Kuukausi: maaliskuu 2026

Tänä vuonna vietämme naistenpäivää ajassa, jossa tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien edistämistä ei voida mitenkään pitää itsestäänselvyytenä. Maailmanlaajuisesti naiset kärsivät usein eniten köyhyydestä, ilmastonmuutoksen vaikutuksista, sodista sekä koulutuksen, terveydenhuollon ja ravitsemuksen puutteesta. Siksi naisten oikeudet ovat yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksien ja sosiaalisen kehityksen mittareista.

Kun katsomme historiassa taaksepäin 100 tai edes 30 vuotta, on selvää, että olemme maailmanlaajuisesti ottaneet suuria ja tärkeitä edistysaskeleita tässä. Se on vaatinut naisilta sukupolvi toisensa jälkeen itsensä likoon laittamista ja monien vastausten voittamista.

Viimeisen 15 vuoden aikana kehitys on kuitenkin pysähtynyt tai jopa kääntynyt ympäri.

Yksi keskeinen syy tähän on äärioikeistolaisten ja oikeistopopulististen liikkeiden kasvava kannatus. Näitä liikkeitä yhdistää monimuotoisuuden vastustaminen ja konservatiivinen maailmankuva, josta käsin halutaan muovata myös yhteiskunnan rakenteita. Aborttioikeuden rajoittaminen, “homopropagandan” kieltävä lainsäädäntö ja koulujen opetussuunnitelmien muokkaaminen myös EU-jäsenmaissa ovat esimerkkejä, jotka merkitsevät takaiskua niin naisten kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille.

Taka-askelista huolimatta on myös edistystä ja ihmisiä, jotka taistelevat paremman tulevaisuuden puolesta. Yksi positiivinen esimerkki on yli miljoona allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite My Voice, My Choice, joka vaatii turvallisen abortin oikeuden vahvistamista EU:ssa. Tällä hetkellä yli 20 miljoonalla naisella Euroopassa ei ole oikeutta tai aitoa mahdollisuutta turvalliseen aborttiin. Aloitteessa ehdotettiin mekanismia, jolla varmistettaisiin ja rahoitettaisiin abortti toisessa jäsenvaltiossa, jos se ei ole muuten mahdollista.

Euroopan parlamentti tukee ehdotusta ja helmikuun lopussa komissio antoi sille varovaisen vihreän valon. Vastauksessaan komissio allekirjoittaa naisten aborttioikeuden merkityksen, mutta se ei kuitenkaan ole valmis uuteen lainsäädäntöön tai lisärahoitukseen. EU:n nykyisestä sosiaalirahastosta ESF+:sta on saatavilla rahoitusta tähän tarkoitukseen, mutta komissio on ehdottanut rahastoon huomattavaa leikkausta EU:n tulevassa monivuotisessa talousarviossa.

Tämä heijastaa yleisesti aikakauttamme: EU:n historian oikeistolaisin komissio on tällä kaudella suuryritysten vaatimuksesta heikentänyt järjestelmällisesti erityisesti EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa, mutta myös sosiaalisia oikeuksia vahvistavaa politiikkaa. Vaikka sanojen tasolla esimerkiksi naisten oikeudet tunnistetaan, niin niiden todellinen vahvistaminen vaatii todellisia tekoja – kaikki muu on lopulta vain tyhjää puhetta.

Kun puhumme turvallisuudesta, mieleen tulevat helposti hävittäjät, rajat ja puolustusmäärärahat. Euroopan parlamentin jäsenenä näen kuitenkin päivittäin toisen, vähemmän näkyvän kysymyksen kuka hallitsee niitä digitaalisia järjestelmiä, joiden varassa arkemme pyörii?

Lähes kaikki viranomaisten tietojärjestelmät, terveydenhuolto, maksaminen ja viestintä nojaavat ohjelmistoihin ja pilvipalveluihin, joista monet tulevat EU:n ulkopuolelta. Tämä ei ole asia, jonka huomaa niin kauan kuin kaikki toimii, mutta kriisitilanteessa riippuvuus muuttuu vakavaksi riskiksi. Mikäli keskeisiin järjestelmiimme vaikuttavat päätökset tehdään Euroopan ulkopuolella, on meidän syytä kysyä, kuinka vahvalla pohjalla digitaalinen turvallisuutemme tällöin oikeasti on.

EU-tasolla ollaan vihdoin heräämässä asiaan. Ongelma ei tosin ainoastaan ole se, etteikö Euroopassa olisi osaamista tai vaihtoehtoja. Haaste on enemmänkin siinä, ettei järjestelmämme aina keskustele keskenään. Kun ohjelmistot eivät ole yhteentoimivia, syntyy helposti tilanne, jossa yksi toimittaja, esim. Microsoft, pystyy pitämään kiinni asiakkaistaan rakenteiden vuoksi. Tätä kutsutaan toimittajalukoksi. Toimittajalukko maksaa pitkällä aikavälillä paljon, sillä asiakas ei pysty vaihtamaan toimittajaa halvempaan tai itselleen sopivampaan. Toimittaja voi tällöin myös mielipuolisesti hinnoitella tuotteensa, sillä tietää ettei asiakas ole kykenevä vaihtamaan pois.

Itse näen, että ratkaisu ei ole markkinoiden sulkeminen tai teknologian rajoittaminen. Ratkaisu on selkeät ja sitovat pelisäännöt. Aivan kuten aikoinaan sovimme yhteisistä standardeista telemarkkinoilla, näen, että meidän on nyt varmistettava, että myös ohjelmistot toimivat yhteen avoimien rajapintojen kautta. Tällöin palveluntarjoajaa voi vaihtaa ilman, että koko järjestelmä rakennetaan alusta.

Euroopan unioni on maailman suurimpia julkisten palveluiden ostajia. Siksi julkisilla hankinnoilla on valtava voima ohjata markkinoita. Meppinä haluan, että yhteentoimivuudesta tehdään EU:ssa pakollinen vaatimus, ei pelkkä suositus, ja että sääntely on yhtenäistä kaikissa jäsenmaissa. Vain näin voimme rakentaa aidosti toimivat digitaaliset sisämarkkinat.

Haluan alleviivata, että kyse ei ole protektionismista, vaan vastuusta. Eurooppalainen data ja kriittiset järjestelmät ansaitsevat rakenteet, jotka kestävät myös myrskyssä. Suomelle tämä on erityisen tärkeä, sillä olemme pieni, mutta digitaalisesti edistyksellinen maa. Suomella on paljon voitettavaa, jos vain rakennamme järjestelmämme fiksusti.

Digitaalinen huoltovarmuus ei kuulosta yhtä konkreettiselta kuin rajavalvonta. Mutta ilman toimivia digitaalisia järjestelmiä mikään muukaan ei toimi. Siksi pidän sitä yhtenä aikamme tärkeimmistä turvallisuuskysymyksistä sekä Suomelle että koko Euroopalle.

Naistenpäivänä juhlimme saavutuksia, mutta ennen kaikkea katsomme eteenpäin. Juuri siksi Euroopan komission maaliskuussa julkaistava tasa-arvostrategia vuosille 2026–2030 on niin tärkeä. Se määrittää, millaisessa Euroopassa naiset elävät, tekevät työtä, hoitavat läheisiään ja osallistuvat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tulevina vuosina. Euroopan parlamentti on omassa oma-aloitemietinnössään viestinyt komissiolle selkeästi: tasa-arvo ei ole valmis, eikä sitä voi pitää itsestäänselvyytenä.

Yksi keskeisimmistä teemoista on naisten terveys. Naisiin kohdistuva lääketieteellinen tutkimus, hoitokäytännöt ja terveyspolitiikka ovat liian pitkään perustuneet miesnormiin. Tämän seuraukset näkyvät ali- ja väärin diagnosointina, puutteellisina hoitoina ja eriarvoisuutena terveystutkimuksessa. Parlamentissa olen mukana edistämässä myös erillistä naisten terveyttä koskevaa oma-aloitemietintöä, jossa toimin ryhmäni neuvottelijana. Tavoitteeni on selvä: EU tarvitsee oman naisten terveysstrategian. Kyse ei ole marginaalikysymyksestä, vaan puolesta Euroopan väestöstä.

Hoiva on toinen tasa-arvon kulmakivi. Eurooppalainen hoivastrategia oli tärkeä askel, mutta se ei yksin riitä. Parlamentti vaatii seuraavaksi European Care Dealin, joka varmistaa, että strategia pannaan asianmukaisesti toimeen jäsenmaissa. Hoiva on edelleen sukupuolittunut vastuu, joka kasautuu naisille ja vaikuttaa suoraan työuriin, tuloihin ja eläkkeisiin. Kestävä Eurooppa ei synny, jos hoivatyö jää näkymättömäksi ja aliarvostetuksi.

Digitalisaatio ja some ovat avanneet naisille uusia vaikutuskanavia, mutta samalla verkkohäirinnästä on tullut vakava demokratiaongelma. Naisten systemaattinen hiljentäminen, uhkailu ja maalittaminen kaventavat sananvapautta ja heikentävät luottamusta demokratiaan. Tämä ilmiö kytkeytyy laajempaan anti-gender-liikkeeseen, josta parlamentti on syystäkin huolissaan. Siksi tasa-arvostrategian on sisällettävä vahvat toimet verkkohäirinnän torjumiseksi sekä elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan ja naisjärjestöjen rahoituksen turvaamiseksi.

Työelämän tasa-arvo on edelleen kesken, ja parlamentti vaatii toimia tämän edistämiseksi. Palkkatasa-arvodirektiivi oli historiallinen askel, mutta sen todellinen merkitys mitataan toimeenpanossa. Samasta työstä kuuluu sama palkka -periaate ei ole mielipide, vaan oikeudenmukaisuuden perusta.

Parlamentti on ottanut vahvan kannan myös seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien puolesta. Oikeus turvalliseen ja lailliseen aborttiin on perusoikeus. Silti yli 20 miljoonaanaista EU:ssa elää maissa, joissa aborttiin pääsy on estetty tai käytännössä mahdotonta. Tuemme My Voice, My Choice -kansalaisaloitetta, joka vaatii EU-tason rahoitusmekanismia aborttiin pääsyn turvaamiseksi niille, joille se ei kotimaassa ole mahdollista. Kyse on naisten itsemääräämisoikeudesta, terveydestä ja ihmisarvosta.

Tasa-arvo on vahvan, vapaan ja demokraattisen Euroopan edellytys. Naistenpäivänä muistutamme: ilman naisia ei ole tulevaisuuden Eurooppaa ja rohkeaa tasa-arvostrategiaa emme sinne pääse.