. Tärkeää ei kuitenkaan ole pelkkä rahallinen arvo, vaan myös kansalaisten turvallisuuden ja terveyden turvaaminen, Itälä huomauttaa. EU-tukien huijauksia, betonitehdas, jota ei ollutkaan ja kesken jäänyt siltarakennelma, laivalasteittain vaatteita, joiden tullimaksut ja arvonlisäverot vääristelty, kielletyt tavarat, miljoonia litroja myrkyllisiä torjunta-aineita – vain muutamia esimerkkejä tapauksista. Tasa-arvo tutkinnan eri asteilla on ja pysyy, sanoo Itälä ja lisää, että naiset ovat työssään taitavia. Tutkijoista puolet on naisia. Suomi on pienellä edustuksella noin 400 työntekijän virastossa eli vain viisi suomalaista työskentelee Olafissa. Nykyinen pääjohtajakin on pian siirtymässä eläkkeelle, kuten myös kaksi muuta suomalaista pääjohtajaa. Itälä on huolissaan siitä, että suomalaiset nuoret eivät ole kovin kiinnostuneita EU:n tehtävistä. Hänen terveisensä Suomeen ovatkin, että Suomen on tehtävä kiireesti jotain, jotta nuoret hakeutuvat tehtäviin!

Demokratian päivänä 15.9. – Naisjärjestöjen osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet tasa-arvokysymyksissä turvattava

Eurooppanaisten toiminta on syksyn tullen käynnistelty myös hallitusohjelma-analyysin ja tasa-arvo ministerin pyöreän pöydän tapaamisen merkeissä. Saimme muiden naisjärjestöjen ohella kutsun osallistua ministeri Sanni Grahn-Laasosen ja valtiosihteeri Laura Rissasen tasa-arvojärjestöjen kuulemistilaisuuteen. Huolenaiheemme ja nostomme liittyivät erityisesti Eurooppa-politiikan ennakkovaikuttamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisiseen toimiin sekä palkka-avoimuuden toteutumiseen yhtenä palkka epätasa-arvon kitkemisen välineenä.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite siirtyä kerran vaalikaudessa annettavasta EU-selonteosta jatkuvaan strategisten prioriteettien määrittämiseen, vaikuttamiseen ja seurantaan vaikuttaa kannatettavalta. On kuitenkin huolehdittava siitä, että kansalaisjärjestöjen, mukaan lukien nais- ja tasa-arvojärjestöt, ennakoiva kannanmuodostus ja ennakkovaikuttaminen on aidosti mahdollista. Järjestöjen ennakoivan seurannan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia on kehitettävä hallituksen kaavaileman uudistuksen yhteydessä, jotta vuosittaiseen EU-vaikuttamisstrategiaan saadaan kansalaisten ääni kuuluviin. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja eriarvoisuuden poistaminen on oltava maan hallituksen tärkeä ja kirkas tavoite – etenkin koska tasa-arvoa vastustava liikehdintä ja vaikuttamistyö on voimistunut ja nähtävissä niin EU:n kuin kansallisessa poliittisessa toiminnassa.

Toivoimme tasa-arvoministeriltä myös järjestöjen kuulemisen jatkoa tasa-arvokysymyksissä. Ministeri lupasi jatkoa pyöreän pöydän tilaisuuksille ja tasa-arvojärjestöjen kuulemiselle. Akuuteinta kuitenkin nyt valtion budjetin valmistelussa on kuulla ja ottaa huomioon naisjärjestöjen laajasti esittämä huoli siitä, että hallitusohjelman toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset eri ryhmiin arvioidaan huolellisesti. Huoli on aiheellinen, koska arvioinnille ei ole varattu riittävästi aikaa ja hallitusohjelman tavoitteet ovat osin hyvinkin ristiriitaisia.

Erityisenä painopisteenä hallituksella tulee olla naisiin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän torjuminen. Suomen hallituksen tulee olla etujoukoissa ja tiennäyttäjä naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä. Tämä tärkeä viesti nousi monien järjestöjen puheenvuoroissa. Istanbulin sopimus on ollut ratifioitavana EU:lla ja neuvottelut naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä on meneillään. Direktiivi yhtenäistäisi naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmän koko EU:ssa, ja siihen olisi tulossa selkeä sisältö ja linjaus myös verkossa tapahtuvasta sukupuolittuneesta väkivallasta. Valitettavasti nyt tiedämme, että oikeusministerin kanta on, että erityisesti netissä ilmenevä maalittamisen kriminalisointi ei Suomessa tule toteutumaan.

Eurooppanaiset nosti keskustelussa esiin myös palkka-avoimuuden ja siihen liittyen ko. direktiivin implementoinnin tärkeyden palkkatasa-arvon edistämisen yhtenä keinona. Hallitus on ilmaissut edistävänsä palkka-avoimuutta EU:n direktiivin minimisäännösten mukaisesti. Myös tasa-arvovaltuutettu korosti asian tärkeyttä. Naisten suuri tasa-arvo kysymys on edelleen taloudellinen epätasa-arvo, jonka kanssa on tehtävä jokaisen hallituksen sitkeää työtä.

Niin ikään turvallisuus- ja ulkopolitiikassa on pidettävä huolta tasa-arvosta ja huolehdittava naisten roolista uusissa organisaatioissa. Suomen neljännen, myös kansalaisyhteiskunnan kanssa laajassa yhteistyössä valmistellun, kansallisen toimintaohjelman ”Naiset, rauha ja turvallisuus” tavoitteena onkin vahvistaa naisten osallistumista rauhan ja turvallisuuden kysymyksiin, ja sitä kautta tukea pyrkimyksiä rakentaa kestävää rauhaa. Tavoite on, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen rauhanprosesseissa ja rauhanvälityksessä, turvallisuussektorilla, kriiseissä ja kriisinhallinnassa ja varautumisessa vahvistuvat. Toimintaohjelman pohjalta on hyvä jatkaa vaikuttamistyötä. https://valtioneuvosto.fi/-/suomen-neljas-naiset-rauha-ja-turvallisuus-toimintaohjelma-on-julkaistu

OM selvitti naisten urakehityksen haasteita ja sukupuolten tasa-arvoista edustusta hallitus- ja johtoryhmätehtävissä

Oikeusministeriön hankkeessa selvitettiin syitä, jotka vaikuttavat naisten valitsemiseen, edistävät tai estävät naisten rekrytointia listayhtiöiden hallituksiin ja johtotehtäviin sekä sitä, mitä tulisi tehdä sukupuolten välisen tasapuolisen edustuksen edistämiseksi. Ministeriö julkaisi vastikään lausuntoyhteenvedon pörssiyhtiöiden hallitusten tasa-arvon edistämistä koskevien ehdotusten lausunnoista.

Myös Eurooppanaiset esitti näkemyksensä asiasta loppukeväästä. Kannatimme pörssiyhtiöiden hallintoelinten jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta annetun direktiivin (EU 2022/2381) ripeää täytäntöönpanoa. Kantamme on, että vapaaehtoinen asian edistäminen ei näytä toimivan jäsenmaissa, ei myöskään riittävän hyvin Suomessa. Kehitys on meillä jämähtänyt paikoilleen. Emme ole mallimaa verrattuna esim. Ranskaan, jossa on lisätty pakollista lainsäädäntöä ja sanktioita. Viron tilanne on taas erityisen heikko, vapaaehtoisuus ei ole tuottanut toivottavaa tulosta.

Myös moni muu lausunnonantaja on katsonut, että pelkkä itsesääntely (hallinnointikoodi) ei ole riittävä keino tasapuolisen sukupuoliedustuksen saavuttamiseksi, todetaan selvityksen tiivistelmässä. Eurooppanaiset pitääkin tärkeänä, että asiassa edetään viivytyksettä ilman siirtymäaikaa ja huomauttaa, että komission ensimmäinen ehdotus asiassa on jo vuodelta 2012. Sen sijaan sanktioiden suhteen voisi asiassa edetä vaiheittain, kunhan ensin nähdään implementoinnin vaikutuksia ja sen jälkeen määritellä minkälaiset ja tasoiset sanktiot ovat tarpeellisia ja riittäviä. Eurooppanaiset lausui myös esitetyistä konkreettisista käytännöistä ja keinoista edistää pörssiyhtiöiden hallitusten tasa-arvoa.

Lausuntomme löytyy kokonaisuudessaan täältä https://drive.google.com/file/d/1MeKflYwXxd_3J7Qnl_lXArM1d7Y5wF8P/view

OM:n lausuntoyhteenveto löytyy täältä https://oikeusministerio.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-400-726-9

Eurooppanaiset ry tarkastelee unioniasioita erityisesti nais- ja tasa-arvonäkökulmasta.

Europarlamentaarikko Silvia Modig: Palkka-avoimuusdirektiivi on tehokas väline

Naisten ja miesten välinen palkkaero Euroopan unionissa on EU:n komission mukaan noin 13 %. Se tarkoittaa, että naiset tienaavat EU-maissa keskimäärin 13 % vähemmän tehtyä työtuntia kohden kuin miehet. Suomessa palkkaero on jopa EU:n keskiarvoa suurempi. Meillä, pohjoismaisessa sukupuolten tasa-arvon mallimaassa, naiset tienaavat keskimäärin lähes 17 % vähemmän kuin miehet.

Kuva: Juliana Harkki

Noin neljäsosa palkkaerosta EU-alueella selittyy komission mukaan työmarkkinoiden sukupuolittuneisuudella. Naiset ovat yliedustettuja aloilla, joita on systemaattisesti aliarvotettu. Palkkakehitys on ollut heikkoa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä koulutuksessa. Lisäksi naiset tekevät enemmän töitä kuin miehet, mutta suurempi osa naisten tekemästä työstä on palkatonta työtä, kuten kodin ylläpitoa, lasten kasvattamista ja vanhemmista huolehtimista. Tällä on vaikutusta naisten tekemiin valintoihin työurallaan, mikä selittää osaltaan sukupuolten välistä palkkaeroa.

Hyvä uutinen on, että meillä on keinoja vastata näihin ongelmiin. Työmarkkinoiden jakautuneisuuteen on mahdollista vaikuttaa purkamalla alojen sukupuolittuneisuutta. Sukupuolittuneiden alojen opiskelupolkujen on oltava aidosti houkuttelevia kaikille sukupuolille, minkä lisäksi erityisesti sote-alojen työolot ja palkkaus on laitettava kuntoon. Suomen uusi perhevapaauudistus taas on merkittävä askel palkattoman työn, erityisesti hoivavastuun, tasaisempaa jakautumista kohti.

Työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus ja erilaiset uravalinnat eivät kuitenkaan selitä palkkaeroa kokonaan. Komission arvion mukaan suurin osa palkka-erosta on selittämätöntä palkkaeroa, jonne on piiloutunut ihan puhdasta ja perinteistä palkkasyrjintää. Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa, koska rakenteet, kuten työhönottoprosessit ja palkkausperusteet ovat harvoin kovin avoimia. Keskustelukulttuurikaan ei usein mahdollista palkkavertailua työpaikalla. Tarvitsemme siis lisää avoimuutta palkkoihin.


Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa,
koska rakenteet eivät ole avoimia.

EU:n uusi palkka-avoimuusdirektiivi, jonka sisällöstä neuvottelin ryhmäni varjoesittelijänä, puuttuu juuri piilossa olevaan perusteettomaan palkkaeroon, ja tuo sen näkyväksi. Direktiivi tulee antamaan kaikille työntekijöille oikeuden tietoon paitsi palkkansa perusteista, myös samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten keskimääräisestä palkasta. Tämä on tehokas väline, jolla naiset voivat arvioida palkkansa oikeudenmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä ammattiliittonsa kanssa toimenpiteisiin syrjinnän korjaamiseksi. Suurimmat työnantajat velvoitetaan raportoimaan palkkaeroista säännöllisesti viranomaisille.

Kuten politiikassa aina, direktiivin lopullinen muoto on kompromissien tulos, ja siten siinä on mielestäni paljon parannettavaa. Raportointivelvollisuus voisi hyvin koskea pienempiäkin työnantajia, pienestäkin perusteettomasta palkkaerosta pitäisi tulla seurauksia, ja direktiivi voisi tulla nopeammin voimaan. Palkka-avoimuusdirektiivi on kuitenkin säihkyvä voitto tiellä kohti sukupuolten tasa-arvoa.

Tasa-arvosta ei liiemmin vaalien alla puhuta – Nyt puhuttiin!

Naisiin kohdistuva väkivalta, työelämän ja palkkatasa-arvo, eläkeläisnaisten köyhyys ja feministinen ulkopolitiikka olivat teemoiona Minna Canthin hengessä Eurooppanaisten, Naisjärjestöjen Keskusliiton ja Monika Naisten 20.3. järjestämässä vaalipaneelissa Eurooppasalissa.

Saimme paljon lupauksia kansanedustajakandidaateilta tasa-arvon edistämisestä seuraavalla eduskuntakaudella. Kysymykset, vastaukset ja lupaukset on taltioitu, joten niihin on helppo palata, kun hallitusohjelmaa laaditaan ja kun tulevat kansanedustajat astuvat työhönsä. Katso mitä luvattiin ja mistä ehdokkaat olivat samaa ja erimieltä. Erojakin näkemyksissä ja lupauksissa on. https://www.facebook.com/eurooppanaisetry/videos/523175420009330