Kategoria: Blogi

Julkaistu

Esittelyssä uudet hallituksen jäsenet 2024

Eurooppanaiset ry:n hallitus sai hallitukseensa lisää vahvaa asiantuntijuutta ja osaamista, kun valituksi syyskokouksessa tulivat kolme uutta, Sari Bäcklund-Kajanmaa, Sari Koivuniemi ja Anneli Temmes. Lämpimästi tervetuloa!

Sari Bäcklund-Kajanmaa: Kiitän valinnastani Eurooppanaisten hallituksen jäseneksi.

Olen sekä työelämässä että siviilielämässäni aina ollut kiinnostunut tasa-arvoasioista. Taustaltani olen valtiotieteiden maisteri (sosiaalipolitiikka) ja erilaiset yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyneet asiat ovatkin olleet mukanani jo opinnoista lähtien.

Pääosan työelämästäni olen työskennellyt ay-liikkeessä, viimeiset kymmenisen vuotta sosiaali- ja terveysalan erityisasiantuntijana Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:ssä. Työtehtäviini on kuulunut myös tasa-arvoasiat niin kotimaassa kuin kansainvälisesti ja olen mm. vetänyt liittoni tasa-arvotyöryhmää. Tätä ennen toimin samassa ammattiliitossa työehtosopimusneuvottelijana. Ja kun JHL edustaa pitkälti naisvaltaisia julkisen sektorin aloja, termi ’naisen euro’ tuli valitettavasti liiankin tutuksi. Olen myös ollut mukana lukuisissa työryhmissä koskien mm. perhevapaita, palkkausjärjestelmiä, ammattirakenteita ja sosiaaliturvaa.

Työssäni olen mukana monessa Eurooppatason työryhmässä, jotka käsittelevät sote-sektoria eli käytännössä pitkälti naisia ja naisten asemaa työelämässä. Myös kansainvälinen ay-liike on huolissaan tasa-arvokehityksestä ja eurooppalainen kattojärjestömme seuraakin tarkasti parlamentissa valmisteltavana olevaa lainsäädäntöä tältä osin.

Työskentelin runsas kymmenen vuotta sitten kolme kuukautta Brysselissä FinUnionsin toimistossa ja pääsin tuolloin perehtymään parlamentin työskentelytapaan ja asioiden valmisteluprosessiin. Vaikuttaminen EU-tasolla vaatiikin ponnisteluja vielä enemmän kuin vaikuttaminen Suomen omaan lainsäädäntöön. Suuri osa lainsäädännöstämme tulee nykyisin EUsta ja siksi toimivat yhteydet parlamenttiin ja EU:n virkamiehistöön ovat tärkeitä. En tunne vielä riittävästi Eurooppanaisten toimintatapaa ja resursseja, mutta toivon että vaikuttamista tehdään vahvasti etupainotteisesti ja keskeisiin asioihin painottuen. Toki myös Suomen oman lainsäädännön valmistelun seuranta ja vaikuttamistyö on ihan keskeistä tasa-arvoasioiden kannalta.

Tällä hetkellä asun mieheni työn vuoksi Belgiassa ja olen omasta työstäni vielä jonkin aikaa vapaalla. Uskon – ja toivon -, että sen vuoksi minulla on mahdollisuus perehtyä paremmin myös Eurooppanaisten toimintaan.

Odotan innolla hallitustyön käynnistymistä ja toivon voivani omalla panoksellani vaikuttaa edes hiukan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden etenemiseen.

Olen Anneli Temmes ja työurani on ollut lähinnä julkisen hallinnon kehittämistä, kouluttamista ja johtamista.  Eurooppalaisuus on kuulunut siihen kautta vuosien monella tavoin: yhteistyönä eurooppalaisten kollegojen kanssa, EU-asioiden oppimisena ja opettamisena, monina yhteisinä pohdintoina uusien ja tulevien jäsenmaiden asiantuntijoiden kanssa. Koulutukseltani olen hallintotieteiden lisensiaatti.

Eurooppanaisten toiminnassa minua kiinnostaa sen toiminnan monipuolisuus ja mukana olevien laaja asiantuntemus. Tasa-arvokysymykset ovat tulleet itseäni lähelle myös monissa hankkeissa ja muissa tehtävissä eri maissa. On aina hämmentävää kohdata todellista näkyvää tasa-arvottomuutta, johon Suomessa emme ole tottuneet.  Kuitenkin myös kotimaassa tiedämme edelleen olevan paljon tehtävää.

Olen eläköitynyt valtionyhtiö HAUS kehittämiskeskus Oy:n toimitusjohtajan tehtävästä.  Tasa-arvokysymyksiä sivusimme monissa koulutuksissa ja kehittämishankkeissa. 

Kansainvälisyys on aina ollut tärkeä osa työtäni, joka jatkuu edelleen linkittyen erityisesti Euroopan uusien demokratioiden kehittämiseen EU:n rahoittamien hankkeiden kautta.  Olen toiminut hankkeiden vetäjänä ja asiantuntijana yli 20 maassa erityisesti julkisen hallinnon kehittämishankkeissa, joissa sisältönä on ollut hallinnon rakenteiden ja toiminnan kehittäminen, hyvä johtaminen, moderni henkilöstöpolitiikka, korruption vastaisuus ja laaja-alainen koulutus.  Olen työskennellyt myös maissa, joissa oikeusvaltion periaatteet ovat olleet uhattuna, joissa korruptio on arkipäivää ja joissa naisten pääsy johtaviin tehtäviin on ollut poikkeuksellista. Kaikkialla olen kuitenkin aina kohdannut innostusta kehittämiseen ja pyrkinyt edistämään itseluottamusta ja rohkeutta muutoksiin.

Tasa-arvokysymykset ovat osa myös Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkoston toimintaa, jossa verkostossa olen toiminut eri rooleissa.  Olen ollut johtajana Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden keskuksessa FinnAgorassa Budapestissa.   Luottamustehtäväni linkittyvät myös osin kulttuurin säätiöihin ja yhdistyksiin.

Julkaisujeni teemoja ovat olleet erityisesti hyvä hallinto, hyvinvointivaltio ja innostava johtaminen.

On ilo tulla mukaan Eurooppanaisten hallitukseen!

Sari Koivuniemi: Olen aikaisemmin toiminut Eurooppanaisten puheenjohtajana sekä sihteerinä. On ilo palata mukaan, ja tuoda hallitustoimintaan vuosien varrella karttunutta kansainvälistä tasa-arvokokemustani ja näkemystäni sekä työelämäkysymyksiin liittyvää osaamistani. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri.

Olen näköalapaikalla työssäni TEHY:ssä työelämään ja palkkatasa-arvon liittyvässä vaikuttamisessa. Toimin tasa-arvoasioissa kansallisella, EU- ja globaalilla tasolla mm. STTK:n tasa-arvoryhmässä sekä julkisten alojen ammattiliittojen EU-tason (EPSU) ja kansainvälisen tason (PSI) nais- ja tasa-arvotyöryhmissä.

Sukupuolten välisen tasa-arvon keskeisiä haasteita on juuri työmarkkinoihin ja työelämään liittyvä epätasa-arvo, mikä ilmenee monin eri tavoin esimerkiksi palkka- ja eläke-eroina, naisiin kohdistuvana työpaikkaväkivaltana, raskaussyrjintänä, epätasaisena hoitovastuun jakautumisena ja palkattomana hoiva- ja hoitovastuuna, naisten alhaisempana työllisyysasteena ja naisten alhaisempana osuutena työmarkkinoiden johtopaikoilla.   Tarkastelen tasa-arvoasioita myös kehitysmaiden näkökulmasta Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK) hallitustoiminnan ja kehitysyhteistyöhankkeiden kautta, joissa vahvana prioriteetina on tasa-arvokysymykset ja mm. ILOn 190 työpaikkaväkivaltaa koskevan sopimuksen ratifiointi.  Toimin myös aktiivisesti maahanmuuttajanaisten ja heidän työmarkkina-asemansa parantamiseksi, esimerkiksi sote-alan eettisen rekrytoinnin edistämiseksi.

Julkaistu

Katse menneeseen ja tulevaan

Mennyt vuosi oli tasa-arvokehityksen kannalta ristiriitainen. Erityisesti sodan raakuudessa ihmisoikeudet ja tasa-arvo kärsivät, mutta myös yleisemminkin ihmisoikeudet ja demokraattiset oikeudet ovat haastettuina.

On kuitenkin tärkeää, että tasa-arvopyrkimyksiä ja -työtä jatketaan. Kiitos kaikille, jotka olette olleet ja olette mukana edistämässä parempaa tulevaisuutta, kukin vaikuttamassa joko Eurooppanaisissa tai omilla tahoillanne!

Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin sanoin ”There can be no true equality without freedom from violence’.

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen oikeusperustan vahvistaminen oli menneen vuoden aikana vahvasti esillä niin EU:n tasolla kuin kansallisesti. Hieman yllättäen viime syksyn aikana muun muassa Saksa ja Ranska ilmaisivat vastustavansa suostumusperustaisen raiskauspykälän sisällyttämistä valmisteilla olevaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa suitsevaan direktiiviin. Euroopan Parlamentin tasa-arvovaliokunta (FEMM) ilmaisi joulukuun istunnossaan syvän pettymyksensä siitä, että jotkut jäsenmaat ovat vesittämässä direktiivin keskeisintä perustaa.

Syksyllä 2023 kantautui ääniä siitä, että myös Suomi, vastoin jo voimassa olevan oman lainsäädäntönsä sisältöä, olisi EU-tasolla vastustamassa kyseistä kirjausta. Eurooppanaiset ilmaisi huolensa asiasta ja vaati verkostojensa kautta päättäjiä ja edustajiamme EU:ssa noudattamaan suuren valiokunnan aiempaa kantaa ja edistämään suostumusperustaista lainsäädäntöä myös EU-tasolla.

Olemmekin tyytyväisiä, että suuri valiokunta vahvisti joulukuun alun kokouksessa näkemyksensä ja tukensa suostumuksen puutteeseen perustuvan raiskauksen säätämiseksi rangaistavaksi komission esittämällä tavalla. Valiokunta myös painotti sitä, että sopu asiasta tulisi saada ennen ensi vuoden Euroopan parlamentin vaaleja ja että direktiivi tulisi voimaan mahdollisimman pian.

Myönteistä naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan torjunnan kannalta on sekin, että Euroopan neuvosto teki vihdoin viime vuoden kevään aikana päätöksen EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen. Sopimus tuli voimaan lokakuun 2023 alussa.

Parlamenttivaalien yhteydessä keväällä 2024 naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjuminen tulee varmasti olemaan yksi keskeisimpiä kysymyksiä. Jo nyt unionilla on työkaluja edistää ja seurata asiaa jäsenmaissa, ja lisää mahdollisuuksia kehittää työkaluja Istanbulin sopimuksen pohjalta ja mukaisesti on mahdollista rakentaa.

Presidenttiehdokkailta toivomme nykyistä laajemmin näkemyksiä ja arvojohtajuutta tasa-arvokysymyksissä. Euroopan parlamentin vaaliteemoja tulevat olemaan ainakin naisiin kohdistuva ja lähisuhdeväkivalta ja sen torjuminen, sosiaalisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvo EU:n ohjauksessa – ylipäänsä EU:n tasa-arvostrategian 2022-2025 valtavirtaistaminen ja sukupuoli- ja tasa-arvovaikutusten arvioinnin sisällyttäminen kaikkeen päätöksentekoon.

Vuosi 2024 alkaa vauhdikkaasti presidentin vaaleilla ja jatkuu Euroopan parlamentin vaalien vaikuttamistyössä ja tuoksinassa!

Julkaistu

Sukupuolistunut häirintä ja väkivalta verkossa – uhka demokratialle. Kuka valvoo ja miten?

YK:n kansainvälistä Oranssit päivät -kampanjaa naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi vietetään vuosittain 25.11.–10.12. Tämän vuoden kampanja peräänkuuluttaa jokaisen naisen ja tytön oikeutta turvalliseen ja väkivallan ja häirinnän uhasta vapaaseen olemassaoloon kaikkialla.

Digitaalisen väkivallan lisääntyminen on ajankohtainen ongelma. Joka neljäs suomalainen on kokenut väkivaltaa tai häirintää verkossa, naiset (n. 25 %) hieman useammin kuin miehet. Erityisesti väkivalta ja häirintä paikantuu nuoriin ja naisiin. Esimerkiksi 16 – 24 vuotiaiden tarkastelussa 87 % naisista ja 83 % miehistä on kokenut tai todistanut väkivaltaa tai väkivaltaa verkossa. Vastaavasti 25 – 34-vuotiaista 84 % naisista ja 72 % miehistä. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kysymys, sitä vähemmän kokemuksia verkkohäirinnästä on.

Verkkoväkivallan muodot ovat moninaisia. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjuntaa käsittelevän Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia valvovan asiantuntijaryhmän, GREVION jäsen Päivi Hirvola tiivistää myös digiväkivallan olevan fyysistä, henkistä, seksuaalista tai taloudellista haittaa, uhkaamista, pakottamista tai vapaudenriistoa.  Se on seksuaalista ja sukupuolittunutta häirintää ja väkivaltaa – muun muassa seuraamista, yhteydenottoja, ei-toivottua viestintää, juoruja, huhuja, seksuaalisia kommentteja ja kuvia, joiden tavoitteena on henkilön maineen ja toimeentulon tuhoaminen.

Yleisintä verkkohäirintää ovat epäasialliset julkiset kommentit henkilökohtaisista ominaisuuksista, mielipiteistä tai toiminnasta. Verkkohäirintää, joka yleisemmin kohdistuu naisiin, on myös yksityisviestinä saadut epäasialliset kommentit. Edelleen verkossa tapahtuu ja kohdataan myös fyysistä uhkaa. Verkkohäirintää kokeneista naisista 16 prosenttia on kertonut kohdanneensa fyysistä uhkaa itseä tai läheisiä kohtaan, mikä tarkoittaa uhkaamista esimerkiksi tappamisella tai raiskauksella. Myös maalittaminen on verkkoväkivallan muoto, sen tavoite on kehottaa muita osallistumaan sopimattomaan kommentointiin tai viesteihin.

Väkivalta on uhka demokratialle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Sukupuolittunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksen tuloksista ilmenee, että nettiväkivallan uhrit alkavat vältellä, vähentää ja rajoittaa osallistumistaan. Myös omien viestien tyylin tai sävyn muuttaminen on melko yleistä, samoin psyykkiset oireet. Väkivalta vaikuttaa ajatteluun itsestä. Se on uhka demokratialle, koska väkivallan seurauksena jätetään osallistumatta keskusteluun eikä ilmaista omaa mielipidettä. Huoli ja uhka on, että naisten ääni hiljenee, ja epäröidään hakeutua tehtäviin, jolloin hakijoiden joukko kapenee. Tutkijat esittäväkin huolensa siitä, että nettiväkivallan vaikutuksen tulevaisuuden yhteiskuntaan voivat olla suuria.

”Istanbulin sopimus tunnetaan kaikkien tehokkaimpana ja pidemmälle menevänä välineenä ehkäistä ja kitkeä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tehoa auttaa nimenomaan sopimuksen valvontamekanismi, asiantuntijaelin  GREVIO.”

Suomi ratifioi Istanbulin sopimuksen 2015, EU vasta tänä vuonna. Istanbulin sopimuksen tarkoitus ja tavoite on tehdä loppu naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sopimuksen vaikuttavuus perustuu neljään periaatteeseen: väkivallan ehkäiseminen, uhrien suojelu, oikeudelliset toimet ja poliittisen tason päätöksenteko.  

Ensimmäinen arviointi Suomessa tehtiin 2015. Myös suositukset annettiin, ja seuraava teemapohjainen arviointi toteutetaan 2024. Myös Suomessa GREVION työ ja yleiset suositukset ovat jo vaikuttaneet. Muun muassa turvakotien määrään ja resursseihin on panostettu, on kehitetty auttavia palveluita sekä seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä.

Päivi Hirvolan mukaan Istanbulin sopimus tunnetaankin kaikkien tehokkaimpana ja pidemmälle menevänä välineenä ehkäistä ja kitkeä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tehoa auttaa nimenomaan sopimuksen valvontamekanismi eli asiantuntijaelin GREVIO, joka valvoo sopimuksen täytäntöönpanoa tekemällä arviointikäyntejä ja antamalla suosituksia.  GREVIO kuuli sekä EU:n toimielimiä ja kansalaisjärjestöjä ja asiantuntijoita ja antoi digiväkivaltaa koskevat ensimmäiset suosituksensa lokakuussa 2021 kaikilla em. neljällä Istanbulin sopimuksen periaatteen alueella.

Edellytys on, että jokainen sopimusvaltio tunnustaa digitaalisen väkivallan jatkumona muuhun naisiin kohdistuvaan, sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan. Tärkeää ehkäisyssä on lainsäädännön ajantasaistaminen ja rikoksen tekijöiden asettaminen syytteeseen sopimusten, standardien ja vaatimusten mukaisesti. Suojelussa on kiinnitettävä huomio tukipalveluihin, turvakoteihin ja tukikeskuksiin ja tietoa niistä on oltava saatavilla. Lisäksi sopimusvaltioiden on varmistettava rikosten tehokas tutkinta ja syytetoimet – taloudelliset ja tekniset resurssit, oikeusapu, pääsy oikeusprosessiin sekä poliisin resurssit. Myös yksityinen sektori on saatava mukaan digitaalisen väkivallan ja häirinnän ehkäisytyöhön.

Lähteet:
NAPE – Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta https://stm.fi/nape

NAPE-SEMINAARI – Naisiin kohdistuvan väkivallan digitaalinen ulottuvuus 4.12.2023

GREVIO Ensimmäinen yleinen suositus naisiin kohdistuvan väkivallan digitaalisessa ulottuvuudessa, 2021. https://stm.fi/documents/1271139/2013549/GREVIOn_suositus_naisiin_kohdistuvan_vakivallan_digitaalisesta_ulottuvuudesta.pdf/70debdd8-c06a-7bef-228e 11dadcd15199/GREVIOn_suositus_naisiin_kohdistuvan_vakivallan_digitaalisesta_ulottuvuudesta.pdf?t=1701675140503

Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimus on osa Euroopan unionin Gender Based Violence -tutkimushanketta, jossa mitataan lähisuhdeväkivallan yleisyyttä eri jäsenmaissa. Tutkimus on yksi väline Euroopan ja Suomen tasa-arvotilanteen arvioimisessa. Se tuottaa myös tietoa, jota edellyttää Suomen allekirjoittama Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus).

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/187737/sukupuolistunut_v%c3%a4kivalta_ja_l%c3%a4hisuhdev%c3%a4kivalta_suomessa_2021_-loppuraportti.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lähisuhdeväkivallasta aiheutuva palveluiden käyttö ja kustannukset: Terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa

https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-383-385-2
Julkaistu

Syyskokous suuntasi tulevaan – mihin Eurooppanaisia tarvitaan

Eurooppanaisten syyskokous lokakuun 10 päivänä Eurooppatalossa suuntasi vuoteen 2024 ja hieman pidemmällekin. Se muun muassa valitsi uuden hallituksen ja hyväksyi strategian vuosille 2024-2027. Kokousta johti taas kerran ammattitaidolla Paula Hjelt-Putilin.  Kokous järjestettiin hybrinä, joten muillakin kuin helsinkiläisillä jäsenillä oli mahdollisuus osallistua. Ilahduttavaa on, että myös ihka uusia, kuin myös uudelleen aktivoituneita jäseniä, oli mukana. Osa heistä tuli myös valituksi hallitukseen.

Alkuperäinen tarkoitus ja tehtävä kantavat – rakenteet päivitettävä

Varsinaista strategiaa ja tiekarttaa ei järjestöllämme ole ollut. Toimintaamme ovat ohjanneet säännöt ja vuosittainen suunnittelu. Syitä siihen, miksi kuitenkin tarvitsemme strategisia suuntaviivoja nyt, on monia: unionin toiminta on vuosikymmenten saatossa laajentunut ja syventynyt, sukupuolten tasa-arvo ja naisten ja tyttöjen oikeudet on haastettu Euroopassa ja maailmalla. Toisaalta niiden edistäminen ja korjaaminen on vahvasti esillä EU:n ja YK:n sekä kansallisissa ohjelmissa, tasa-arvolainsäädäntö on kehittynyt ja kestävän kehityksen ja sosiaalisen pilarin kysymykset tulleet osaksi ja tärkeiksi myös EU:n agendaa. Demokraattisesti valittu parlamentti ja sen jäsenet ovat vahvistuneet kansalaisvaikuttamisen väyliksi. Vaikuttamisen tahot, kohteet ja mahdollisuudet kaikilla tasoilla ovat lisääntyneet. Naiset ovat verkostoituneet kansainvälisesti ja Suomessa, ja myös muut naisjärjestöt pohtivat ja ratkovat samoja eurooppa- ja tasa-arvokysymyksiä ja vaikuttavat niihin. On kysyttävä, mihin meitä tarvitaan.

Yhdistys perustettiin aikoinaan nimellä Naiset`96 vaikuttamaan vuoden 1996 EU:n hallitusten väliseen konferenssin ja tiedottamaan tuloksista suomalaisille naisille. Toimintaperiaate oli joustava, kaikille avoin asiantuntija-naisverkosto, silta naisten ja EU:n välille, keskustelu- ja tiedonsiirtofoorumi.

Syyskokous päätti, että alkuperäisestä tehtävästä ja tavoitteesta on hyvä ponnistaa myös jatkossa, joten perustehtävämme on vaikuttaa tasa-arvounionin kehitykseen EU- ja kansallisella tasolla.  Naisten aseman esiin nostaminen, naisten asemaan liittyvän tiedon ja ymmärryksen lisääminen sekä vaikuttamismahdollisuuksien osoittaminen eurooppa- ja tasa-arvokysymyksissä on tänäkin päivänä tärkeä tehtävä. Myös unioni korostaa tärkeää tehtäväämme eli Euroopan Unionin ja naisten ja tyttöjen asemaan vaikuttavien tavoitteiden ja toimien sekä vaikutusmahdollisuuksien tunnetuksi tekemistä jäsenmaissa. Tähän antaa erityisen mahdollisuuden taas vuoden 2024 europarlamenttivaalit.

Eurooppanaisten erityistehtävä on nimensäkin mukaisesti olla naisjärjestöjen joukossa se järjestö, joka tuo EU:n tasa-arvokysymykset, erityisesti sukupuolten tasa-arvoon liittyvät asiat näkyviksi, keskusteluun ja vaikuttaa niihin yksin ja yhdessä muiden nais- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Nykyiset rakenteemme eivät kuitenkaan tue tätä työtä riittävästi, joten tarvitsemme strategian, joka keskittyy erityisesti rakenteiden ja roolien selkeyttämiseen ja vahvistamiseen. Siksi strategia keskittyy kolmeen tehtäväämme, Eurooppanaiset tiedonvälittäjänä, asiantuntijana ja vaikuttajana.

Kiitos kaikille teille, jotka vastasitte strategiakyselyymme syyskuussa. Kommentit on pyritty ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon strategian muotoiluissa.

Euroopan Parlamentin vaalit kesäkuussa – tavoitteita hiotaan yhdessä

Toimintasuunnitelmaa 2024 ja talousarviota määrittelee keskeisesti Eurovaalit, jotka järjestetään kesäkuussa. Toimintamme pääpaino on Eurooppanaisten jo aiemmin nostamissa teemoissa, mutta teemat ja yksityiskohdat tarkentuvat vielä alkuvuodesta. Niitä suunnitellaan yhteistyössä Eurooppalaisen Suomen ja myös muiden naisjärjestöjen kanssa. Kampanjointi ja vaikuttaminen huipentuu joka tapauksessa loppukeväästä järjestettävään vaalipaneeliin tai vastaavaan tilaisuuteen. Vaalivuoden talousarvio hyväksyttiin kahdella rahoitusvaihtoehdolla – ulkopuolisella rahoitusvaihtoehdolla ja ilman ulkopuolista rahoitusta -vaihtoehdolla. Jäsenmaksu 2024 päätettiin pitää ennallaan eli 25 €.

Syyskokous valitsi hallituksen vuodelle 2024

Eurooppanaisten puheenjohtajana jatkaa Päivi Luna, varapuheenjohtajina Merja-Maaria Turunen ja Päivikki Kumpulainen.

Hallituksen muiksi jäseniksi valittiin Sari Bäcklund-Kajanmaa (uusi), Sinikka Holma-Peets, Sari Koivuniemi, Jaana Koskinen, Auli Ojala ja Anneli Temmes (uusi). Tervetuloa erityisesti uudet hallituksen jäsenet. Uusien esittelyt löytyvät hieman myöhemmin kotisivuiltamme.

Vuoden 2024 toiminnantarkastajaksi valittiin Carita Orlando ja varatoiminnantarkastajaksi Paula Miinalainen.

Kiitos kaikille osallistuneille ja yhdistyksen toiminnasta rakentavin kommentein ja viestein kiinnostuneille. Tuleva toimintavuosi näyttää vilkkaalta ja mielenkiintoiselta vaikuttamisen vuodelta.

Julkaistu

Demokratian päivänä 15.9. – Naisjärjestöjen osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet tasa-arvokysymyksissä turvattava

Eurooppanaisten toiminta on syksyn tullen käynnistelty myös hallitusohjelma-analyysin ja tasa-arvo ministerin pyöreän pöydän tapaamisen merkeissä. Saimme muiden naisjärjestöjen ohella kutsun osallistua ministeri Sanni Grahn-Laasosen ja valtiosihteeri Laura Rissasen tasa-arvojärjestöjen kuulemistilaisuuteen. Huolenaiheemme ja nostomme liittyivät erityisesti Eurooppa-politiikan ennakkovaikuttamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisiseen toimiin sekä palkka-avoimuuden toteutumiseen yhtenä palkka epätasa-arvon kitkemisen välineenä.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite siirtyä kerran vaalikaudessa annettavasta EU-selonteosta jatkuvaan strategisten prioriteettien määrittämiseen, vaikuttamiseen ja seurantaan vaikuttaa kannatettavalta. On kuitenkin huolehdittava siitä, että kansalaisjärjestöjen, mukaan lukien nais- ja tasa-arvojärjestöt, ennakoiva kannanmuodostus ja ennakkovaikuttaminen on aidosti mahdollista. Järjestöjen ennakoivan seurannan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia on kehitettävä hallituksen kaavaileman uudistuksen yhteydessä, jotta vuosittaiseen EU-vaikuttamisstrategiaan saadaan kansalaisten ääni kuuluviin. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja eriarvoisuuden poistaminen on oltava maan hallituksen tärkeä ja kirkas tavoite – etenkin koska tasa-arvoa vastustava liikehdintä ja vaikuttamistyö on voimistunut ja nähtävissä niin EU:n kuin kansallisessa poliittisessa toiminnassa.

Toivoimme tasa-arvoministeriltä myös järjestöjen kuulemisen jatkoa tasa-arvokysymyksissä. Ministeri lupasi jatkoa pyöreän pöydän tilaisuuksille ja tasa-arvojärjestöjen kuulemiselle. Akuuteinta kuitenkin nyt valtion budjetin valmistelussa on kuulla ja ottaa huomioon naisjärjestöjen laajasti esittämä huoli siitä, että hallitusohjelman toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset eri ryhmiin arvioidaan huolellisesti. Huoli on aiheellinen, koska arvioinnille ei ole varattu riittävästi aikaa ja hallitusohjelman tavoitteet ovat osin hyvinkin ristiriitaisia.

Erityisenä painopisteenä hallituksella tulee olla naisiin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän torjuminen. Suomen hallituksen tulee olla etujoukoissa ja tiennäyttäjä naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä. Tämä tärkeä viesti nousi monien järjestöjen puheenvuoroissa. Istanbulin sopimus on ollut ratifioitavana EU:lla ja neuvottelut naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä on meneillään. Direktiivi yhtenäistäisi naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmän koko EU:ssa, ja siihen olisi tulossa selkeä sisältö ja linjaus myös verkossa tapahtuvasta sukupuolittuneesta väkivallasta. Valitettavasti nyt tiedämme, että oikeusministerin kanta on, että erityisesti netissä ilmenevä maalittamisen kriminalisointi ei Suomessa tule toteutumaan.

Eurooppanaiset nosti keskustelussa esiin myös palkka-avoimuuden ja siihen liittyen ko. direktiivin implementoinnin tärkeyden palkkatasa-arvon edistämisen yhtenä keinona. Hallitus on ilmaissut edistävänsä palkka-avoimuutta EU:n direktiivin minimisäännösten mukaisesti. Myös tasa-arvovaltuutettu korosti asian tärkeyttä. Naisten suuri tasa-arvo kysymys on edelleen taloudellinen epätasa-arvo, jonka kanssa on tehtävä jokaisen hallituksen sitkeää työtä.

Niin ikään turvallisuus- ja ulkopolitiikassa on pidettävä huolta tasa-arvosta ja huolehdittava naisten roolista uusissa organisaatioissa. Suomen neljännen, myös kansalaisyhteiskunnan kanssa laajassa yhteistyössä valmistellun, kansallisen toimintaohjelman ”Naiset, rauha ja turvallisuus” tavoitteena onkin vahvistaa naisten osallistumista rauhan ja turvallisuuden kysymyksiin, ja sitä kautta tukea pyrkimyksiä rakentaa kestävää rauhaa. Tavoite on, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen rauhanprosesseissa ja rauhanvälityksessä, turvallisuussektorilla, kriiseissä ja kriisinhallinnassa ja varautumisessa vahvistuvat. Toimintaohjelman pohjalta on hyvä jatkaa vaikuttamistyötä. https://valtioneuvosto.fi/-/suomen-neljas-naiset-rauha-ja-turvallisuus-toimintaohjelma-on-julkaistu

Julkaistu

Miten varmistetaan suomalainen osaaminen ja vaikuttaminen EU:ssa?

Kysymys on aiheellinen, koska ensimmäinen sukupolvi EU:n tehtävissä on pian eläköitymässä, eivätkä nuoret ja uudet hakeudu tehtäviin kuten aiemmin. Suomalaisten virkahenkilöiden väheneminen EU:ssa vaikuttaa myös yhteiskuntaamme, koska lainsäädäntöön ja muuhun päätöksentekoon vaikuttaminen luonnollisesti myös vähenee. EU-urat ja vaikuttaminen: suomalaista osaamista unioniin Eurooppalaisen Suomen tilaisuus Suomi Areenassa veti kaiken ikäisiä ihmisiä. Myös nuoria oli ilahduttavasti kuulolla.

Tilanne huolestutti kaikkia kolmea keskustelijaa, MEP Sirpa Pietikäistä, EU:n henkilöstövalintatoimiston johtaja Minna Vuoriota sekä EK:n asiantuntija Päivi Wordia. Meno EU-virkoihini Suomesta on tyrehtynyt. Vuosien 2018-22 aikana valintakokeiden kautta on päässyt läpi vain 32 henkilöä. Yksi suuri syy tilanteeseen onkin hakuprosessin vaativuus ja voimakas kilpailuhenkisyys ja se, että läpäisyprosentti on pieni. Myös mielikuvat, joita paljon Suomessa ruokitaan EU:sta, ovat vääriä. Brysseliä syytetään asioista, jotka eivät ole totta. Sieltä tulee paljon hyvää lainsäädäntöä, joka vaikuttaa arkeemme, muistuttivat panelistit kuulijoita.

Lääkkeeksi virkoihin hakeutumisen lisäämiseksi nähdään se, että hakuprosessia nopeutetaan ja yksinkertaistetaan parhaillaan. Panelistit myös toivovat sitä, että kansallinen koneisto tukisi EU:hun työhön hakeutumista ja toisaalta sieltä takaisin paluuta esimerkiksi urajärjestelmän avulla. Tärkeää olisi myös se, että oikeaa tietoa unionista ja hakemisesta sen tehtäviin levitettäisiin eri kanavilla ja yliopistoissa. Tiedonpuute ja väärät mielikuvat ovat nimittäin nekin iso este hakeutumiselle.

Pitkän EU-kokemuksen omaavat Pietikäinen ja Vuorio kehottivat nuoria kokeilemaan hakemista. Pietikäinen kuvasi EU:ta unelmapaikaksi tehdä työtä ja vaikuttaa asioihin. Kannattaa kokeilla ja haistella, hän rohkaisi.

”Enemmän ennakointia ja selkeämpää agendavaikuttamista”

Komission ehdotukset ovat pitkän valmistelun tulos. Ennakointi EU:n agendaan vaikuttamisessa on äärimmäisen tärkeää, muistuttaa Päivi Word. Nykyhallituksen ohjelmassa ennakkovaikuttamiseen on kyllä kiinnitetty huomiota, mutta panelistit haluaisivat nähdä enemmän ennakointia ja selkeämpää agendavaikuttamista Suomen ja koko EU:n yhteisen edun kannalta. EU ei ole pelkkä puffet-pöytä, josta otetaan vain se, mikä meille on hyvä kattaus. Myös mepit tarvitsevat tietoa Suomen selkeistä kannoista asioihin, Pietikäinen painotti.

Eurooppanaiset yhtyvät näihin asiantuntijoiden erinomaisiin näkemyksiin ja suosituksiin!

Tilaisuuden juonsi Eurooppanuorten puheenjohtaja Amanda Alvesalo.

Päivikki Kumpulainen ja Jaana Koskinen, Eurooppanaiset ry.

Julkaistu

Europarlamentaarikko Silvia Modig: Palkka-avoimuusdirektiivi on tehokas väline

Naisten ja miesten välinen palkkaero Euroopan unionissa on EU:n komission mukaan noin 13 %. Se tarkoittaa, että naiset tienaavat EU-maissa keskimäärin 13 % vähemmän tehtyä työtuntia kohden kuin miehet. Suomessa palkkaero on jopa EU:n keskiarvoa suurempi. Meillä, pohjoismaisessa sukupuolten tasa-arvon mallimaassa, naiset tienaavat keskimäärin lähes 17 % vähemmän kuin miehet.

Kuva: Juliana Harkki

Noin neljäsosa palkkaerosta EU-alueella selittyy komission mukaan työmarkkinoiden sukupuolittuneisuudella. Naiset ovat yliedustettuja aloilla, joita on systemaattisesti aliarvotettu. Palkkakehitys on ollut heikkoa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä koulutuksessa. Lisäksi naiset tekevät enemmän töitä kuin miehet, mutta suurempi osa naisten tekemästä työstä on palkatonta työtä, kuten kodin ylläpitoa, lasten kasvattamista ja vanhemmista huolehtimista. Tällä on vaikutusta naisten tekemiin valintoihin työurallaan, mikä selittää osaltaan sukupuolten välistä palkkaeroa.

Hyvä uutinen on, että meillä on keinoja vastata näihin ongelmiin. Työmarkkinoiden jakautuneisuuteen on mahdollista vaikuttaa purkamalla alojen sukupuolittuneisuutta. Sukupuolittuneiden alojen opiskelupolkujen on oltava aidosti houkuttelevia kaikille sukupuolille, minkä lisäksi erityisesti sote-alojen työolot ja palkkaus on laitettava kuntoon. Suomen uusi perhevapaauudistus taas on merkittävä askel palkattoman työn, erityisesti hoivavastuun, tasaisempaa jakautumista kohti.

Työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus ja erilaiset uravalinnat eivät kuitenkaan selitä palkkaeroa kokonaan. Komission arvion mukaan suurin osa palkka-erosta on selittämätöntä palkkaeroa, jonne on piiloutunut ihan puhdasta ja perinteistä palkkasyrjintää. Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa, koska rakenteet, kuten työhönottoprosessit ja palkkausperusteet ovat harvoin kovin avoimia. Keskustelukulttuurikaan ei usein mahdollista palkkavertailua työpaikalla. Tarvitsemme siis lisää avoimuutta palkkoihin.


Palkkasyrjintä on rikos, mutta siihen puuttuminen on hankalaa,
koska rakenteet eivät ole avoimia.

EU:n uusi palkka-avoimuusdirektiivi, jonka sisällöstä neuvottelin ryhmäni varjoesittelijänä, puuttuu juuri piilossa olevaan perusteettomaan palkkaeroon, ja tuo sen näkyväksi. Direktiivi tulee antamaan kaikille työntekijöille oikeuden tietoon paitsi palkkansa perusteista, myös samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten keskimääräisestä palkasta. Tämä on tehokas väline, jolla naiset voivat arvioida palkkansa oikeudenmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä ammattiliittonsa kanssa toimenpiteisiin syrjinnän korjaamiseksi. Suurimmat työnantajat velvoitetaan raportoimaan palkkaeroista säännöllisesti viranomaisille.

Kuten politiikassa aina, direktiivin lopullinen muoto on kompromissien tulos, ja siten siinä on mielestäni paljon parannettavaa. Raportointivelvollisuus voisi hyvin koskea pienempiäkin työnantajia, pienestäkin perusteettomasta palkkaerosta pitäisi tulla seurauksia, ja direktiivi voisi tulla nopeammin voimaan. Palkka-avoimuusdirektiivi on kuitenkin säihkyvä voitto tiellä kohti sukupuolten tasa-arvoa.

Julkaistu

DigitALL – Naisten asema ja oikeudet ja teknologiset innovaatiot

Naistenpäivän kansainvälinen teema on Innovation and technology for gender equality

Parhaillaan kokoontuva YK:n naisten asemaa käsittelevä 67. istunto New Yorkissa pureutuu myös tähän ajankohtaiseen ja tärkeään asiakokonaisuuteen; innovaatioiden, teknologian rooliin ja mahdollisuuksiin sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa ja naisten ja tyttöjen aseman parantamisessa.

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten potentiaalin hyödyntäminen näillä aloilla parantaisi työllisyyttä ja taloutta niin Euroopassa kuin globaalisti. Euroopan tasa-arvoinstituutin, EIGEn mukaan se toisi EU:hun jopa 1,2 miljoonaa uutta työpaikkaa ja edistäisi bruttokansantuotteen kasvua jopa 820 mrd. eurolla vuoteen 2050 mennessä, kirjoittaa New Yorkin istuntoon osallistuva MEP Sirpa Pietikäinen sivustollaan.

Euroopan parlamentti onkin evästänyt istuntoon osallistuvia meppejä niin, että EU:n on osoitettava vahvaa johtajuutta, jotta sukupuolten tasa-arvo saavutetaan ja naisten ja tyttöjen oikeudet ja mahdollisuudet vahvistuvat ja varmistuvat digitaalisessa siirtymässä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikessa digipolitiikassa on otettava huomioon sukupuolivaikutukset. Parlamentin suosituksiin kokonaisuudessaan voi tutustua alla olevasta linkistä.

Sukupuolittunut
verkkohäirintä ja -väkivalta
ja
maalittaminen
on paisuva ongelma

Digitalisaatioon liittyy myös riskejä ja negatiivisia vaikutuksia. Sukupuolittunut verkkohäirintä ja -väkivalta, maalittaminen on paisuva ongelma, joka uhkaa etenkin naisten sananvapautta ja demokratiaa ja rajoittaa naisten aktiivista yhteiskunnallista osallistumista. Tähänkin Parlamentti on kiinnittänyt huomiota ja kannattaa verkkoalustojen sääntelyn vahvistamista ja erityisesti naisten oikeuksien suojelua ja sukupuolittuneen väkivallan poistamista verkossa.

Marwa Azelmat, digitaalisten oikeuksien asiantuntija toteaa vuoden 2022 marraskuussa tehdyssä haastattelussa*, että verkkoväkivaltaa ei oteta vakavasti. Hän kertoo kuulevansa jatkuvasti, että se on vain loukkaus. Azelmat korostaa sitä, että naisiin kohdistuva nettiväkivalta on osa sukupuoleen perustuvan väkivallan kirjoa, joka estää naisten ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen sekä verkossa että sen ulkopuolella. ”Aivan kuten emme tunne oloamme turvalliseksi kävellessämme kaduilla, emme enää tunne oloamme turvalliseksi kävellessämme digitaalisilla kaduilla.” Hän on myös huolissaan feminismiä vastustavien liikkeiden mahdollisuuksista soluttautua ja vaikuttaa verkossa.

YK:n naisten asemaa käsittelevä istunnon yhteydessä New Yorkissa 9.3. suomalaisten naisjärjestöjen järjestämä Helvi Sipilä -seminaari keskittyy myös digitalisaatioon otsikolla My Body is Mine  – Women’s Human Rights and Technological Innovations. Tyttöjen ja naisten oikeuksista netissä käydään siis varsin laajaa keskustelua ja mietitään konkreettisia toimia monilla foorumeilla.
Jäämme odottamaan YK:n naisten asemaa käsittelevän istunnon tuloksia!

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. helmikuuta 2023 EU:n painopisteistä naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 67. istuntoa varten (2022/2839(RSP) https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2023-0048_FI.html

*)https://www.unwomen.org/en/news-stories/feature-story/2022/11/pushing-forward-preventing-violence-against-women-in-online-spaces

MY BODY IS MINE – Women’s Human Rights and Technological Innovations
Julkaistu

Anti-gender-liike ja ilmiö – tasa-arvon takaisku

Maailman laajuisesti järjestäytynyt ja valtavia summia rahoitusta kannattajiltaan saava liike on uhka sukupuolten ja vähemmistöjen tasa-arvolle ja tasa-arvokehitykselle. Tutkija Tuija Saresma katsoo, että Suomessa ei tähän uhkaan ole herätty ja toivoo, että jokin hanke selvittäisi sitä, mitä ilmiö Suomessa tarkoittaa. Onneksi naisjärjestöt tekevät yhteistyötä ja järjestävät tilaisuuksia asian tiimoilta. Kun asioista puhutaan, muutoksenmahdollisuus avautuu, sanoo Saresma.

Mistä on kyse?

Anti-gender-liikkeessä ja ilmiössä on kysymys kansainvälisesti vahvasti verkottuneesta sukupuolten tasa-arvon vastaisesta liikehdinnästä, joka pyrkii heikentämään nykyistä sukupuolten tasa-arvoa. Siinä uskonto ja politiikka kohtaavat, ja sen aate kumpuaa vanhoillisesta, äärioikeistolaisesta ja nationalistisesta ajattelusta. Vahvoja ideologian lähteitä ja vaikuttajia löytyy sekä valtiollisista että kirkon ja erilaisten järjestöjen toimijoista Venäjällä, Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa.  Liike levittää ideologiaansa populistisin, jopa salaliittoteoriamaisin kuvin, kuvaa Saresma.

Alun perin gender-vastaisku oli suunnattu Pekingin Konferenssille 1995, joka vaati laajasti naisten ja tyttöjen oikeuksia.  Erityisesti Vatikaani kehitti gender-ideologiaa, jota vastaan se saattoi käydä. Anti-gender-ajattelu on rantautunut viime vuosina osaksi myös osan suomalaisen poliittisen eliitin aatemaailmaan. Tämä on näkynyt muun muassa herätyskristillisissä piireissä sekä esimerkiksi äskettäin puolueeksi rekisteröityneet Sinimustat liikkeen ohjelmassa, sanoo Saresma.  

”Ideologia on uhka demokratialle, sananvapaudelle ja uhkaa myös tieteen vapautta sekä vakavimmillaan yleistä turvallisuutta ja yhteiskuntien rauhaa.”

Myös Aito avioliitto ry:n tukijoina nähdään kristilliskonservatiivisia poliittisia toimijoita. Antigenderismi korostaa ajattelua, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, jotka täydentävät toisiaan, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Ideologia näkee sukupuolen ainoastaan biologisena eikä lainkaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneena. Tutkijan mukaan antigenderismi näkee erityisesti trans-sukupuoliset ja muut sateenkaari-ihmiset sivilisaatiota rapauttavina ja heidän toimintansa sairaana poliittisena toimintana. Niin ikään aatetta kannattavien mielestä esimerkiksi sukupuolen tutkimus on huono asia ja seksuaalikasvatus on lopetettava. Ongelmallista lisäksi on, että liikkeen moraali ja retoriikka korostavat esimerkiksi lasten oikeuksia ja lasten puolella olemista. Eli väittää tällä tavoin, että moniarvoisuutta edustava ajattelu puolestaan vastustaisi niitä.  Näin ei tietenkään ole, emmekä myöskään taistele kristillistä aatemaailmaa vastaan tai ole sukupuolivastaisia, korostaa tutkija Tuija Saresma.

Tutkija myös muistuttaa, että antigendersimin saavutukset ovat jo mittavia, kuten Puolan aborttilaki, sukupuolitutkimuksen opinto-ohjelmien lakkauttaminen Unkarissa,  Pro-life liike Yhdysvalloissa ja ylipäänsä liberaalien arvojen parjaaminen. Ideologia on uhka demokratialle, sananvapaudelle ja uhkaa myös tieteen vapautta sekä vakavimmillaan yleistä turvallisuutta ja yhteiskuntien rauhaan.

EU ja Suomi – kytkös oikeusvaltioon ja demokratiaan tärkeä

Vuonna 2020 oli käännekohta siinä, miten tasa-arvoa tarkastellaan EU-tason linjauksissa ja päätöksenteossa. Eeva Raevaara, neuvotteleva virkamies, Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä kertoo, että tasa-arvo laajeni tuolloin kulttuuri-, huume-, ilmastopolitiikkaan neuvostossa. Peruskysymys on, puhutaanko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vai moninaisuudesta. Suurin osa eu-maista pitää tärkeänä gender ja gender euality -terminologiaa ja lähestymistä. Muutamat maat yrittävät kyseenalaistaa tämän, mutta ovat vähemmistössä. Kysymys kytkeytyy luonnollisesti laajemmin oikeusvaltioon, demokratiaan, ja tämä kytkös on tärkeä nähdä, Raevaara painottaa.

EU-tason ja kansallinen tasa-arvopolitiikkamme linjataan selonteoissa: Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta 2021 korostaa keskeisenä prioriteettina yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä. Tasa-arvopoliittisen selonteon linjauksissa alleviivataan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja kaikkien sukupuolien tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Tämä on tärkeä ja selkeä linjaus – myös anti-gender ilmiötä vastaan.  Sukupuolen moninaisuuden kunnioittaminen, vastustaa ihmisoikeuksien heikentämispyrkimyksiä, korostaa itsemäärääimisoikeuden takaamista omaan kehoon, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Suomi edistää kaikkien sukupuolten rikkomattomien ja universaalien ihmisoikeuksien toteutumista, muistuttaa Raevaara.

Pohjoismaiden ministerineuvosto on kiinnittänyt huomiota anti-gender -teemaan ja laatinut kaksivuotisen tiekartan, jossa ilmaistaan yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet. Yhteistyötä tiivistetään ja kokemuksia jaetaan anti-gender-toiminnasta. Myös Euroopan tasa-arvovirasto EIGE seuraa ja raportoi säännöllisesti tasa-arvon tilaa ja kehitystä.  

Kansalaisyhteiskunnan vastauksia anti-gender uhkaan

Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja Pia Lempiäinen on tyytyväinen siihen, että anti-gender liikkeeseen on herätty kasvavissa määrin.  Huolestuttavaa kuitenkin on, miten tasa-arvotyöhön saadaan riittävästi resursseja; miten päättäjät ja poliitikot turvaavat resurssit, jotta yhteiskuntamme arvot ja niiden toteutuminen turvataan. Lempiäinen näkee, että lopulta kyse on rahasta ja vallasta ja huomauttaa, että anti-gender -liikettä rahoitetaan, myös Suomessa tukemalla esimerkiksi ilmiön piiriin liittyviä oikeudenkäyntejä. 

On ensiarvoisen tärkeää, että kansalaisjärjestöt tukevat lausunnoillaan ja jakavat tietoa asiasta. Tästä hyvänä esimerkkinä Naisjärjestöjen Keskusliiton Ella Immosen kuvaama anti-gender hanke ja kampanja, jonka aikana on jaettu tutkittua tietoa laajasti mediassa ja tilaisuuksissa, ja tarjottu sosiaalisessa mediassa turvallinen tila asiasta käytävään keskusteluun.

Meillä pitää olla verkostoja yli järjestö- ja puoluerajojen. Meidän pitää olla yhtä järjestäytynyt kuin tämä liike on ja olla ajoissa hereillä ja tiedostaa asioita. Ei saa käydä niin, kuin Yhdysvalloissa, kun aborttia puolustava liike heräsi, niin toinen puoli teki järjestelmällisesti jo työtä aborttilain kumoamiseksi, summaa Lempiäinen.

Myös Eurooppanaisten kärkiteemana on vuonna 2023 tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta – antigenderismiä vastaan. Keskustelu-, tilaisuudet ja kampanjointi jatkuu yhteistyössä naisjärjestöjen kanssa teeman ja ilmiön tiimoilta.

Teksti: Päivikki Kumpulainen

Feministisiä vastauksia Anti-gender -ilmiöön: Tilaisuus Eurooppasalissa 24.11.

Tilaisuudessa käsiteltiin huolestuttavaa anti-gender-liikehdintää. Järjestäjinä Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistys ry yhteistyössä Eurooppanaiset ry:n, Naisasialiitto Unionin ja Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry:n kanssa.

Pirjo Julin Suomalainen Naisliitto, Helsingin yhdistys: ”Elämme epävarmassa maailmassa kasaantuvien kriisien keskellä. Sota, pandemia jylläävät ja syntyy ääriliikkeitä kuten Anti-gender. Etsimme siihen yhdessä näkökulmia ja feministisiä vastauksia.”

Anneli Mäkinen, tilaisuuden juontaja: ”Naisjärjestöjen historiallinen yhteistyötilaisuus: Noin 120 osallistujaa, joista suurin osa etäyhteyksin läsnä.” 

Julkaistu

Tarvitsemme kriisinkestävän ja resurssiviisaan ruokajärjestelmän

Vieraskynä: Saara-Sofia Siren (Kok), kansanedustaja ja suuren valiokunnan ja ympäristövaliokunnan jäsen

Energian ja ruoan hintojen nousu on tuntunut myös suomalaisten rahapusseissa, eikä ole ihme, että tuleva talvi huolestuttaa monia. Hintojen nousun taustalla on jo alkujaankin monenlaisia syitä, kuten maailmanmarkkinoiden kasvaminen ja päästöoikeuksien kallistuminen. Kuivan kesän kuiventamat vesivarannot nostivat etenkin vesivoimaan nojaavissa Pohjoismaisissa sähkön hintaa ja toisaalta kuivuus heikensi esimerkiksi viljasatoja. Euroopassa taasen puhuttaa erityisesti energian saatavuuteen liittyvät kysymykset. Venäjän toimet ja järkyttävä hyökkäyssota Ukrainaan on keskeisesti vaikeuttanut tilannetta ja aiheuttanut isolta osalta nyt nähtävät isot hintojen nousut. Moni Euroopan maa on ollut pitkään riippuvainen venäläisestä energiasta ja toisaalta niin Venäjä kuin Ukraina ovat merkittäviä viljan tuottajamaita.

Tilanne on huolestuttava, suorastaan hälyttävä. Tarvitsemme isot uudistukset niin energia- kuin ruoantuotannon rakenteisiin. Tällä hetkellä keskustelu on painottunut energiamurrokseen sekä energian huoltovarmuuteen ja omavaraisuuteen. Sama keskustelu on tarpeen ulottaa ruoantuotantoon.

Ilmastonmuutoksen edetessä ruokamuutoksen täytyy tehdä osansa päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla sen pitää tuottaa hyvää ravitsemusta ja toimeentuloa aiheuttamatta haittaa ympäristölle. Elintarviketuotantoon on viimeistään nyt suhtauduttava uudella näkökulmalla. Kysymys on sekä maatalouden kannattavuuskriisistä että huoltovarmuuden turvaamisesta. Viimeistään sodan myötä on käynyt selväksi, miten tärkeää on vahvistaa omaa, kestävää, puhdasta tuotantoa – oli kysymys sitten energiasta tai elintarvikkeista.

Suomalainen ruoantuotanto perustuu isolta osin teollisella typpilannoituksella tuotettuihin vilja- ja nurmisatoihin. Lannoitteiden raaka-aineet tuodaan pitkälti joko Venäjältä tai Ukrainasta ja valmistetaan fossiilista energiaa hyödyntäen. Paitsi että raaka-aineiden hinnat moninkertaistuvat, heikentyy niiden saatavuus muutoinkin merkittävästi. Lopputulos näkyy niin yrittäjien ahdinkona kuin kuluttajien ruokalaskujen nousuna.

Akuutissa tilanteessa tarvitaan täsmällisiä tukitoimia. Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ratkea tukirahoilla. Vuonna 2021 maa- ja puutarhatalouden kansallisiin tukiin oli käytettävissä valtion talousarviossa yhteensä 332,0 miljoonaa euroa. Oma kokonaisuutensa ovat lisäksi EU-tuet. Kysymys on enemmänkin siitä, miten näillä rahasummilla onnistutaan tukemaan oikeita asioita eli kestävää ruoantuotantoa ja sen edellyttämää muutosta.

Tavoitteena on oltava kriisinkestävä ja resurssiviisas ruokajärjestelmä. Yksi osa välttämätöntä ruokajärjestelmän muutosta ovat panostukset kasvipohjaisen ruoan arvoketjuihin. Tämä tarjoaa isoja mahdollisuuksia Suomessa, jossa edelleen suuri osa kasvintuotannosta päätyy lopulta eläintuotantoon rehuksi.

Maailmalla on jo nähty isoja investointeja kasvipohjaisen ruoan edellytysten parantamiseksi. Esimerkiksi sikatuotannostaan tunnettu Tanska ilmoitti tulevina vuosina panostavansa lähes 170 miljoonaa euroa kasvintuottajille sekä kasvipohjaisen tuotannon tutkimukseen ja kehitykseen.

Kotimainen puhdas, ravitseva ja terveellinen ruoka on elinehtomme, mutta myös kilpailuvalttimme. Ruokamurros on välttämätön, mutta siihen liittyy samalla isoja mahdollisuuksia. Siirtymän tulee tietysti olla suunnitelmallinen ja reilu. Haluammehan, että jatkossakin Suomessa tuotetaan puhdasta ja turvallista ruokaa.