Ukraina nyt, naisten rooli jälleenrakennuksessa ja matkalla EU-jäseneksi

Eurooppanaiset järjestää tilaisuuden Ukrainan tilanteesta, erityisesti naisten asemasta ja roolista nyt ja jälleenrakennuksessa; näkökulmana talous, tasa-arvo, demokratia ja ihmisoikeudet

Perjantaina 1.3.2024, kello 14–15.30 Eurooppasalissa, Malminkatu 16, Helsinki,

Ilmoittautuminen tästä linkistä viimeistään 26.2.2024 https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSdTrKHxiWl6b97he7rGYED755HnDVdWiFmMFMIjJbx1O1w2LQ/viewform?vc=0&c=0&w=1&flr=0

https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSdTrKHxiWl6b97he7rGYED755HnDVdWiFmMFMIjJbx1O1w2LQ/viewform?vc=0&c=0&w=1&flr=0

Ohjelma

Tilaisuuden avaus, Päivi Luna, Eurooppanaisten puheenjohtaja

Ukraina nyt, naisten rooli jälleenrakennuksessa ja matkalla EU-jäseneksi / The role of women in Ukraine now, in the postwar rebuilding and moving towards EU membership, Professor Olena Podoleva *)

Keskustelu

Asiantuntijapuheenvuoro, europarlamentaarikko Heidi Hautala – video

Asiantuntijapuheenvuoro, TutkijaTyyne Karjalainen Ulkopoliittinen Instituutti

Keskustelu

Päätössanat 

Tilaisuuden pääkieli on englanti, tilaisuus päättyy 15.30

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu – Lämpimästi tervetuloa!

*) Prof. of economics, PHD, merited economist of Ukraine, expert on gender issues, the coordinator of projects for supporting women in Business Empowerment, financed by Ministries of Foreign Affairs of Norway, Estonia and others.

Prof. Podoleva emphasizes that the first country, which supported her ideas was Finland, first of all the Finish Ambassador Ms. Arja Makkonen.

Presidentin vaalit 2024 – naisehdokkaat tentissä

Eurooppanaiset kysyi kolmelta naispresidenttiehdokkaalta arvojohtajuudesta ja turvallisuudesta: miten nämä näkyisivät ja kuuluisivat heidän presidenttiydessään.

Aakkosjärjestyksessä kolmantena julkaisemme Jutta Urpilaisen vastaukset viiteen kysymykseemme.

Miten arvojohtajuutenne erityisesti on näkynyt työssänne ja miten sitä toteuttaisitte ja miten se näkyisi työssänne presidenttinä?

Olen työssäni komissaarina asettanut selkeät henkilökohtaiset prioriteetit, jotka heijastelevat arvojani. Nämä prioriteetit ovat nuoret ja koulutus. Aivan erityisesti olen halunnut kiinnittää huomiota siihen, että edesauttaisimme tyttöjen pääsyä laadukkaaseen koulutukseen. Naisten ja tyttöjen koulutuksella on positiivisia ulkoisvaikutuksia koko yhteisölle.

Presidentti voi arvojohtajana kiinnittää huomiota epäkohtiin ja johtaa omalla esimerkillään. Olen urallani saanut rikkoa monta lasikattoa ja haluan tehdä töitä sen eteen, että perässäni tulee muita naisia.

Naisten asema ja rooli rauhan ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä ja edustuksissa on vielä vähäinen. Lisäksi turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut ja muuttuu. Millaisia rooleja naisilla voisi olla ja miten edistäisitte tasa-arvoa turvallisuuspolitiikassa ja -tehtävissä kansainvälisesti, EU- ja kansallisella tasolla?

Tasa-arvo kuuluu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön. Naisilla ja myös nuorilla on ratkaiseva rooli pysyvän rauhan saavuttamisessa ja ylläpitämisessä.  Naisten osallisuuden merkitystä tulee tarkastella laajasti: esimerkiksi ilmastonmuutos on globaali turvallisuusuhka, josta on muodostumassa myös yksi mahdollinen konfliktien juurisyy. Naisia voimaannuttamalla on usein mahdollista parantaa koko yhteisön sopeutumista ilmastonmuutokseen ja toimeenpanna ruohonjuuritason ilmastotoimia.

 Presidenttinä puhuisin YK:n 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman toimeenpanon ja naisten määrän rauhanprosesseissa kasvattamisen puolesta. Naisia tulee nimittää enemmän YK:n välittäjiksi ja neuvottelijoiksi, ja naisten roolia kriisiajan tehtävissä on vahvistettava. Suomen naisrauhanvälittäjäverkoston jäsenenä antaisin mielelläni näkyvyyttä suomalaisten naisten rauhanvälitysosaamiselle.

Naisten ja tyttöjen demokraattiset ja ihmisoikeudet on monessa Euroopankin maassa haastettu viime vuosina (esim. anti-gender -ilmiö). Miten tähän kehitykseen ja näihin ilmiöihin tulisi mielestänne vastata, ja millainen rooli Suomella voisi tässä työssä olla?

 Kuten todettua, tasa-arvo kuuluu Suomen ulkopolitiikan keskiöön. Tämän alleviivaaminen ja toisaalta myös riittävistä kehitysyhteistyöresursseista huolehtiminen on erityisen tärkeää aikana, jona tasa-arvokehitys globaalisti uhkaa ottaa takapakkia. Pitäisin järkevänä, että Suomi hyödyntäisi EU:n leveämpiä hartioita omien ulkopolitiikan prioriteettiensa, kuten tasa-arvon, edistämiseen.

Presidenttinä en arastelisi ottaa tasa-arvoon liittyviä epäkohtia puheeksi kahdenvälisissä tapaamisissa tai puhua tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden puolesta monenkeskisissä pöydissä.

 Naisiin kohdistuva väkivalta (ml. nettiväkivalta) ja perheväkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus ja ihmisoikeuskysymys. Miten sitä tulisi ja voitaisiin tehokkaammin suitsia niin kansainvälisesti, EU:ssa kuin kansallisestikin? Millaista Suomen roolia ja millaisia keinoja tässä asiassa kannattaisitte ja edistäisitte?

Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi maailman suurimmista ihmisoikeusongelmista. Seksuaalisen väkivallan käyttö aseena konflikteissa on sotarikos, josta vastuulliset on saatettava oikeuden eteen –jokaisessa maailmankolkassa. 

Komissaarina olen vastannut EU:n puolesta EU:n ja YK:n globaalin Spotlight-kumppanuuden toimeenpanosta. Spotlight on monialainen ohjelma, jonka kautta on edistetty muun muassa lainsäädännön uudistamista globaalin etelän maissa, sillä valitettavasti monessa paikassa lainsäädäntö ei tunnista kaikkia väkivallan muotoja rikoksiksi. Presidenttinä antaisin mielelläni tukeni vastaavanlaisille monenkeskisille pyrkimyksille.  Suomessa tasavallan presidentti voi tehdä osansa asenteiden muuttamiseksi. Liian usein ilmoituskynnys on liian korkea tai väkivalta jää tunnistamatta. Presidentti voi myös antaa tunnustusta kolmannelle sektorille työstä väkivallan kitkemiseksi ja väkivaltaa kokeneiden tukemiseksi.

Presidentin vaalit 2024 – naisehdokkaat tentissä

Eurooppanaiset kysyi kolmelta naispresidenttiehdokkaalta arvojohtajuudesta ja turvallisuudesta: miten nämä näkyisivät ja kuuluisivat heidän presidenttiydessään.

Aakkosjärjestyksessä toisena julkaisemme Sari Essayahin vastaukset viiteen kysymykseemme.

Miten arvojohtajuutenne erityisesti on näkynyt työssänne ja miten sitä toteuttaisitte ja miten se näkyisi työssänne presidenttinä?                   

Olen puolueen puheenjohtajana, kansanedustajana ja ministerinä perustanut toimintani kristillisdemokraattisten arvojen edistämiseen, ja se heijastuu tietysti kaikkeen toimintaan. Olen ollut aktiivinen nuoresta lähtien monissa ihmisoikeuksia edistävissä kansalaisjärjestöissä kuten Amnestyssä ja UN Womenissä. Olin vuosia mukana Kehitysvammaisten Tuki Ry:n eettisen neuvoston jäsenenä puolustamassa vammaisten oikeuksia elämään, hoivaan ja huolenpitoon, koulutukseen ja työelämä osallisuuteen sekä turvalliseen vanhuuteen.

Eduskunnassa olen ollut mukana eduskunnan ihmisoikeusryhmässä, vammaisasioiden yhteistoimintaryhmässä, puheenjohtajana uskonnon- ja omantunnonvapausryhmässä, antisemitismin vastaisessa työryhmässä ja Lapsen puolesta ryhmän varapuheenjohtajana. Euroopan parlamentissa toimin myös ihmisoikeusjulkilausumia muovanneessa työryhmässä EPP-ryhmän edustajana ja myös siellä ihmisoikeus- ja uskonnonvapaus sekä antisemitismin vastaisissa työryhmissä.

Presidentillä on roolia juuri kansakunnan yhtenäisyyden vaalijana. Tarvitsemme toisia kunnioittavaa keskusteluilmapiiriä. Yhteiskunnallinen luottamus on tärkeä ja varjeltava asia. Jos menetämme luottamuksen, se heijastuu ihmisten hyvinvoinnista kansantalouteen ja yhteiskuntarauhaan saakka. Toisia kunnioittava keskusteluilmapiiri luo uskoa tulevaisuuteen ja rohkeutta kehittää ja luoda uutta, kokeilla asioita. Kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas, koemme olevamme turvassa. Tämä luottamus on ollut pohjoismaisten yhteiskuntien vahva liima. Presidenttinä haluaisin tuoda eri taustoista tulevia ihmisiä yhteen keskusteluihin ja kohtaamisiin.

Naisten asema ja rooli rauhan ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä ja edustuksissa on vielä vähäinen. Lisäksi turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut ja muuttuu. Millaisia rooleja naisilla voisi olla ja miten edistäisitte tasa-arvoa turvallisuuspolitiikassa ja -tehtävissä kansainvälisesti, EU- ja kansallisella tasolla?

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuuluu naisten ääni. Näin ei valitettavasti ole suurimmassa osassa maailmaa. Naisten aseman vahvistaminen ja äänen kuuluminen on tärkeä tavoite, johon voidaan tähdätä esimerkiksi kehitysyhteistyöllä ja pitämällä naisten asemaa maamme kehitys- ja ulkopolitiikan painopisteenä jatkossakin. Kannustaisin tyttöjä ja naisia sotilasuralle vapaaehtoisen asevelvollisuuden pohjalta. Tukisin myös vahvasti naiset, rauha ja turvallisuus päätöslauselman ja sen kansallisen toimintaohjelman toteuttamista ja sen huomioimista myös Naton rakenteissa.

Naisten ja tyttöjen demokraattiset ja ihmisoikeudet on monessa Euroopankin maassa haastettu viime vuosina (esim. anti-gender -ilmiö).
Miten tähän kehitykseen ja näihin ilmiöihin tulisi mielestänne vastata, ja millainen rooli Suomella voisi tässä työssä olla?

Presidenttinä nostaisin keskusteluun ennen kaikkea perhe-elämään, työelämän tasa-arvoisuuteen ja naisyrittäjyyteen liittyviä asioita. Esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa meillä on vielä haasteita raivattavana. Naisia ja miehiä on kohdeltava tasa-arvoisesti niin koulutuksessa kuin työelämässäkin. Kannatan samapalkkaisuutta, mahdollisuuksien tasa-arvoa ja perheiden valinnanvapautta. Joustavat ja kattavat vanhempain- ja hoitovapaajärjestelmät sekä laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut edistävät naisten ja miesten mahdollisuuksia perheen ja työn yhdistämiseen. Tasa-arvoa on työmarkkinoilla edistettävä korvaamalla tai tasaamalla vanhemmuudesta työnantajille koituvia kuluja. Ammatilliseen segregaatioon on vaikutettava. Samoin nostaisin esille sen, että lähisuhdeväkivalta on edelleen ongelma myös meillä, ja tästäkin asiasta on puhuttava.

Euroopan parlamentissa ollessani korostin naisten pääsyä raskausajan äitiyspalveluihin, joilla voidaan tukea äitiyttä sekä lapsen tervettä kasvua ja kehitystä. Myös Suomen presidenttinä tekisin tunnetuksi globaalisti suomalaista neuvolajärjestelmää, joka tukee lisääntymisterveyttä ja ehkäisee lapsikuolleisuutta.

Suomessa monet asiat ovat lain tasolla kunnossa, mutta käytännössä – kuten työmarkkinoilla, eläkekehityksessä tai etenemismahdollisuuksissa – on vielä parantamista. Työmaata riittää myös Euroopassa. Esimerkiksi työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on yhä haasteellista monissa EU-maissa, ja tämä johtaa helposti rakenteelliseen syrjintään ja esimerkiksi naisten eläkeköyhyyteen. Haasteet kasvavat, kun mennään Euroopan ulkopuolelle esimerkiksi Afrikkaan tai Lähi-itään. Suomen presidenttinä edistäisin mm. suomalaisen koulutusjärjestelmän mallia globaalisti. Toimisin myös YK:n puitteissa tyttöjen ja naisten tasa-arvon edistämisessä, ja muistuttaisin naisten roolista mm. konfliktinratkaisussa.

Naisiin kohdistuva väkivalta (ml. nettiväkivalta) ja perheväkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus ja ihmisoikeuskysymys. Miten sitä tulisi ja voitaisiin tehokkaammin suitsia niin kansainvälisesti, EU:ssa kuin kansallisestikin? Millaista Suomen roolia ja millaisia keinoja tässä asiassa kannattaisitte ja edistäisitte?

Lähisuhdeväkivallan uhrina on edelleen useimmiten nainen, vaikka myös naisten tekemään väkivaltaan on puututtava. Lähisuhdeväkivallan uhreja tulee tukea ja avun saamista helpottaa. Väkivallan vastainen ennaltaehkäisevä kasvatus on sisällytettävä osaksi varhaiskasvatusta, nuorisotyötä ja koulutusta. Esteettömiä matalan kynnyksen palvelukeskuksia väkivaltaa tai sen uhkaa kokeville tulisi olla tarjolla tasapuolisesti ympäri maata. Riittävät resurssit on taattava kattavan turvakotiverkoston muodostamiseksi. Palveluissa on huomioitava erityisryhmät mm. vammaiset, maahanmuuttajat sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat. Näissä tavoitteissa kannustaisin arvokeskustelijana hallitusta ja eduskuntaa toimimaan.

Konfliktialueilla tapahtuva naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on järkyttävän yleistä. Tämä nähdään vaikkapa terroristijärjestö Hamasin epäinhimillisen raa’assa toiminnassa naisia kohtaan. YK:n mekanismit dokumentoivat perusteellisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvia julmuuksia ja tiedämme siksi niistä paljon enemmän kuin 10 vuotta sitten. Presidentin tulee ottaa kantaa naisiin kohdistuvan väkivallan tuomitsemiseksi myös kansainvälisissä pöydissä. Tällä hetkellä on esimerkiksi käynnissä UN Women järjestön, johon olen kuulunut kymmeniä vuosia, kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. Tähän kampanjaan voi jokainen osallistua lahjoituksellaan.

Mitä muuta haluaisitte tuoda esiin ja sanoa ko. teemasta tai siihen liittyvästä?
Maamme on tuettava ja toteutettava kansalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia terveyteen, koulutukseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa sekä estettävä alueellista ja taloudellista eriarvoistumista. Tarvitsemme molempia sukupuolia erilaisina ja toisiaan täydentävinä. Tavoitteena tulee olla jompaa kumpaa sukupuolta syrjivien rakenteiden muuttaminen ja yhteiskunnan tasa-arvo.

Presidentin vaalit 2024 – naisehdokkaat tentissä

Eurooppanaiset kysyi kolmelta naispresidenttiehdokkaalta arvojohtajuudesta ja turvallisuudesta: miten nämä näkyisivät ja kuuluisivat heidän presidenttiydessään.

Aakkosjärjestyksessä ensimmäisenä julkaisemme Li Anderssonin vastaukset viiteen kysymykseemme.

Miten arvojohtajuutenne erityisesti on näkynyt työssänne ja miten sitä toteuttaisitte ja miten se näkyisi työssänne presidenttinä?

Arvot näkyvät kaikessa työssäni ja ovat vahvasti määrittäneet koko poliittista uraani. Minulle tärkeimpiä arvoja ovat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja kestävyys. Nämä arvot pätevät niin kansallisesti hyvinvointivaltion puolustamisessa, tasa-arvon kasvattamisessa ja köyhyyden vähentämisessä, kuin myös kansainvälisesti ihmisoikeuksien johdonmukaisessa puolustamisessa, ilmastokriisin ratkaisemisessa ja rauhan edistämisessä.

Naisten asema ja rooli rauhan ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä ja edustuksissa on vielä vähäinen. Lisäksi turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut ja muuttuu. Millaisia rooleja naisilla voisi olla ja miten edistäisitte tasa-arvoa turvallisuuspolitiikassa ja -tehtävissä kansainvälisesti, EU- ja kansallisella tasolla?

Suurilla kriiseillä ja konflikteilla on aina sukupuolivaikutuksia. Sotaa paenneet naiset ovat erityisessä riskissä joutua hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreiksi. Sukupuolinäkökulma tulee huomioida kaikessa turvallisuuspolitiikassa. Esimerkiksi rauhanturvaajiksi tarvitaan lisää naisia.

Turvallisuuspoliittiseen keskusteluun tarvitaan lisää naisia. Turvallisuus on laaja-alainen käsite ja siitä puhuminen ei saa olla vain sotilasjohdon ja tiettyjen poliitikkojen käsissä. Naisten osuutta sekä konfliktien estämisessä, kuten rauhantyössä että rauhanneuvotteluissa ja rauhanrakentamisessa on lisättävä YK:n 1325-päätöslauselman mukaisesti. 

Oikeus turvalliseen elinympäristöön kuuluu kaikille. Esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys maassamme rikkoo naisten oikeutta turvalliseen elämään. Tasa-arvopolitiikan tulee olla tietoista ja määrätietoista niin Suomessa kuin kansainvälisillä foorumeilla ja kahdenvälisesti eri valtioiden välillä.

Naisten ja tyttöjen demokraattiset ja ihmisoikeudet on monessa Euroopankin maassa haastettu viime vuosina (esim. anti-gender -ilmiö). Miten tähän kehitykseen ja näihin ilmiöihin tulisi mielestänne vastata, ja millainen rooli Suomella voisi tässä työssä olla?

Suomen painopisteenä ulkopolitiikassa edistäisin tyttöjen ja naisten oikeuksia. Naisten ja tyttöjen oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo kuuluvat Suomen pitkäaikaisiin ihmisoikeuspolitiikan painopisteisiin. Naisten osallistumista yhteiskunnalliseen päätökseen sekä naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia tulee vahvistaa sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän vastaista työtä tulee tehostaa. 

Anti-gender liike uhkaa erityisesti aborttioikeutta sekä muita seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Anti-gender liikkeen vastainen työ vaatii aktiivista naisten ja tyttöjen oikeuksien esillä pitämistä kaikessa poliittisessa vaikuttamisessa.

Naisiin kohdistuva väkivalta (ml. nettiväkivalta) ja perheväkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus ja ihmisoikeuskysymys. Miten sitä tulisi ja voitaisiin tehokkaammin suitsia niin kansainvälisesti, EU:ssa kuin kansallisestikin? Millaista Suomen roolia ja millaisia keinoja tässä asiassa kannattaisitte ja edistäisitte?

Tilastokeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan yli puolet naisista on kokenut fyysistä väkivalta, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. 

Suomea sitovat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä useat kansainväliset sopimukset, tärkeimpänä Istanbulin sopimus. Oikeus elää ilman väkivaltaa on myös sisäisen turvallisuuden kysymys. Kansalaisilla tulee olla oikeus väkivallattomaan elämään niin julkisessa kuin yksityisessä tilassa. Naisten kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys rikkoo vakavalla tavalla tätä oikeutta maassamme.

Istanbulin sopimus on tärkeä työkalu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan myös kansainvälisesti. Huolestuttava kehitys tasa-arvon suhteen on saanut aikaiseksi sen, että Turkki on eronnut kyseisestä sopimuksesta ja Unkari on jättänyt sopimuksen ratifioimatta. Euroopan Unioni on ratifioinut sopimuksen kesäkuussa 2023 ja tämä antaa hyvän pohjan työskennellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa vastaan EU:ssa.

Mitä muuta haluaisitte tuoda esiin ja sanoa ko. teemasta tai siihen liittyvästä?

Tahdon vielä korostaa, kuinka tärkeää on myös tyttöjen ja naisten tuoda äänensä kuuluville myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

Kiitos myös Eurooppanaisille tästä kyselystä presidenttiehdokkaille.

Katse menneeseen ja tulevaan

Mennyt vuosi oli tasa-arvokehityksen kannalta ristiriitainen. Erityisesti sodan raakuudessa ihmisoikeudet ja tasa-arvo kärsivät, mutta myös yleisemminkin ihmisoikeudet ja demokraattiset oikeudet ovat haastettuina.

On kuitenkin tärkeää, että tasa-arvopyrkimyksiä ja -työtä jatketaan. Kiitos kaikille, jotka olette olleet ja olette mukana edistämässä parempaa tulevaisuutta, kukin vaikuttamassa joko Eurooppanaisissa tai omilla tahoillanne!

Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin sanoin ”There can be no true equality without freedom from violence’.

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen oikeusperustan vahvistaminen oli menneen vuoden aikana vahvasti esillä niin EU:n tasolla kuin kansallisesti. Hieman yllättäen viime syksyn aikana muun muassa Saksa ja Ranska ilmaisivat vastustavansa suostumusperustaisen raiskauspykälän sisällyttämistä valmisteilla olevaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa suitsevaan direktiiviin. Euroopan Parlamentin tasa-arvovaliokunta (FEMM) ilmaisi joulukuun istunnossaan syvän pettymyksensä siitä, että jotkut jäsenmaat ovat vesittämässä direktiivin keskeisintä perustaa.

Syksyllä 2023 kantautui ääniä siitä, että myös Suomi, vastoin jo voimassa olevan oman lainsäädäntönsä sisältöä, olisi EU-tasolla vastustamassa kyseistä kirjausta. Eurooppanaiset ilmaisi huolensa asiasta ja vaati verkostojensa kautta päättäjiä ja edustajiamme EU:ssa noudattamaan suuren valiokunnan aiempaa kantaa ja edistämään suostumusperustaista lainsäädäntöä myös EU-tasolla.

Olemmekin tyytyväisiä, että suuri valiokunta vahvisti joulukuun alun kokouksessa näkemyksensä ja tukensa suostumuksen puutteeseen perustuvan raiskauksen säätämiseksi rangaistavaksi komission esittämällä tavalla. Valiokunta myös painotti sitä, että sopu asiasta tulisi saada ennen ensi vuoden Euroopan parlamentin vaaleja ja että direktiivi tulisi voimaan mahdollisimman pian.

Myönteistä naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan torjunnan kannalta on sekin, että Euroopan neuvosto teki vihdoin viime vuoden kevään aikana päätöksen EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen. Sopimus tuli voimaan lokakuun 2023 alussa.

Parlamenttivaalien yhteydessä keväällä 2024 naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjuminen tulee varmasti olemaan yksi keskeisimpiä kysymyksiä. Jo nyt unionilla on työkaluja edistää ja seurata asiaa jäsenmaissa, ja lisää mahdollisuuksia kehittää työkaluja Istanbulin sopimuksen pohjalta ja mukaisesti on mahdollista rakentaa.

Presidenttiehdokkailta toivomme nykyistä laajemmin näkemyksiä ja arvojohtajuutta tasa-arvokysymyksissä. Euroopan parlamentin vaaliteemoja tulevat olemaan ainakin naisiin kohdistuva ja lähisuhdeväkivalta ja sen torjuminen, sosiaalisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvo EU:n ohjauksessa – ylipäänsä EU:n tasa-arvostrategian 2022-2025 valtavirtaistaminen ja sukupuoli- ja tasa-arvovaikutusten arvioinnin sisällyttäminen kaikkeen päätöksentekoon.

Vuosi 2024 alkaa vauhdikkaasti presidentin vaaleilla ja jatkuu Euroopan parlamentin vaalien vaikuttamistyössä ja tuoksinassa!

Esittelyssä uudet hallituksen jäsenet 2024

Eurooppanaiset ry:n hallitus sai hallitukseensa lisää vahvaa asiantuntijuutta ja osaamista, kun valituksi syyskokouksessa tulivat kolme uutta, Sari Bäcklund-Kajanmaa, Sari Koivuniemi ja Anneli Temmes. Lämpimästi tervetuloa!

Sari Bäcklund-Kajanmaa: Kiitän valinnastani Eurooppanaisten hallituksen jäseneksi.

Olen sekä työelämässä että siviilielämässäni aina ollut kiinnostunut tasa-arvoasioista. Taustaltani olen valtiotieteiden maisteri (sosiaalipolitiikka) ja erilaiset yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyneet asiat ovatkin olleet mukanani jo opinnoista lähtien.

Pääosan työelämästäni olen työskennellyt ay-liikkeessä, viimeiset kymmenisen vuotta sosiaali- ja terveysalan erityisasiantuntijana Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:ssä. Työtehtäviini on kuulunut myös tasa-arvoasiat niin kotimaassa kuin kansainvälisesti ja olen mm. vetänyt liittoni tasa-arvotyöryhmää. Tätä ennen toimin samassa ammattiliitossa työehtosopimusneuvottelijana. Ja kun JHL edustaa pitkälti naisvaltaisia julkisen sektorin aloja, termi ’naisen euro’ tuli valitettavasti liiankin tutuksi. Olen myös ollut mukana lukuisissa työryhmissä koskien mm. perhevapaita, palkkausjärjestelmiä, ammattirakenteita ja sosiaaliturvaa.

Työssäni olen mukana monessa Eurooppatason työryhmässä, jotka käsittelevät sote-sektoria eli käytännössä pitkälti naisia ja naisten asemaa työelämässä. Myös kansainvälinen ay-liike on huolissaan tasa-arvokehityksestä ja eurooppalainen kattojärjestömme seuraakin tarkasti parlamentissa valmisteltavana olevaa lainsäädäntöä tältä osin.

Työskentelin runsas kymmenen vuotta sitten kolme kuukautta Brysselissä FinUnionsin toimistossa ja pääsin tuolloin perehtymään parlamentin työskentelytapaan ja asioiden valmisteluprosessiin. Vaikuttaminen EU-tasolla vaatiikin ponnisteluja vielä enemmän kuin vaikuttaminen Suomen omaan lainsäädäntöön. Suuri osa lainsäädännöstämme tulee nykyisin EUsta ja siksi toimivat yhteydet parlamenttiin ja EU:n virkamiehistöön ovat tärkeitä. En tunne vielä riittävästi Eurooppanaisten toimintatapaa ja resursseja, mutta toivon että vaikuttamista tehdään vahvasti etupainotteisesti ja keskeisiin asioihin painottuen. Toki myös Suomen oman lainsäädännön valmistelun seuranta ja vaikuttamistyö on ihan keskeistä tasa-arvoasioiden kannalta.

Tällä hetkellä asun mieheni työn vuoksi Belgiassa ja olen omasta työstäni vielä jonkin aikaa vapaalla. Uskon – ja toivon -, että sen vuoksi minulla on mahdollisuus perehtyä paremmin myös Eurooppanaisten toimintaan.

Odotan innolla hallitustyön käynnistymistä ja toivon voivani omalla panoksellani vaikuttaa edes hiukan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden etenemiseen.

Olen Anneli Temmes ja työurani on ollut lähinnä julkisen hallinnon kehittämistä, kouluttamista ja johtamista.  Eurooppalaisuus on kuulunut siihen kautta vuosien monella tavoin: yhteistyönä eurooppalaisten kollegojen kanssa, EU-asioiden oppimisena ja opettamisena, monina yhteisinä pohdintoina uusien ja tulevien jäsenmaiden asiantuntijoiden kanssa. Koulutukseltani olen hallintotieteiden lisensiaatti.

Eurooppanaisten toiminnassa minua kiinnostaa sen toiminnan monipuolisuus ja mukana olevien laaja asiantuntemus. Tasa-arvokysymykset ovat tulleet itseäni lähelle myös monissa hankkeissa ja muissa tehtävissä eri maissa. On aina hämmentävää kohdata todellista näkyvää tasa-arvottomuutta, johon Suomessa emme ole tottuneet.  Kuitenkin myös kotimaassa tiedämme edelleen olevan paljon tehtävää.

Olen eläköitynyt valtionyhtiö HAUS kehittämiskeskus Oy:n toimitusjohtajan tehtävästä.  Tasa-arvokysymyksiä sivusimme monissa koulutuksissa ja kehittämishankkeissa. 

Kansainvälisyys on aina ollut tärkeä osa työtäni, joka jatkuu edelleen linkittyen erityisesti Euroopan uusien demokratioiden kehittämiseen EU:n rahoittamien hankkeiden kautta.  Olen toiminut hankkeiden vetäjänä ja asiantuntijana yli 20 maassa erityisesti julkisen hallinnon kehittämishankkeissa, joissa sisältönä on ollut hallinnon rakenteiden ja toiminnan kehittäminen, hyvä johtaminen, moderni henkilöstöpolitiikka, korruption vastaisuus ja laaja-alainen koulutus.  Olen työskennellyt myös maissa, joissa oikeusvaltion periaatteet ovat olleet uhattuna, joissa korruptio on arkipäivää ja joissa naisten pääsy johtaviin tehtäviin on ollut poikkeuksellista. Kaikkialla olen kuitenkin aina kohdannut innostusta kehittämiseen ja pyrkinyt edistämään itseluottamusta ja rohkeutta muutoksiin.

Tasa-arvokysymykset ovat osa myös Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkoston toimintaa, jossa verkostossa olen toiminut eri rooleissa.  Olen ollut johtajana Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden keskuksessa FinnAgorassa Budapestissa.   Luottamustehtäväni linkittyvät myös osin kulttuurin säätiöihin ja yhdistyksiin.

Julkaisujeni teemoja ovat olleet erityisesti hyvä hallinto, hyvinvointivaltio ja innostava johtaminen.

On ilo tulla mukaan Eurooppanaisten hallitukseen!

Sari Koivuniemi: Olen aikaisemmin toiminut Eurooppanaisten puheenjohtajana sekä sihteerinä. On ilo palata mukaan, ja tuoda hallitustoimintaan vuosien varrella karttunutta kansainvälistä tasa-arvokokemustani ja näkemystäni sekä työelämäkysymyksiin liittyvää osaamistani. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri.

Olen näköalapaikalla työssäni TEHY:ssä työelämään ja palkkatasa-arvon liittyvässä vaikuttamisessa. Toimin tasa-arvoasioissa kansallisella, EU- ja globaalilla tasolla mm. STTK:n tasa-arvoryhmässä sekä julkisten alojen ammattiliittojen EU-tason (EPSU) ja kansainvälisen tason (PSI) nais- ja tasa-arvotyöryhmissä.

Sukupuolten välisen tasa-arvon keskeisiä haasteita on juuri työmarkkinoihin ja työelämään liittyvä epätasa-arvo, mikä ilmenee monin eri tavoin esimerkiksi palkka- ja eläke-eroina, naisiin kohdistuvana työpaikkaväkivaltana, raskaussyrjintänä, epätasaisena hoitovastuun jakautumisena ja palkattomana hoiva- ja hoitovastuuna, naisten alhaisempana työllisyysasteena ja naisten alhaisempana osuutena työmarkkinoiden johtopaikoilla.   Tarkastelen tasa-arvoasioita myös kehitysmaiden näkökulmasta Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK) hallitustoiminnan ja kehitysyhteistyöhankkeiden kautta, joissa vahvana prioriteetina on tasa-arvokysymykset ja mm. ILOn 190 työpaikkaväkivaltaa koskevan sopimuksen ratifiointi.  Toimin myös aktiivisesti maahanmuuttajanaisten ja heidän työmarkkina-asemansa parantamiseksi, esimerkiksi sote-alan eettisen rekrytoinnin edistämiseksi.

Sukupuolistunut häirintä ja väkivalta verkossa – uhka demokratialle. Kuka valvoo ja miten?

YK:n kansainvälistä Oranssit päivät -kampanjaa naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi vietetään vuosittain 25.11.–10.12. Tämän vuoden kampanja peräänkuuluttaa jokaisen naisen ja tytön oikeutta turvalliseen ja väkivallan ja häirinnän uhasta vapaaseen olemassaoloon kaikkialla.

Digitaalisen väkivallan lisääntyminen on ajankohtainen ongelma. Joka neljäs suomalainen on kokenut väkivaltaa tai häirintää verkossa, naiset (n. 25 %) hieman useammin kuin miehet. Erityisesti väkivalta ja häirintä paikantuu nuoriin ja naisiin. Esimerkiksi 16 – 24 vuotiaiden tarkastelussa 87 % naisista ja 83 % miehistä on kokenut tai todistanut väkivaltaa tai väkivaltaa verkossa. Vastaavasti 25 – 34-vuotiaista 84 % naisista ja 72 % miehistä. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kysymys, sitä vähemmän kokemuksia verkkohäirinnästä on.

Verkkoväkivallan muodot ovat moninaisia. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjuntaa käsittelevän Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia valvovan asiantuntijaryhmän, GREVION jäsen Päivi Hirvola tiivistää myös digiväkivallan olevan fyysistä, henkistä, seksuaalista tai taloudellista haittaa, uhkaamista, pakottamista tai vapaudenriistoa.  Se on seksuaalista ja sukupuolittunutta häirintää ja väkivaltaa – muun muassa seuraamista, yhteydenottoja, ei-toivottua viestintää, juoruja, huhuja, seksuaalisia kommentteja ja kuvia, joiden tavoitteena on henkilön maineen ja toimeentulon tuhoaminen.

Yleisintä verkkohäirintää ovat epäasialliset julkiset kommentit henkilökohtaisista ominaisuuksista, mielipiteistä tai toiminnasta. Verkkohäirintää, joka yleisemmin kohdistuu naisiin, on myös yksityisviestinä saadut epäasialliset kommentit. Edelleen verkossa tapahtuu ja kohdataan myös fyysistä uhkaa. Verkkohäirintää kokeneista naisista 16 prosenttia on kertonut kohdanneensa fyysistä uhkaa itseä tai läheisiä kohtaan, mikä tarkoittaa uhkaamista esimerkiksi tappamisella tai raiskauksella. Myös maalittaminen on verkkoväkivallan muoto, sen tavoite on kehottaa muita osallistumaan sopimattomaan kommentointiin tai viesteihin.

Väkivalta on uhka demokratialle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Sukupuolittunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksen tuloksista ilmenee, että nettiväkivallan uhrit alkavat vältellä, vähentää ja rajoittaa osallistumistaan. Myös omien viestien tyylin tai sävyn muuttaminen on melko yleistä, samoin psyykkiset oireet. Väkivalta vaikuttaa ajatteluun itsestä. Se on uhka demokratialle, koska väkivallan seurauksena jätetään osallistumatta keskusteluun eikä ilmaista omaa mielipidettä. Huoli ja uhka on, että naisten ääni hiljenee, ja epäröidään hakeutua tehtäviin, jolloin hakijoiden joukko kapenee. Tutkijat esittäväkin huolensa siitä, että nettiväkivallan vaikutuksen tulevaisuuden yhteiskuntaan voivat olla suuria.

”Istanbulin sopimus tunnetaan kaikkien tehokkaimpana ja pidemmälle menevänä välineenä ehkäistä ja kitkeä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tehoa auttaa nimenomaan sopimuksen valvontamekanismi, asiantuntijaelin  GREVIO.”

Suomi ratifioi Istanbulin sopimuksen 2015, EU vasta tänä vuonna. Istanbulin sopimuksen tarkoitus ja tavoite on tehdä loppu naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sopimuksen vaikuttavuus perustuu neljään periaatteeseen: väkivallan ehkäiseminen, uhrien suojelu, oikeudelliset toimet ja poliittisen tason päätöksenteko.  

Ensimmäinen arviointi Suomessa tehtiin 2015. Myös suositukset annettiin, ja seuraava teemapohjainen arviointi toteutetaan 2024. Myös Suomessa GREVION työ ja yleiset suositukset ovat jo vaikuttaneet. Muun muassa turvakotien määrään ja resursseihin on panostettu, on kehitetty auttavia palveluita sekä seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä.

Päivi Hirvolan mukaan Istanbulin sopimus tunnetaankin kaikkien tehokkaimpana ja pidemmälle menevänä välineenä ehkäistä ja kitkeä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tehoa auttaa nimenomaan sopimuksen valvontamekanismi eli asiantuntijaelin GREVIO, joka valvoo sopimuksen täytäntöönpanoa tekemällä arviointikäyntejä ja antamalla suosituksia.  GREVIO kuuli sekä EU:n toimielimiä ja kansalaisjärjestöjä ja asiantuntijoita ja antoi digiväkivaltaa koskevat ensimmäiset suosituksensa lokakuussa 2021 kaikilla em. neljällä Istanbulin sopimuksen periaatteen alueella.

Edellytys on, että jokainen sopimusvaltio tunnustaa digitaalisen väkivallan jatkumona muuhun naisiin kohdistuvaan, sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan. Tärkeää ehkäisyssä on lainsäädännön ajantasaistaminen ja rikoksen tekijöiden asettaminen syytteeseen sopimusten, standardien ja vaatimusten mukaisesti. Suojelussa on kiinnitettävä huomio tukipalveluihin, turvakoteihin ja tukikeskuksiin ja tietoa niistä on oltava saatavilla. Lisäksi sopimusvaltioiden on varmistettava rikosten tehokas tutkinta ja syytetoimet – taloudelliset ja tekniset resurssit, oikeusapu, pääsy oikeusprosessiin sekä poliisin resurssit. Myös yksityinen sektori on saatava mukaan digitaalisen väkivallan ja häirinnän ehkäisytyöhön.

Lähteet:
NAPE – Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta https://stm.fi/nape

NAPE-SEMINAARI – Naisiin kohdistuvan väkivallan digitaalinen ulottuvuus 4.12.2023

GREVIO Ensimmäinen yleinen suositus naisiin kohdistuvan väkivallan digitaalisessa ulottuvuudessa, 2021. https://stm.fi/documents/1271139/2013549/GREVIOn_suositus_naisiin_kohdistuvan_vakivallan_digitaalisesta_ulottuvuudesta.pdf/70debdd8-c06a-7bef-228e 11dadcd15199/GREVIOn_suositus_naisiin_kohdistuvan_vakivallan_digitaalisesta_ulottuvuudesta.pdf?t=1701675140503

Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimus on osa Euroopan unionin Gender Based Violence -tutkimushanketta, jossa mitataan lähisuhdeväkivallan yleisyyttä eri jäsenmaissa. Tutkimus on yksi väline Euroopan ja Suomen tasa-arvotilanteen arvioimisessa. Se tuottaa myös tietoa, jota edellyttää Suomen allekirjoittama Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus).

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/187737/sukupuolistunut_v%c3%a4kivalta_ja_l%c3%a4hisuhdev%c3%a4kivalta_suomessa_2021_-loppuraportti.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lähisuhdeväkivallasta aiheutuva palveluiden käyttö ja kustannukset: Terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa

https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-383-385-2

Espanjan Suurlähetystön vieraana – keskustelua tasa-arvosta

Eurooppanaisten toimintaan kuuluu, että kutsumme itsemme kylään kulloisenkin EU-puheenjohtajamaan lähetystöön kuulemaan tulevan tai meneillään olevan agendan painotuksista, asiakokonaisuuksista ja yksityiskohdistakin.

Espanjan lähetystössä virisi vilkas keskustelu myös ihmisoikeuksista, naisjärjestöjen toiminnasta, syntyvyydestä ja sitä edistävistä palveluista sekä naisten osallistumisesta päätöksentekoon ja yhteiskuntaan.

Muistamme kesäkuun alussa iloinneemme pääministeri Sanchez´in sanoista, että keskeisiä kysymyksiä Espanjan EU-puheenjohtajakaudella on EU-kansalaisten hyvinvointi: palkat, työ, sukupuolten tasa-arvo ja vapaus. Tästäkin syystä Eurooppanaisia kiinnosti juuri EU:n sosiaalisen pilarin asiat, kuten tasa-arvon eteneminen Espanjan EU-puheenjohtajakaudella. 

Myös suurlähettiläs Fernandez-Arias painotti puheenjohtaja-kauden alkuperäistä vahvaa fokusointia ihmisten hyvinvointiin eli Euroopan kansalaisille tärkeisiin asioihin. Hän muistutti siitä, että ideana on ollut tuoda Eurooppa lähemmäksi kansalaisia, ja siitä, että Espanjalle on ollut aina tärkeää sukupuolten tasa-arvon ja yleensä tasa-arvo edistäminen sekä naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen.

Niin ikään ikääntyvä Eurooppa, sen autioituva maaseutu, alhainen syntyvyys tarvitsevat ihmisläheisiä ratkaisuja, sanoi suurlähettiläs. Samalla hän kuitenkin totesi, että sota, konfliktit, covid-pandemia ja niiden seuraukset ja suurvaltapolitiikka on muuttanut puheenjohtajakauden agendaa, ja jäsenmaiden kiinnostus Espanjan esiin nostamiin sosiaalisen pilarin ja Euroopan kysymyksiin on kärsinyt. 

Puheenjohtajakaudellaan Espanja onkin em. syistä joutunut erityisesti panostamaan EU:n strategisen autonomian vahvistamiseen. Tämä tarkoittaa, että EU:n kilpailukykyä vahvistetaan ja varaudutaan tuleviin kriiseihin. Kehittämällä strategista autonomiaansa EU pyrkii vastaamaan muuttuneeseen globaaliin toimintaympäristöön, johon vaikuttavat mm. kilpailu kriittisistä raaka-aineista, pandemia, Venäjän hyökkäyssota, energiakriisi sekä keskustelu EU:n globaalista kilpailukyvystä erityisesti suhteessa Yhdysvaltioihin ja Kiinaan.

Kuitenkin myös sosiaalisen pilarin asiat ovat edistyneet. Ruotsin puheenjohtajakaudellaan voimakkaasti ajama malli siirtolaiskysymyksen ratkaisemiseksi EU:n alueella on Espanjan kaudella edennyt, ja solidaarisuus- ja yhteisvastuumalli asiassa syntyi tänä syksynä. Myös sukupuolittuneen väkivallan kriminalisointiin liittyvä direktiivi etenee, joskin jäsenmaiden yhteisymmärryksen löytymisessä on ongelmia; mm. raiskauksen rangaistavuuden suostumusperustaisuuden haluaisivat tietyt jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, poistaa.

Niin ikään direktiivi suurten pörssiyhtiöiden hallintoneuvostojen aliedustettujen hallituspaikkojen kasvattamiseksi on saatu päätökseen.

Espanja itse oli ensimmäinen EU:n jäsenvaltio, joka otti sukupuolikiintiöt listayhtiöiden hallituksissa lainsäädäntöönsä ja edellyttää nimitystoimikunnilta konkreettisia toimenpiteitä tasapuolisen edustuksen saavuttamiseksi. Pelkällä lainsäädännöllä ei kuitenkaan päästä EU:n asettamaan 40% tavoitteeseen. Tarvitaan kulttuurimuutosta ja hyviä esimerkkejä, joita esimerkiksi Espanjasta löytyy korkealle edenneistä, arvostetuista osaajista, hallitusammattilaisista.

Espanja pyrkii omalta osaltaan ennen Euroopan parlamentin vaaleja ja ennen uutta komissiota edistämään agendaansa ja asioita niin paljon kuin mahdollista, painotti suurlähettiläs Fernandez-Arias. Belgia jatkaa siitä vuoden 2024 alusta.

Kirjoittaja: Päivikki Kumpulainen

Sukupuolikiintiöt listayhtiöiden hallituksissa ja hallintoneuvostoissa – direktiivin täytäntöönpano

https://europeanwomenonboards.eu/

Ennen syyskokouksen alkua hallitusjäsenet Riitta Rönn ja Jaana Koskinen alustivat ajankohtaisesta teemasta naisten osuuden lisääminen pörssiyhtiöiden hallituksissa.  Sukupuolten tasapuolisen edustuksen lisääminen suomalaisten listayhtiöiden hallituksissa ja johtotehtävissä kuuluu hallituksen tasa-arvo-ohjelman (2020 – 2023) tavoitteisiin.

Tarkasteluhetkellä EU-maat ovat onnistuneet asiassa eri tavoin, pakolla ja/tai vapaaehtoisesti. Vuonna 2021 EU:n suurimpien pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä vain 30,6 prosenttia oli naisia. Jäsenmaiden välillä on suuria eroja: Ranskassa osuus on 46,3 % ja Virossa 8,3 %. Suomessa osuus on 36 %. Suomi on sijalla yhdeksän. Uudella direktiivillä pyritään saavuttamaan naisten ja miesten aikaisempaa tasapuolisempi edustus pörssiyhtiöiden hallintoelinten jäsenten keskuudessa. EU:n tahtotila on nostaa naisten osuus 40%:iin suurten pörssiyhtiöiden hallituksissa. Asiasta valmistellaan parhaillaan hallituksen esitystä ja se on tulossa joulukuussa lausuntokierrokselle.  Tavoitteena on antaa lakiesitys eduskunnalle jo keväällä 2024. Eurooppanaiset vastasi myös viime kevään lausuntopyyntöön. Nyt lokakuun kuulemistilaisuudessa Eurooppanaisten yksi tärkeä viesti oli, että uuden lain sisältöä tulee tarkastella myös suhteessa tasa-arvolakiin.

Syyskokous suuntasi tulevaan – mihin Eurooppanaisia tarvitaan

Eurooppanaisten syyskokous lokakuun 10 päivänä Eurooppatalossa suuntasi vuoteen 2024 ja hieman pidemmällekin. Se muun muassa valitsi uuden hallituksen ja hyväksyi strategian vuosille 2024-2027. Kokousta johti taas kerran ammattitaidolla Paula Hjelt-Putilin.  Kokous järjestettiin hybrinä, joten muillakin kuin helsinkiläisillä jäsenillä oli mahdollisuus osallistua. Ilahduttavaa on, että myös ihka uusia, kuin myös uudelleen aktivoituneita jäseniä, oli mukana. Osa heistä tuli myös valituksi hallitukseen.

Alkuperäinen tarkoitus ja tehtävä kantavat – rakenteet päivitettävä

Varsinaista strategiaa ja tiekarttaa ei järjestöllämme ole ollut. Toimintaamme ovat ohjanneet säännöt ja vuosittainen suunnittelu. Syitä siihen, miksi kuitenkin tarvitsemme strategisia suuntaviivoja nyt, on monia: unionin toiminta on vuosikymmenten saatossa laajentunut ja syventynyt, sukupuolten tasa-arvo ja naisten ja tyttöjen oikeudet on haastettu Euroopassa ja maailmalla. Toisaalta niiden edistäminen ja korjaaminen on vahvasti esillä EU:n ja YK:n sekä kansallisissa ohjelmissa, tasa-arvolainsäädäntö on kehittynyt ja kestävän kehityksen ja sosiaalisen pilarin kysymykset tulleet osaksi ja tärkeiksi myös EU:n agendaa. Demokraattisesti valittu parlamentti ja sen jäsenet ovat vahvistuneet kansalaisvaikuttamisen väyliksi. Vaikuttamisen tahot, kohteet ja mahdollisuudet kaikilla tasoilla ovat lisääntyneet. Naiset ovat verkostoituneet kansainvälisesti ja Suomessa, ja myös muut naisjärjestöt pohtivat ja ratkovat samoja eurooppa- ja tasa-arvokysymyksiä ja vaikuttavat niihin. On kysyttävä, mihin meitä tarvitaan.

Yhdistys perustettiin aikoinaan nimellä Naiset`96 vaikuttamaan vuoden 1996 EU:n hallitusten väliseen konferenssin ja tiedottamaan tuloksista suomalaisille naisille. Toimintaperiaate oli joustava, kaikille avoin asiantuntija-naisverkosto, silta naisten ja EU:n välille, keskustelu- ja tiedonsiirtofoorumi.

Syyskokous päätti, että alkuperäisestä tehtävästä ja tavoitteesta on hyvä ponnistaa myös jatkossa, joten perustehtävämme on vaikuttaa tasa-arvounionin kehitykseen EU- ja kansallisella tasolla.  Naisten aseman esiin nostaminen, naisten asemaan liittyvän tiedon ja ymmärryksen lisääminen sekä vaikuttamismahdollisuuksien osoittaminen eurooppa- ja tasa-arvokysymyksissä on tänäkin päivänä tärkeä tehtävä. Myös unioni korostaa tärkeää tehtäväämme eli Euroopan Unionin ja naisten ja tyttöjen asemaan vaikuttavien tavoitteiden ja toimien sekä vaikutusmahdollisuuksien tunnetuksi tekemistä jäsenmaissa. Tähän antaa erityisen mahdollisuuden taas vuoden 2024 europarlamenttivaalit.

Eurooppanaisten erityistehtävä on nimensäkin mukaisesti olla naisjärjestöjen joukossa se järjestö, joka tuo EU:n tasa-arvokysymykset, erityisesti sukupuolten tasa-arvoon liittyvät asiat näkyviksi, keskusteluun ja vaikuttaa niihin yksin ja yhdessä muiden nais- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Nykyiset rakenteemme eivät kuitenkaan tue tätä työtä riittävästi, joten tarvitsemme strategian, joka keskittyy erityisesti rakenteiden ja roolien selkeyttämiseen ja vahvistamiseen. Siksi strategia keskittyy kolmeen tehtäväämme, Eurooppanaiset tiedonvälittäjänä, asiantuntijana ja vaikuttajana.

Kiitos kaikille teille, jotka vastasitte strategiakyselyymme syyskuussa. Kommentit on pyritty ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon strategian muotoiluissa.

Euroopan Parlamentin vaalit kesäkuussa – tavoitteita hiotaan yhdessä

Toimintasuunnitelmaa 2024 ja talousarviota määrittelee keskeisesti Eurovaalit, jotka järjestetään kesäkuussa. Toimintamme pääpaino on Eurooppanaisten jo aiemmin nostamissa teemoissa, mutta teemat ja yksityiskohdat tarkentuvat vielä alkuvuodesta. Niitä suunnitellaan yhteistyössä Eurooppalaisen Suomen ja myös muiden naisjärjestöjen kanssa. Kampanjointi ja vaikuttaminen huipentuu joka tapauksessa loppukeväästä järjestettävään vaalipaneeliin tai vastaavaan tilaisuuteen. Vaalivuoden talousarvio hyväksyttiin kahdella rahoitusvaihtoehdolla – ulkopuolisella rahoitusvaihtoehdolla ja ilman ulkopuolista rahoitusta -vaihtoehdolla. Jäsenmaksu 2024 päätettiin pitää ennallaan eli 25 €.

Syyskokous valitsi hallituksen vuodelle 2024

Eurooppanaisten puheenjohtajana jatkaa Päivi Luna, varapuheenjohtajina Merja-Maaria Turunen ja Päivikki Kumpulainen.

Hallituksen muiksi jäseniksi valittiin Sari Bäcklund-Kajanmaa (uusi), Sinikka Holma-Peets, Sari Koivuniemi, Jaana Koskinen, Auli Ojala ja Anneli Temmes (uusi). Tervetuloa erityisesti uudet hallituksen jäsenet. Uusien esittelyt löytyvät hieman myöhemmin kotisivuiltamme.

Vuoden 2024 toiminnantarkastajaksi valittiin Carita Orlando ja varatoiminnantarkastajaksi Paula Miinalainen.

Kiitos kaikille osallistuneille ja yhdistyksen toiminnasta rakentavin kommentein ja viestein kiinnostuneille. Tuleva toimintavuosi näyttää vilkkaalta ja mielenkiintoiselta vaikuttamisen vuodelta.